Päivän kysymys: Vesirokko – rokottamalla vai arpapelillä

Kuutti täyttää pian kolme. Hieno homma, hengissä ja likipitäen täysipäisinä on selvitty tähän asti! Synttärisuunnittelut täytyisi aloittaa ja neuvola-aikakin pitäisi soitella ja varata… Mutta hemmetti soikoon, lapsihan on tosiaan kohta kolme eikä ole tietääksemme vieläkään sairastanut vesirokkoa. Ja jos rokko on sairastettukin niin se on iskenyt sikäli lievänä, ettei kuumetta tai näppyjä ole edes huomattu, joten suojan muodostuminen on epätodennäköistä.

Lapsuudenperheessäni on ollut vähän huono karma vesirokon suhteen. Olen itse saanut taudin vasta kouluiän korvilla ja sairastanut sen todella rajuna; Silmäluomissani, selässäni, sormieni väleissä, korvien sisäpinnoilla ja aika lailla kaikissa muissakin kuviteltavissa olevissa ihoalueissa on edelleen pieniä arpia. Muistan taudin kutittavana, kirvelevänä, paikka paikoin tulehtuvana kiusauksena, joka pukkasi myös rajun kuumeen ja useamman päivän kurjan olon. Makaaminen, vessassa käyminen, silmien avaaminen ja hikoileminen sattuivat. Uh, yh, aijai.

Osalle perheenjäsenistäni tauti ei ole kenties tarttunut koskaan ja toisille rokosta on seurannut vakaviakin jälkitauteja kuten osittainen ja väliaikainen kasvohalvaus. Kutsukaa vaan luulosairaaksi, mutta jotenkin vaikuttaisi siltä, että näillä geeneillä taudin lievimmät muodot eivät ota tarttuakseen, mutta kun sopivan tömäkkä versio osuu kohdalle, se sairastuttaa ja pahasti.

Mitä sairastamiseen, pöpöjen välttelyyn, desifiointiin ja neuroottiseen bakteerikammoisuuteen tulee, olen yleisesti sillä linjalla, että liika on liikaa. Nimittäin hysterian kanssakin voi kiskaista pallon takarajan yli ja rennosti laittoman pitkälle. Flunssat, vatsataudit ja kohtuullisen vaarattomat muutkin basillit sekä virukset saavat puolestani tulla kylään, kun meillä ei kerran asu ketään immuunipuutteista perheenjäsentä. Lapsi pussailee koiraa, syö toisinaan lunta ja leikkii sellaisten lasten kanssa, joiden poskella keinuu iloisesti pitkä, vihreä räkänoro.

Kun katson historiallisten maalausten, kuvien ja historiasta kertovien dokumenttien ruumiskasoja, joissa makaa lomittain niin lapsia, vanhuksia kuin aikuisiakin, olen kuitenkin onnellinen, että monet todella vaaralliset kulkutaudit on saatu katoamaan laajoilta alueilta, jopa koko maailmasta, siinä määrin, että niitä esiintyy enää yksittäisten maiden laboratorioissa.

En siis missään nimessä ole rokoteskeptikko ja pidän aidosti typeränä ja vastuuttomana itsensä tai lapsensa rokottamatta jättämistä – vähän kuin luistaisi verojen maksamisesta ja rapauttaisi siten julkista taloutta ja koko yhteiskunnan rahoituspohjaa – paitsi että kyseessä on paljon pahempi teko. Sen lisäksi, että vaarantaa tieten tahtoen oman lapsensa elämän ja terveyden, altistaa kaikki rokotetutkin aikuiset ja lapset sairastumisen tai kuoleman vaaralle. Kun tautia ei ole enää aikoihin riehunut jollain alueella, on vaikea sanoa, suojaisiko rokotus edes kaikkia rokotettujakaan – todennäköisesti ei.

Kun aloin pohtia, mitä vesirokkoasian kanssa tehtäisiin, törmäsin äitikollegoideni kanssa keskustellessa monenlaisiin vesirokkokokemuksiin sekä rokotus- ja rokottamatta-jättämis-näkemyksiin, joista kaikki ovat varmasti valideja ja monella tapaa oikeassa; Osa myönsi suoraan, ettei ollut pohtinut koko rokotusasiaa. Toiset olivat sitä mieltä, että lievennetty tai väliin jäävä vesirokko on rokotteen hinnan arvoista, kun mietitään säästettyjä hermoja, sairaspäiviä, lapsen kutinoita sekä mahdollisia lääkärireissuja ja jälkitauteja. Ja kolmannet olivat sitä mieltä, että vesirokko on parasta sairastaa pois, kuten aina ennenkin on tehty.

Lääketieteen tohtori ja rokotusohjelmayksikön päällikkö Hanna Nohynek toteaa vesirokon voivan olla ilkeä tauti ja pahimmillaan se voi olla jopa elämää uhkaava. Tuskinpa kukaan kuitenkaan haluaa lapsensa kärsivän minkään kauhean taudin kourissa. Omassa tuttavapiirissä on voitu sairastaa vesirokon lievempiä muotoja tai tautia on podettu niin nuorena, ettei siitä ole jäänyt muistoja. Nohynek epäileekin, että ne vanhemmat, jotka pitävät taudin sairastamista rokottamista parempana vaihtoehtona eivät ole nähneet taudin hurjimpia muotoja.

Arvioiden mukaan vuosittain noin 57 000 suomalaista sairastuu vesirokkoon. Heistä joka kymmenes tarvitsee terveydenhuollon hoitoa sairauteen. Vesirokkoa pidetään usein täysin harmittomana sairautena ja siitä mahdollisesti aiheutuvista jälkitaudeista on harvoin puhetta, vaikka vesirokko saattaa pahimmillaan johtaa keuhko- tai aivokuumeeseen ja ihon bakteeritulehdukseen.Virus voi myös jäädä piileväksi hermosolmukkeisiin ja vuosia myöhemmin, jonkin tekijän heikentäessä puolustuskykyä, aktivoitua aiheuttaen vyöruusuihottuman.

Kansallinen rokoteasiantuntijatyöryhmä on suositellut vesirokkorokotetta kansalliseen rokoteohjelmaan ja aiheesta on käyty vilkasta keskustelua. Myös THL suosittelee rokotette otettavaksi osaksi rokoteohjelmaa, jossa on nykyisellään rokotteet muun muassa rotavirusta ja tuhkarokkoa vastaan. Rokotteen kustannushyöty on arvioitu niin suureksi, että se kannattaisi antaa lapsille neuvolassa. Kustannushyötyjä laskiessa on otettu huomioon muun muassa jälkitautien sairastamisen riski ja vanhempien poissaolopäivät työpaikoilta. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa myös vesirokkorokoituksesta sen antaneen yhden annoksen saaneille potilaille (Yhdysvalloissa) 80–85-prosenttisen suojan kaikkia vesirokkotartuntoja vastaan ja yli 95-prosenttisen suojan vaikeita tapauksia vastaan. Rokotukset olivat pienentäneet merkitsevästi vesirokon ilmaantuvuutta ja vähentäneet sairaalahoidon tarvetta. Rokotus suojaakin erityisesti vaikealta vesirokolta, joka on korkeakuumeinen ja voi etenkin aikuisilla vaatia sairaalahoitoa. Kun ei sairastu, välttyy samalla myös vesirokon jälkitaudeilta. Yli 13-vuotiaille, jotka eivät ole vesirokkoa sairastaneet, rokotetta suositellaankin vahvasti. Rokotetta suositellaan usein myös esimerkiksi atooppisille lapsille.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka lapsen rokottaisi, taudilta ei välttämättä voi välttyä. Jos rokotettu ihminen saa taudin myöhemmin, se sairastetaan kuitenkin paljon lievempänä. Suomessa villi virus kiertää päiväkodeissa ja kausittain vielä alakouluikäisissäkin. Jos virus tarttuu tuolloin kerran rokotettuihin, se toimii samoin kuin toinen rokoteannos toimisi, eli tehostaa suojaa. Joissain tapauksissa tämä viruskohtaaminen voi näkyä siten, että lapsi saa lievän vesirokon. Lievänkin taudin sairastaneille tulee elinikäinen immuniteetti.

Eikä rokote tietysti riskitön ole. Vesirokkorokotteessa on kuitenkin elävää virusta, joten rokotteen annon jälkeen voi ilmetä kuumetta, muutamia näppylöitä tai turvotusta tai muutamia näppylöitä. Kuten surullisen kuuluisa sikainfluenssa-narkolepsia-tapaus osoittaa, täysin turvallista rokotetta tuskin on olemassakaan eikä rokotteita tulisi myöskään täysin turvallisina mainostaa – jonkun keho voi aina reagoida eri tavalla kuin kaikkien testattujen koehenkilöiden. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi tuhkarokon sairastaminen johtaa aivokuumeeseen 400 kertaa todennäköisemmin kuin tuhkarokkorokotteen ottaminen.

Meillä käydään siis tiukkaa pohdintaa näin kolmivuotisneuvolan korvilla. Lapsemme kohdalle voi osua lievä ja helposti ohi menevä vesirokkotapaus, joka tokenee muumeja tapittamalla ja vähäisellä raapimisella sekä kuumeella. Tämä voi toisaalta sairastua vasta vanhempana tai saada erityisen rajun taudin vaarallisine jälkitauteineen riesakseen. Perimmäisenä kysymyksenä lieneekin, haluammeko pelata tässä(kään) asiassa arpapeliä, mitä lapsen terveyteen tulee. Mutta mitä sanotte, kannattaako…

A) Luottaa että vesirokko on ollut lapsella todella lievänä ja suoja on silti muodostunut
B) Ostaa rokote ja pistätyttää se neuvolassa

C) Laittaa paikalliseen puistokaveriryhmään etsintäkuulutus vesirokkoisesta leikkikaverista

Miten teillä on toimittu asian suhteen?

P.S. Kuvituksessa on yritetty mukahauskasti muistuttaa, ettei siihen vesirokkoon yleensä kuole. Ainakaan pahasti. 

51 kommenttia artikkeliin “Päivän kysymys: Vesirokko – rokottamalla vai arpapelillä

  1. Mä olen sairastanut vesirokon lapsena, tositosi lievänä. Ja sain sen uudestaan aikuisena! Ei ollut kivaa, vietin viikon koomassa (no en oikeasti!!!, mutta vedin ataraxia tai jotain vastaavaa aina kun alkoi kutittaa ja sitten nukahdin…ja sitten heräsin ja sitten alkoi kutittaa ja otin lääkettä ja nukahdin…) 

    Meillä esikoinen on rokotteen saanut, kuopuksellekin oli tarkoitus antaa, mutta ei ehditty kun sen jostain 2vuotiaana nappasi mukaan. Näppylöitä oli ihan tuhottomasti. Myös suussa ja kröhöm vaippa-alueella JA EI OLLUT KIVAA!! Manasin sen koko taudin ajan, että hitto kun ei ehditty rokottaa. Ja esikoinen ei tosiaan mitään oireita saanut halailevasta pikkusisaruksesta huolimatta, joten aika hyvin luottaisin rokotteen tehoon! 

    Eli sanoisin, että kannattaa rokottaa.

    Oon kuullut, että yleiseen rokotusohjelmaan ei ole otettu sen takia, että jo sairastanut aikuisväestö saa helpommin vyöruusun, jos ei tule niin usein vesirokkoaltistuksia, mutta en tiedä onko sillä mitään totuuspohjaa. 

    • Uh, pari tuttua on sairastanut vesirokon uudestaan / ensimmäistä kertaa aikuisena ja se lienee aika karsea silloin, ellei todella hyvä tuuri käy. Onneksi aikuiselle uskaltaa antaa ehkä eri lailla myös kutinaa yms. oireita hillitseviä lääkkeitä, kun tämä osaa arvioida omaa vointiaan ja on isokokoisemoi kuin ihan pieni lapsi, jolla on kovat oireet. 🙂

      Täällä sanotaan tuosta vyöruusuasiasta seuraavaa:

      ”Rokote vähentää sairastumisia vesirokkoon ja sairaalahoidon tarvetta. Yhdysvalloissa, Japanissa ja Itävallassa rokote on käytössä. Myös Suomessa rokotetta on harkittu jo aikaisemmin, mutta huolena on ollut, että vesirokon hävittäminen saattaa lisätä vyöruusuun sairastumisen riskiä vesirokon sairastaneissa. Yhdysvalloissa tällaista vaikutusta ei ole huomattu, vaikka lapset on rokotettu siellä jo 17 vuoden ajan vesirokkoa vastaan.”

      Ja täällä seuraavaa:

      ”Vesirokkorokotteen lisäämistä yleiseen rokotusohjelmaan on viivästyttänyt epäily laajojen rokotusten vaikutuksesta vyöruusun yleisyyteen. Jos rokotukset harventaisivat lasten vesirokkotapauksia, aikuiset eivät enää altistuisi vesirokolle nykyiseen tapaan. On epäilty, että aikuiset eivät silloin saisi vesirokosta tehostusta puolustuskyvylleen saman viruksen aiheuttamaa vyöruusua vastaan. Asiasta ei ole kuitenkaan tutkimusnäyttöä.”
       

      Mutta en tosiaan ole missää nimessä lääketieteen asiantuntija. 🙂

      • Oho! Muistin oikein, mietinkin kommentin kirjotettuani, että keksiköhän mä ton vyöruusuasian päästäni 🙂 Oon siis ehkä jommakumman noista lukenut joskus aikaisemmin… 

  2. Itse sairastin joskus kolmevuotiaana vesirokon ja tartutin serkun synttäreillä varmaan kaikki lapset. 😀

    Miehestäni ei kukaan tiennyt, onko hän sen sairastanut joskus hyvin lievänä vai ei. Käskin tarkastuttaa asian verikokeella ja ottamaan rokotteen. Eipä tuo saanut aikaiseksi ennenkuin tyttäremme sen viime keväänä sai ja isäänsä tartutti. 😀 Kumpikin selvisi suht vähällä. Tytöllä ei taida olla arpia oikein missään… Vaikka näppyjä silloin olikin ihan normaali määrä. Mieheltä arpia löytyy, ei iho parane yhtälailla kuin silloin alle kolme veen iho. 🙂

    Mies sai työterveydestä kunnon lääkkeet heti, tytär selvisi ihan kutinaa lievittävällä vaahdolla. 

    Itse en lapsille edes harkitse rokotetta vesirokkoon, mutta mikäli sitä ei ole sairastanut ennen kouluun menoa, alkaisin varmaan harkita. 

    • Mäkin tässä arvon, että odotanko vielä muutaman vuoden, kun lapsella ei kuitenkaan ole atooppista ihoa tai mitään perussairautta ja jos ei kouluikään mennessä ole tullut, rokotetaan. Vai hoidetaanko pois alta nyt saman tien… :s

  3. Mulla oli vesirokko 3-vuotiaana, siskolla samaan aikaan 6-vuotiaana. Nuorin sisko kannettiin sitten synnytyssairaalasta siihen keskelle… kuuleman mukaan iskä istutti mua ja siskoo viileessä suihkussa ja meillä oli kurjaa, mut omia muistikuvia ei oo. Eikä arpia tai jälkitauteja. Varmaankin tästä johtuen asia ei oo tullut myöhemminkään omaan mieleen.

    Laittais sen siihen rokotusohjelmaan niin olis helppoo meillä taviksillakin, jotka menee virallisten määräysten mukaan mut ei minkään ylimäärästen 😀 me esim otettiin lapselle kuuliaisesti rotavirus- ja pneumokokki(?)-rokotteet, vaikka jälkimmäinen oli vasta kokeilussa/juuri otettu rokotusohjelmaan eikä rotaviruskaan kai kauaa oo ollut. Ekasta rotaokotteesta tuli kovat vatsakivut vauvalle ja vaikka se tuntu kauheelta, ei tullut mieleenkään jättää tokaa ottamatta tai antaa olla laittamatta tuleville lapsille. Juuri siitä syystä, että jyllätessää kyseinen tauti on vielä hiukan enemmän kun muutaman päivän mahakrampit… mieluummin siis hetkellinen todennäkönen kipu, kun riskillä ”kaikki tai ei mitään”. En tiedä pitäskö tossa vesirokkoasiassa mennä sit samalla ajatuksella…

    • Meilläkin Kuutti oli ihan vatsakivuissaan rotarokotteen jälkeen ja silloin kirosin, että hitto jos tulee lisää lapsia, niin ei kyllä oteta sitä. Muuuutta kyllä se silti varmaan kiltteinä kansalaisina annettaisiin silti uudestaankin. 😀

      Eli sikäli komppaan kansallisen rokotusohjelman laajentamista, jos ja kun rokotteiden sivuvaikutukset on tutkittu ja punnittu perusteellisesti.

