Jostain on aloitettava eli projekti selkäleima

Selkääni aloitettiin kokeellinen tatuointiprojekti. Kokeellinen sikäli, että ”materiaalina” on valkoinen muste, johon liittyy aika monta muuttujaa. Kuvio voi muun muassa haalistua reippaasti, jäädä koholle ja arpimaiseksi, imaista itseensä ihon omaa pigmenttiä ja muuttua sen myötä esimerkiksi kellertäväksi. Valkoisella tatuoiminen erittäin vaalealle iholle on sikäli vaikeaa, ettei valmis muste näy tekovaiheessakaan iholla yhtä hyvin kuin tummemmat värit ja luonnoskuvassa käytetty väri tuppaa sekoittumaan valkoiseen.

Keskustelin tatuoitsijani (kuulostaapa tyhmältä – ei ihme, että alan ihmisten sivuilla ja käyntikorteissa lukee useimmiten tattoo artist) kanssa aiheesta pitkään ja meinasin jo vaihtaa väriksi mustan. Sen verran moni totesi projektin olevan aika riskaapeli – tatuointivälineitä myyvän liikkeen henkilökuntaa myöten.

Päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä, hyvin vahvassa visiossani ja ottaa sen omakustanteisen riskin, että joudumme paikkailemaan tai muuttamaan tatuointia jossain vaiheessa. Mustasta tatuoinnista kun olisi voinut mennä niin sanotusti takuuseen, mutta valkoinen on aika harvoin käytetty väri. Mutta kun kerran jotain tehdään niin pakkohan se on mennä riskillä? 

Täytyy kyllä ihailla tatuointiartistin asiaan paneutumista tämän(kin) tatuoinnin osalta, sillä tämä oli metsästänyt parasta valkoista mustetta eritoten tätä projektia varten sekä testannut hommaa käytännön tasolla jo ennen nahkani kimppuun käymistä. Ensimmäisellä visiitilläni pääsinkin todistamaan tatuointistudiolla artistin itsensä housujen jalasta poistamista ja sisäreiteen toteutetun testiosion esittelyä. (Mikä ei ollut siinä määrin hämmentävää kuin miltä se voi äkkiseltään kuulostaa, sillä kyseessä on kuitenkin ala-asteelta asti tuntemani tyyppi.)

Nyt isoksi kaavaillun selkätatuoinnin ensimmäinen osa on tehty ja odottelen suojakalvo selässäni akuuteimpien toipumispäivien menevän ohi. Muitakin kuvia kuin luonnosviivoja on luvassa sitten kun näemme, miltä tatuointi näyttää punoituksen ja turvotuksen laskettua sekä luonnosviivojen värin hävittyä. Erittäin soma kuva tatuoinnin nykytilasta löytyy instagramin puolelta. Jos kammoat verta ja kudosnesteitä, älä kurkista…

 

12 kommenttia artikkeliin “Jostain on aloitettava eli projekti selkäleima

  1. Ooooooo jotenkin tästä tuli vahvasti sellainen tutina, että tuosta tulee hieno! Mahtavaa, kun lähdit toteuttamaan sitä, mihin oma palo veti! Palo? No siis niinku vaisto tai jotain 🙂

  2. jaiks, valkoinen muste. itselläni on aika tumma iho ja valkoinen näkyy hyvin, mutta sitten taas rusketun helposti ja valkoinen menee kauheen näköiseksi parissa aurinkoisessa päivässä. hauikseni botski, jonka purjeissa on valkoista, oli ekana kesänä tummanruskea niistä kohdista mistä piti olla vaalea. yhden kesän se kesti (ruskeana siis), nyt ei edes näy enää.

    tekovaiheessa valkoinen näyttää hienolta. varsinkin fotorealistisissa portreteissa!

    p.s.  aurinkorasvakaan ei auta.

    • Saa nähdä, mitä käy: Itsehän en pahemmin rusketu, ihossa on albinolänttejä eli täysin pigmentittömiä kohtia siellä täällä. Yleensä hengaan paita päällä kesät talvet – käsivarret tosin tykkään pitää paljaina, joten niihin en valkoista laittaisi… Ja aurinkoa on pakko kartella siksikin että tuppaan kärähtämään vartissa – aurinkorasvalla tai ilman. 😀

      • Mä veikkaan et iholaadulla ja kohdalla on tässä eniten merkitystä. Käsivarsi tyylii ruskettuu ekana ja meitsi on kesäisin aina ihan papu, mustat tatskatkaan ei meinaa erottua ihosta. Ilman aurinkoa tuo pysynee huomattavasti paremmin. Ja hei, jos ei pysy ni mustaa vaa päälle, no big deal ;D

        • Niinpä – mustaa vaan kehiin jos valkoinen pettää. (Ei kun miksi toi kuulosti tosi väärältä toisella lukukerralla. ;D)

          Eihän siinä muuta menetä kuin rahaa ja lisää karenssikuukausia verenluovutukseen. Ei tatuoinneissa se pieni kipu haittaa vaan se, ettei pääse luovuttamaan verta. 😀

  3. Mulle tehtiin ranteesta kyyn art aiheeseen ulottuva kompassi syksyllä valkoisella. Suurin osa tatskasta jäi ihan kovasti näkyviin mutta moni kuitenkin luuli arpitatskaksi. Lähiaikoina pitäisi käydä vahvistamassa mutta jos se ei ripeä näkymään niin kokeillaan hennanruskeksi laittaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *