Yritän epätoivoisesti opiskella. Tuolla taustalla häämöttävä kasa koostuu tenttikirjoistani, opintojaksokuvauksista ja oppimispäiväkirjan pohjaksi keräämistäni messumateriaaleista sekä artikkelitehtävää varten kerätyistä lehtijutuista. Nenän edessä on läppäri, jonka Word meinaa kaikessa naurettavassa raskaudessaan kyykyttää jatkuvasti.
Teepannu on kuumana ja viikonlopun mässäilyjä tasoitellaan tässä samalla kiskomalla pannukaupalla teetä ja pullotolkulla vettä. On nimittäin kohtuullisen turvonnut olo.
Puitteet ovat siis muutoin varsin hyvät opiskelulle, varsinkin kun motivaatio kohenee kohisten sitä mukaa kun palautettavien töiden määräpäivät ja tentit alkavat lähestyä vääjäämättä kuun huristaessa kohti loppuaan. Mies on hommissaan ja lapsi hoidossa ja nyt käytössäni olisi muutamia kullanarvoisia tunteja uppoutua kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Ensin pitäisi vaan keksiä, miten saisin nuo kaksi epäterveen innokasta assistenttia häädettyä kimpustani. Keittiössämme kun ei ole ovea… Ruokakulho parvekkeelle ja ovi perässä kiinni?
Mainiota viikon alkua itse kullekin, koetan palata nyt hommien pariin!
Ihania kissoja! Ne kyllä osaa tulla kiehnäämään just silloin, kun pitäisi oikeasti tehdä jotain. 😛 Tsemppiä!
Oikeastihan tässä kouluhommakaaoksessa noi kissat on pienin ongelma. :,D
Olivat oikeastaan lähinnä koomisia, kun kierivät ruokapöydällä ja sylissä ja naukuivat ja loikkivat. Kas kun eivät alkaneet pyörittää hulavannetta saadakseen huomiota… 😉
Haha, meillä oli tuossa just ehkä tunti takaperin vähän samanlainen tilanne, kun yritin saada blogiin asiaa. Meni hermo, kun toinen tyyppi tunki koko ajan näppäimistölle ja toinen paineli ympäri kämppää ja jäi aina hetkeksi joikumaan johonkin nurkan taakse. Huoh. 😀 Jäi kirjoitus kesken…