    • Ja mun osalta pohdittiin vieläkin, pitäisikö lapsenikin tuberkuloosirokottaa, vaikkei sitä enää nykyään anneta Suomessa kuin erityistapauksissa. Aika hurjaa ajatella, että pari sukupolvea sitten tuberkuloosi oli vielä täälläkin kohtuullisen yleinen ja nyt se on kadonnut siinä määrin, ettei kaikkia lapsia tarvitse enää rokottaa!

      • Mullapas on ollut vihurirokko! 🙂

        Meidän asuinalueella vauvoille suositellaan tuberkuloosirokotusta – jengiä kun on niin monelta puolelta palloa, että TB:tä esiintyy välillä. Otettiin se sitten, ja nyt on Eddien pikku käsivarressa ruma arpi, yyh. Vesirokkorokotetta en ollut edes ajatellut ennen kuin nyt – mutta aion nyt kyllä ehdottaa Miehelle. Kiitos siis silmieni avaamisesta. Mullakin oli vesirokko pienenä niin lievänä, ettei arpia ole jäänyt, joten en ollut pitänyt sitä vakavana tautina.

        Eri asia sitten vielä on, että lapsettomuushoitojen aikana, kun yliaggressiivista immuunijärjestelmääni ajettiin alas, sain vyöruusun – kahdesti! Onneksi kummallakin kerralla lievänä, ilman hermosärkyä – mutta otsassa on kyllä siitä nyt kraatteri muistona. Kyllä mä lapseni mieluusti yrittäisin siltäkin suojata.

        • Mua ihmetyttää kyllä hieman, että Suomessa ajettiin tubirokotukset alas, ottaen huomioon, että tapauksia on edelleen ja ihmiset matkustelee aika ahkerasti pitkin maailmaa.

          Mutta ehkä jo otettujen rokotuksien toivotaan suojaavan suurinta osaa väestöstä, jos tauti alkaakin levitä – paitsi että käytännössä kaikki nykyiset alle kouluikäiset ovat jo rokottamattomia…

          Hyödyt ja haitat ja niin edelleen on varmaankin punnittu, mutta silti vähän huolettaa – aina silloin kun rokotuksista tulee puhe.

          • Ei Lontoossakaan tubirokotetta suositella kuin tietyillä alueilla. Olikos se niin, että niitä kantoja on niin erilaisia, että rokote suojaa vain joitain vastaan ja siksi sitä ei pidetä tarpeellisena alueilla, joilla ei ole paljon esiintymiä…?

          • Joo vanha rokoite ei ilmeisesti suojannutkaan enää uusia kantoja vastaan ja uudessa oli niin paljon sivuvaikutuksia, ettei kaikkia kannattanut rokottaa – näin se mulle selitettiin. 😀

  4. Mä sairastin vesirokon viidennellä luokalla, puoli luokkaa tuo tauti kävi silloin läpi. Kesti viikon ja näpyt kaksi, pahimmillaan taisi olla 38 kuumetta. Taisi olla lapsuuteni pahin sairasjakso, mutta selvisin muutamalla arvella. 😀

    • Teillä oli paljon ”myöhäisherännäisiä” sitten kertynyt samalle luokalle. Muuten olen kuullut pienemmillä paikkakunnilla asuvilta tutuilta ja ”nettitutuilta”,  että tauti olisi sairastettu keskimäärin vähän myöhemmin kuin isoissa kaupungeissa lapsuutensa eläneiden keskuudessa, toisinaan vasta ala-asteella tosiaan. Vähemmän mahdollisuuksia saada tartunta, kun väkeäkin on vähemmän?

      • Varmasti just noin. Kyseessä tosiaan sellainen alle 7000 asukkaan kaupunki, joten ei ihme, että säästyttiin noin pitkälle. 😀

  5. Meidän lapselle (kohta 3v.) on otettu yksi rokoteannos lähes vuosi sitten ja harkitsen nyt toista. Ensi kuulemalta ajattelin, että turhaa moinen rokottelu, mutta kun perehdyin tähän ”vaarattomaan lastentautiin” ja sen jälkitauteihin, niin alkoi rokote tuntua aika viisaalta vedolta. Lisäpanoksena vielä lapsen atooppinen iho, mikä voi olla kurja juttu jos vesirokon saa. Siksipä rokote (sen saaminen olikin helppoa, veisti terkalle neuvolaan, sähköinen resepti hänen kauttaan, rokote apteekista ja sit avoneuvolaan piikille).

    Se taas miksi harkitsen toista annosta, on että saisi paremman suojan. Lieväkin vesirokko kunnei kauhean kiva ole ja toisaalta viikon sairastus näiden korvatulehdusten ja flunssien päälle ei oikein nappaa. Mutta harkitaan nyt vielä (harkinta tuli akuutiksi, kun kaveriperheen päiväkodissa riehuu vesirokko ja pohdittiin että treffata vai ei….treffattiin :)).

