Tutustuin sinuun kaverini kautta vauvavuoden raskaimmassa vaiheessa. Kevät oli kääntynyt lämpimän kesän kautta syksyksi ja tiuhkusadetta oli jatkunut monta päivää. Univelkaa oli kertynyt jo puoli vuotta, ajatukset olivat muuttuneet väsymyksestä lyhytjänteisiksi. Söin vähän mitä sattuu silloin kun ehdin ehdin ja torkahtelin päivisin milloin minnekin. Pienetkin ongelmat ja vastoinkäymiset tuntuivat usein ylivoimaisilta.
Kotitöistä muistan tuolta ajalta selvimmin loputtomat pyykin vuoret, laaksot ja kukkulat. Lakanat, viltit, peitot, tyynyt, vanhempien ja lapsen vaatteet, rätit, liivinsuojukset sekä kestovaipat. Kaikkia mahdollisia ihmiskehon eritteitä tahroina ja roiskeina. Synkkä epätoivo valtasi toisinaan mielen, kun survoin lisää pyykkiä ennestään pullistelevaan koppaan.
Eräänä sumuisena syyspäivänä puin siistimmät vaatteet päälle ja kietaisin, ties milloin edellisen kerran värjätyn, korpputukkani nutturalle, sipaisinpa jopa vähän väriä ripsiin. Kävelin vaunuja vihaava lapsi kantorepussa keskustaan ja astuin toiveikkaana erikosliikkeeseen, josta uskoin löytäväni etsimäni. Ja siellähän sinä olit, kestouimavaippojen, syksyasusteiden ja ekopesuaineiden välissä.
Vaatimattoman näköinen, pahvinen paketti, jonka sisältämän sadan gramman palasen en olisi koskaan kuvitellut kestävän kahta vuotta. Hintalapussa luki kolme ja puoli euroa ja tein kaupat saman tien. Kotona tuijotin paketista paljastunutta vihreää möhkälettä hieman epäluuloisena ja iskin sen kanssa erilleen lajittelemani pinon kimppuun: Siinä olivat tuhoon tuomituiksi luokittelemani vaatekappaleet, joista löytyivät pahimmat tahrat kaikista mahdollisista kategorioista: ruokaa, rasvaa, viiniä…
Sittemmin joka ikiseen pesemääni pyykkikoneelliseen päätyi ainakin muutama vaate, johon olin käyttänyt parasta pyykinpesukaveriani. Lapsen opetellessa syömisen alkeita esikäsittelyhommaa riitti eivätkä päiväkodilta pienissä pussukoissa palaavat likavaatteetkaan ole koneeseen laitettavassa kunnossa, mikä on tietenkin ihan selvää.
Nyt, kahden pitkän ja vaihderikkaan vuoden jälkeen, tiemme erkanevat piakkoin, huvetessasi lähes olemattomiin. Täytynee lähteä pian etsimään itselleen uutta vastaavaa pyykinpesukumppania, tositarkoitutuksella. Suosittelen varauksetta, pyyteettömästi ja omalla rahallani ihan jokaiselle, joka ei pesetä kaikkia vaatteitaan pesulassa.
P.S. Muistattehan osallistua Unicefin ja Globe Hopen yhteistyömalliston asusteiden arvontaan täällä.
Olen saanut oman palaseni hupenemaan alle puolessa vuodessa. Käytänköhän liikaa? Mutta prismasta saa alle 3e uuden 🙂
No ei puoli vuottakaan ole paha! Hei hyvä tietää, että Prismastakin saa, vaikka mielellään ostankin muutaman kymmenen senttiä kalliimmalla pienemmästä puodista. Niitä kun ei ole tässä kylässä liikaa jäljellä. 🙂
Sappisaippua <3
Ihan parhautta! Ja vielä ekoa. En olisi ikinä uskonut, että voisi toimia noin hyvin!
Mä olen elämässäni ostanut vain yhden, eikun en sitäkään, vaan sain sen lahjaksi kun esikoinen syntyi. Ihan yhtä ahkerasti en ole käyttänyt,yleensä menee Vanishiä koneeseen, kun ei kolmen lapsen pyykkejä millään ehdi kovin yksilöllisesti käsittelemään. Mutta on sitä vielä jäljellä. Riittoisaa kamaa todellakin!
Mäkin heitin pitkään vaan tahranpoistoainetta koneeseen, mutta kun tietyt vaatteet ja jotkin tahratyypit tulivat aina tylysti likaisina takaisin, oli pakko alkaa jynssäämään tai hyväksyä tahrat. Mutta kyllä voi olla, että jäisi jynseeraus vähemmälle, jos olisi kolmen lapsen pyykit hoidettavana. 😀