Mietin, miten voisin kertoa siitä, millaisena näen isän roolin, puolisoni merkityksen lapsellemme isänä ja oman isäni vaikutuksen elämääni. Luin muistin virkistämiseksi läpi joskus vauva-aikana, hormonipäissäni kirjoittamani isänpäiväjutun ja totesin hieman yllättyneenä, että eipä siihen ollut oikeastaan mitään lisättävää. Aika hemmetin hyvin summattu, vaikka itse sanonkin. Mutta eipä sitä omia ajatuksia kukaan muu kenties voi paremmin sanoiksi pukeakaan. Paitsi joku samasta kulmasta asioita katsova loistokirjoittaja. Sekin on tullut koettua.

Viime vuoden isänpäivänä meillä oli aika hektistä ja kipitimme paikasta toiseen – välillä myös ovet paukkuen. Tänä vuonna lapsi lähti perjantaina mökille appivanhempien kanssa ja on näin ollen viettänyt isänpäivän alun pappansa kanssa. Pääsenkin lapsen kanssa juhlistamaan isääni leppoisammalla aikataululla iltapäivällä. (Selasin muutenkin edellisvuosien isänpäiväjuttuja enkä kestä noiden viime vuoden ukki-lapsenlapsi-kuvien söpöyttä!)

Mies sai puolestaan nukkua pitkään ja syödä aamupalansa kaikessa rauhassa tietokoneen ääressä. Veikkaisin sen olevan aika suosikkikombo. Ja ehtiihän sen lapsen tekemän lahjan sekä kortin katsastaa tämän kanssa myöhemminkin kuin aamukuudelta? Kaiken kaikkiaan luvassa on edellisvuotta rennompi isänpäivä – minulle, lapselle ja erityisesti isälle.

Ja niin se kakku! Ottaen huomioon, että leipomisen saralla mestariteoksiani ovat lähinnä erilaiset marjapiirakat, jotka nekin muistuttavat keskiosaltaan useimmiten paistoksia, olen melko törkeän tyytyväinen tähän neljästä kerroksesta koostuvaan täytekakkuun. Sen sisällä on murskattua mansikkaa ja päällä elintarvikevärjättyä kasvipohjaista kermaa sekä Dr. Oetkerin jalkapallosetin koristeet. Ajattelin että nurmella viihtyvä ukki saattaisi ilahtua teemakakusta. Nähtäväksi jää, miten käy!