    • Hei tosi kiva juttu, että avasit noita käytännön tason kuvioita!

      Koska mehän ei olla vielä otettu rokotetta, joten en osannut kertoa, että miten homma etenee, kun oma kohtaista kokemusta ei ole.

      Jos joku kommentteja lukeva pohtii, onko reseptin, rokotteen ja pistoksen saaminen kauhean monen käynnin takana niin ilmeisesti siis ei. Jes!

      Onneksi mahdollisen toisen vesirokon sairastaessa selviää aikalailla aina lähes olemattomilla oireilla, joten vaikka ei tehostaisikaan – toinen kierros on ikään kuin tehoste. 🙂

  6. Kannatan rokottamista. Itselläni oli järkyttävä vesirokko aikuisena ja minulle oli itsestäänselvää rokotuttaa lapset pieninä. Tahallaan sairastuttaminen olisi minusta ollut edesvastuutonta. Olen luullut, että rokotteen hinta on syy, miksi se ei ole yleisessä rokoteohjelmassa. Meillä kuopus ilmeisesti sairasti vesirokon kymmenvuotiaana, mutta tauti oli todella lievä, oikeastaan pelkästään pieniä punaisia näppyjä. Luojan kiitos, sillä näpyt havaittiin matkalla lentokentälle, jolloin koukkasimme lääkärin kautta ja saimme vesirokkolääkkeet mukaan, mutta niitä ei edes tarvinnut ottaa. Ilman rokotusta loma olisi ollut pilalla.

    • ”Luojan kiitos, sillä näpyt havaittiin matkalla lentokentälle, jolloin koukkasimme lääkärin kautta ja saimme vesirokkolääkkeet mukaan, mutta niitä ei edes tarvinnut ottaa. Ilman rokotusta loma olisi ollut pilalla.”

      Eihän vesirokkoisena saa matkustaa lentokoneessa…. Koskee myös muita vastaavia tauteja.

  7. En osaa sanoa, mutta voin kertoa että vyöruusu (lapsena sairastettu vesirokkovirus jää elämään kehoon, suunnilleen kaikilla) on v-mäinen tauti. 

    • Tuo vyöruusuun liittyvä keskustelu taitaa olla kuumin peruna tässä vesirokkorokotusdebatissa, kun mikään taho ei tunnu tietävän riittävästi / uskaltavan vetää johtopäätöksiä esim. 17v rokotusohjelmankaan perusteella. :s

      • Mä ajattelin sitä ihan vaan subjektiivisesti ja rokotuksen puolesta, ettei sitä sit tulis. Mutta en ollut törmännyt tuohon ajatukseen, että se voisi sitten lisätä rokottamattomilla aikuisilla vyöruusua.  

        Mutta en nyt ehkä olisi siitä niin kovin huolissani ja ajattelisin puhtaasti omaa napaani ensin 😀 Vaikka jossain määrin noin muuten rokotteista on kyse myös yhteisen hyvän ajattelemisesta, ns. laumaimmuniteetista, kun rokotuskattavuus on tarpeeksi suuri niin taudit eivät pääse leviämään ja rokottamattomatkin selviävät ilman tauteja siinä siivellä… ajatus, jota rokotusvastaiset ihmiset eivät aina ehkä harkitse. Että koska muut rokottavat (ja ottavat ne pienet, mutta olemassaolevat riskit) niin rokottamattomatkin hyötyvät. Vaikka ne rokottamattomien ”paikat” pitäisi ehkä varata esim. syövän vuoksi immuunipuutteisille lapsille. 

        • Joo en mäkään aio tätä rokottamispäätettä muiden vyöruusuihin perustaa. :DD

          Olen ihan samaa mieltä siitä että ne kansallisella tasolla erityisen tarpeellisiksi katsotut rokotukset ainakin pitäisi kaikkien niiden ottaa, joilla ei ole jotain em. kaltaista oikeaa lääketieteellistä syytä olla niitä ottamatta. Koska muuten laumaimmuniteetti alkaa väistämättä rakoilla. 

  8. Rokotettiin esikoinen atopian vuoksi. Ja siksi kun tuttavapiirissä oli tapahtunut vesirokkoon liittyvä kuolemantapaus. Silloin jaksoin hysteerisempänä plärätä sitä tietoa ja vaikka tässä tapauksessa kuolema liittyi vesirokkoon itseensä, muistan lukeneeni että nimenomaan ne jälkitaudit ovat suurin riski. Lastenlääkäri ei suositellut kakkosrokotetta ennen kouluikää ja esikoinen ja kuopus itse rokon sitten sairastivatkin lähes yhtä aikaa. Kuopusta ei ollut ehditty vielä rokottaa mutta hänellä tauti oli lievempi kuin rokotetulla atoopikollamme. Olen iloinen että päädyimme rokotteeseen ja lapsi sai todennäköisesti taudin lievempänä. Ei valintaan taida olla kuitenkaan hyvää tai oikeaa vastausta, kun ei itse ole selvänäkijä joka etukäteen tietäisi kaikki mahdolliset skenaariot. Kaikissa valinnoissa omat riskinsä…. 🙁

    • Mulla on tuttavapiirissä nimenomaan atoopikkolapset rokotettu mututuntumalla useammin kuin ei-atooppiset ikätoverinsa, koska ihotautilääkärit ilmeisesti suosittelevat usein rokotuksen ottamista. Voisi kuvitella, että jos iho on muutenkin huonossa kunnossa / ohut ja kuiva / ärtynyt, kaikki lisäoireilu / kutina on erityisen kurjaa. 

      Mutta kuten sanoit, kaikissa valinnoissa on riskinsä! 

  9. Me ollaan päätetty että ei tartuteta tahallaan, mutta jos jollain esim. hoitopaikassa on niin ei ruveta skitsoamaan sen kanssa vaan annetaan mennä. Jos ei ennen eskaria oo sairastanut niin sitten rokotetaan. Ellis on nyt myös sen 3-vuotias.

    • Vähän samaa minäkin tässä pallottelen. Ettei ainakaan tartuttaisi tahallaan ja viimeistään kouluikän korvilla rokotus, jos ei ole selkeästi sairastanut. Mutta tässä ehtii vielä muuttaa mieltään ennen neuvolaa. :DD

  10. Itse rokotutin oman lapseni neuvolassa. Miksi? Olen lastensairaanhoitajana hoitanut vesirokkolapsia sairaalan poliklinikalla ja osastolla, enkä todellakaan toivo sellaista kärsimystä kenellekään lapselle. Henkeä uhkaavia tilanteita aiheutuu onneksi harvoin, mutta lievemmätkin tautimuodot ja sen komplikaatiot aiheuttavat paljon kärsimystä. Toinen syy on aikuisiän kivulias riesa vyöruusu, jonka aiheuttaa vesirokosta elimistöön jäänyt virus. Vesirokkorokotus suojaa myös siltä.

    ”Vesirokkobileistä” meillä hoitohenkilökunnalla on yhteinen mielipide: täysin vastuutonta. Koskaan ei voi tietää, kenen kohdalle osuu taudin vakava muoto. Riskiryhmän lapsille, eli joilla on jokin perustauti, vesirokko on sellainen aina. Perussairaudet (perinnölliset taudit, autoimmuunitaudit jne.) ilmenevät ja oireilevat lapsilla usein vasta taaperoiän jälkeen. Vesirokkotartunnan saa kuitenkin usein ennen sitä, ja tauti on iso riski lapselle, jolla jokin perussairas on vasta ”piilemässä” elimistössä.

    Rokote on aina pienempi riski kuin sairastettu tauti.

    • Samaa olen kuullut parilta sairaanhoitajana työskentelevältä tutulta – aika surkeassa kunnossa osa lapsista on ja tosiaan tauti voi olla ilmeisen vaarallienn jälkitauteineen, jos on jokin piileväkin perussairaus. 🙂

  11. Rokko my ass… Muistan sen liiankin selkeästi lapsuudestani, ei ollut kivaa 😀

    Eli oma valistunut (hehe) mielipiteeni perustuu töäysin subjektiivisiin kokemuksiin… Mutta mielenkiintosta luettavaa kun olet kerännyt kasaan mitä viralliset suositukset sanovat aiheesta ja mitä siitä yleisesti keskustellaan!

    • Vesirokon sairastamisena mahd. pienenä taitaa olla kaksi merkittävää etua

      A) Se on yleensä lievempi

      ja

      B) Sitä penteleen kutinaa ja kitumista ei muista 

      😀

  12. Havahduin miettimään vesirokkoa, kun olen opettaja ja voisi sanoa, että vuosittain on jokunen vesirokkotapaus töissä. En tietääkseni ollut koskaan sairastanut vesirokkoa, ainakaan näkyvästi ja selkeästi, joten olin huolissani omasta sairastumisestani. Aikuisiällähän tauti voi olla todella paha. Otin yhtettä lääkäriin ja hän oli sitä mieltä, että asia pitää ehdottomasti selvittää. Ensin verikokeesta vasta-aineet ja jos niistä ei löydy niin sitten rokote. Noh, verikokeesta selvisi, että olen täysin varmasti taudin sairastanut todella lievänä ja arvot olivat niin huimat ettei tarvinnut rokottaa.

    • Aikuisilta ilmeisesti testaavatkin nuo vasta-aineet aika hanakasti, mutta mietin, että testaillaanko niitä lapsilta kovinkaan usein ylipäätään, ellei lapsi ole sitten siinä määrin sairas, että ns. turha rokotus olisi keholle kova rasitus, jos vasta-aineita olisikin jo riittävästi. :s

  13. Kai se on vähän tapauskohtaista ja aika pitkälti vanhemmista kiinni rokottaako vai ei. Itse olen aina ollut hyvin huonosti sairastuva, kuumettakaan en saa juuri millään. Lapsena meidän perheessä kävi kuitenkin vesirokkoaalto ja kaikki sen sairasti, aika normaalina käsittääkseni. Nyt tämä meidän lapsi näyttää perineen mun geenit, kun ei ole ollut vielä koskaan sairaana 1,6-vuoden ikään mennessä. Ei siis oteta mitään ylimääräisiä rokotuksia (influenssa, vesirokko…). Jos alakouluiässäkään ei vielä sairasta vesirokkoa niin sitten varmaan harkitaan rokotetta.

    • Meilläkin ollaan pääsääntöisesti aika terveinä. Leikki-ikäisellä olisi kuulemma normaali sairastaa jopa 9 flunssaa vuodessa + vatsataudit ja rokot. Ja kun kesäisin sairastetaan vähemmän, tarkoittaa se pahimmassa tapauksessa ainakin yhtä tautia kuussa, ellei enemmänkin.

      Siihen nähden pari kuumetautia 0-1v ja toiset kaksi 1-2v ja ehkä öööh 1-2 kuumepöpöä 2-3-vuotiaana on ollut tosi hyvä saldo, kolmessa vuodessa 6 kuumeellista tautia, joiden kesto on ollut 2-3 pvää kunkin. 

      Hyvää tuuria on siis ollut tähän asti matkassa lapsen sairastelujen suhteen!

  14. En edes tiennyt että vesirokkoa vastaan voi rokottaa! 😀 
    Vähän vaikea sanoa mitään asiaan, sillä itselläni rokko oli nuorena kahdesti, kumpaankin kertaan tosi lievänä (kuumetta, ekalla kerralla yksi rakkulla, toisella kertaa ehkä kolme…).

    Suosittelisin ehkä miettimään asiaa lapsen lääkärin kanssa, jos sieltä ei tule mitään suurempia motkotuksia rokotetta vastaan niin ehkä se kantsii sitten ottaa, varsinkin jos teillä on noin rajua ollut vesirokon sairastaminen useammassa polvessa.

  15. Osuipa sopivaan saumaan tämä postaus. Meillä typykällä viime perjantaina kuivui viimeinen rakko. Ei tosiaankaan tullut lievänä, rakkoja oli j-o-k-a puolella paljon. 

    Onneksi onneksi onneksi typykkä on lehmänhermoinen nuori naisenalku (7Kk :D), koska sen käyttäytymisen puolesta ei olisi voinut kuvitella kuinka ikävältä se on varmasti tuntunut. Öisin sen kyllä huomasi, eikä se raasu osaa/tajua raapia (onneksi). Sanoinkin sille yksi yö ”onneksi sä et tästä tuu muistamaan mitään”. Kuumetta ei ollut, vain niitä hiton rakkoja, pää/naama/alapää pahimmat alueet. 

    Lääkärissä käytiin ja Atarax-resepti kourassa tultiin ulos. Annettiin ekan ja vikan kerran illalla. Typykkä huusi koko lääkkeen vaikutusajan. Kolmiolääkehän se ja lapsiin voi vaikuttaa kuulemma päinvastaisesti mitä pitäis, eli rauhottaen kutinaa ja väsyttäen. No näimpä näin 😀

    Ennen tätä parin viikon helvettiä olin aina sitä mieltä, että ääh mitään vesirokkorokotteita, sairastaa se pitää niinku ennenkin. Noh, tuota, olen joutunut syömään sanojani aiemminkin.. näillä tiedoilla ja kokemuksilla harkitsisin hyvin tarkkaan sitä rokotteen ottamista. Varsinkin jos ois riski, että se iskis kovaa ja 3v osaa jo raapia. 

    Onneksi se on sairastettu! Phuuh. Jälkitaudit kop kop kop jne.

     

    • ”Ennen tätä parin viikon helvettiä olin aina sitä mieltä, että ääh mitään vesirokkorokotteita, sairastaa se pitää niinku ennenkin. Noh, tuota, olen joutunut syömään sanojani aiemminkin.. näillä tiedoilla ja kokemuksilla harkitsisin hyvin tarkkaan sitä rokotteen ottamista.” 

      Mä luulen, että tämä on ollut aika monen perusajatus, että onhan se vesirokko nyt aina ennenkin kestetty. (Ja hinkuyskä, isorokko ja paiserutto. :DD) Mutta omat / lähipiirin rajummat taudin ilmenemismuodot ja kokemukset saattavat saada harkitsemaan uudemman kerran. 

      Pidetään peukkuja, ettei mitään jälkitauteja nyt enää ilmaantuisi!
       

  16. Ehdottomasti B eli rokottaisin teidän tapauksessanne. Itse olen myös kallistumassa rokotuksen suuntaan, ajattelin rokottaa tytön ennen päiväkotiin menemistä. Näköjään THL suosittaa vain yhtä rokoteannosta ellei jotain immuniteettipuutosta ole, jolloin vesirokko voi tarttua vielä lievänä esim. päiväkodista ja tämän jälkeen olisi elinikäinen suoja. Mielestäni on sen arvoista, sitä kun ei koskaan tiedä kuinka rajuna ja missä iässä lapsi sen saisi.

    • Olen koettanut tässä soitella neuvolaan ja varata aikaa, mutta parina päivänä olen osunut juuri tuon superkätevän 12-13 väliin sijoittuvan ajanvarausajankohdan loppuun enkä ole saanut th:ta kiinni.  Olisi kiva saada th:n mielipide vielä asiaan ennen kuin koukkaan apteekkiin. 🙂

      • Meille tuttu äiti sanoi, ettei rokotetta saa apteekista ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä. Ajattelin pyytää reseptin 1,5-vuotiskäynnin yhteydessä ja käydä sitten ottamassa sen tytölle avoneuvolassa. Kannattaa tosiaan myös tarkistaa tarvitseeko siihen sen reseptin!

        • Tarvitsee reseptin. Sen saa toki terkan kautta (Hkissä muuten kannattaa kokeilla sähköinen asiointi neuvolassa ja sitä kautta viestiä omalle terkalla, meidän ainakin vastaa alle päivässä), joka pyytää lääkärin tekemään se (ts. ei tartte lääkäriaikaa erikseen). Yksityisellä taas käsittääkseni hoituu niin että varaa rokotusajan hoitajalle…

  17. Olen nyt parikymppinen, ja mut on päiväkoti-iässä rokotettu vesirokkoon. Siihen päädyttiin, koska yhdellä perheenjäsenistä oli meneillään sytostaattihoidot, ja piti minimoida rokon riski perheessä, kun toisen vastustuskyky oli jo vamiiksi aika nollilla eli sairastumisen seuraukset olis voineet olla todella ikävät. Olen ollut tyytyväinen vanhempien valintaan, koska tuossa tilanteessa rokotteen riskit olivat pienin riski verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Lääkärit olivat olleet samoilla linjoilla.

    Niin kuin ei vesirokon vaikeutta voi yksittäisellä ihmisellä etukäteen tietää, ei mikään rokotekaan ole riskitön. Meidän perheessä ei kukaan kuitenkaan saanut rokotteesta mitään reaktiota, eikä olla ees lievempää versiota sitten myöhemmin sairasteltu. Vaikka lähtökohtaisesti suhtaudun kriittisesti ylimääräiseen rokottamiseen (ja kieltäydyin esimerkiksi sikainfluenssarokotteen ottamisesta), niin pakko myöntää että tähän vesirokkorokotteeseen olen tyytyväinen. Sen verran hurjia on tarinat vanhempana sairastetusta rokosta.

    • Noi on juuri niitä erityistapauksia, joissa ymmärrettävistä syistä halutaan eliminoida kaikki ylimääräiset sairaudet mahdollisimman tehokkaasti!

      Suhtaudun itsekin ns. ylimääräisiin rokotteisiin vähän varauksella, mutta vesirokkorokoteasia on pyörinyt nyt mielen päällä kansallisen rokoteohjelman laajennuspohdinnan ja oman / lähipiirin kokemusten vuoksi. 🙂

  18. Mä olen kohta 40, enkä ole sairastanut vesirokkoa (eikä mua ole rokotettu sitä vastaan). Oli melkoisen kiva tilanne, kun vuosi sitten ennen joulua menin kälyni nuoremman lapsen synttäreille, ja tämä ilmoitti kun lapsi istui jo sylissä, että sillä on muuten sitten vesirokko, ei kai se haittaa.

    Pudotin muksun lattialle ja juoksin keittämään itseni sen jälkeen, kun olin polttanut vaatteeni roviolla. (No okei, oikeasti vaan lykkäsin sen takaisin kälyni syliin, pesin kädet ja poistuin saman tien huushollista.)

    Ei se muuten tarttunut, ihme kyllä. 

    • On ihan mahdollista, että olet selvinnyt kunnioitettavaan kohta-40-v-ikään vesirokotta, mutta tilanne voi olla toisaalta sama kuin yhdellä ylempänä kommentoineista; Oman tai lähipiirin muistikuvan mukaan vesirokkoa ei ole sairastettu, mutta onkin käynyt tuuri, rokko on oireillut ihan minimaalisen vähän (mennyt jonkin kausiflunssan kuumeen piikkiin tms.) ja vasta-aineita on silti kehossa.

      Jos ei halua heittää jokaista potentiaalisesti vesirokkoista lasta/aikuista äkkiä viereiseen, ilmatiiviiseen huoneeseen, voi tietysti joskus esim. työterveyslääkärillä käydessä kysäistä, saisiko omat vasta-aineet testattua. Kun ne lapsiperheelliset työkaveritkin voivat kiikuttaa tuliaisi kotoaan. ;D

  19. Kiinnostavaa, mutta täällä Briteissä vesirokkorokotusta ei näköjään saa kuin riskiryhmät (jos esim. perheessä on joku immuunosuppressiivinen) tai yksityisellä. Tämä siksi, että jos vesirokko tulisi kansalliseen rokotusohjelmaan, osa vanhemmista jättäisi sen ottamatta ja niinpä he riskeeraisivat sillä vanhemmat rokottamattomat/sairastamattomat! Järkeillään siis, että nyt kun vesirokko kiertää lievänä lapsissa, se buustaa samalla aikuisia. Hmm, tässä tapauksessa saatan kuitenkin nyt asettaa oman lapseni edun ensimmäiseksi ja hommata sen rokotteen jotain kautta. Rokotuskielteisille vapaamatkustajille mulla ei muutenkaan riitä kauheasti ymmärrystä. 

  20. Olen nyt parikymppinen, ja mut on päiväkoti-iässä rokotettu vesirokkoon. Siihen päädyttiin, koska yhdellä perheenjäsenistä oli meneillään sytostaattihoidot, ja piti minimoida rokon riski perheessä, kun toisen vastustuskyky oli jo vamiiksi aika nollilla eli sairastumisen seuraukset olis voineet olla todella ikävät. Olen ollut tyytyväinen vanhempien valintaan, koska tuossa tilanteessa rokotteen riskit olivat pienin riski verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Lääkärit olivat olleet samoilla linjoilla.

    Niin kuin ei vesirokon vaikeutta voi yksittäisellä ihmisellä etukäteen tietää, ei mikään rokotekaan ole riskitön. Meidän perheessä ei kukaan kuitenkaan saanut rokotteesta mitään reaktiota, eikä olla ees lievempää versiota sitten myöhemmin sairasteltu. Vaikka lähtökohtaisesti suhtaudun kriittisesti ylimääräiseen rokottamiseen (ja kieltäydyin esimerkiksi sikainfluenssarokotteen ottamisesta), niin pakko myöntää että tähän vesirokkorokotteeseen olen tyytyväinen. Sen verran hurjia on tarinat vanhempana sairastetusta rokosta.

Vastaa käyttäjälle Mpouta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *