Jos saisin tehdä yhden vauva-lapsi-tavarahankinnan uusiksi…

…Tai ainakin paremmin informoituna, satsaisin enemmän aikaa ja vaivaa turvaistuimen hankintaan.

Vauvoihin ja lapsiin liittyvistä tarvikkeista minua ovat kiinnostaneet lähinnä vaatteet: ulkovaatteet, kengät, asusteet, uimapuvut, sisävaatteet – kaikki käy! Olettaen siis että niistä löytyy kivoja materiaaleja tai kuoseja, lisäbonusta saa toki myös ekologisuudesta tai tiettävästi hyvistä valmistusolosuhteista. Ja kyllä sisustustekstiilit ja herkullisen näköiset lelutkin jaksavat innostaa ihan pikkiriikkisen.

Ajattelin pitkään, että sitten kun joskus lisäännyn, voin sysätä kaikki ärsyttävät, vähänkin teknisiltä haiskahtavat hankinnat puolisoni harteille ja huudella vain taustalta omia toiveitani väreistä, työntökorkeuksista tai muista vastaavista kriteereistä. Eli olla mahdollisimman hankala, kieltäytyä tekemästä omia vertailulistoja ja puuttua peliin viime metreillä. Reilu kerho, eikös?

Kiitos yllätysraskauden, mies keskittyi raskausaikanani lähinnä vellomaan omissa eksistentiaalisissa ahdistuksissaan ja isyyskriiseissään eikä pohtimaan heittoaisoja tai ilmakumirenkaita. Oma aikani kului armottoman opiskelutahdin ylläpitämiseen, siinä määrin kuin se raskausväsymyksen aiheuttamien toistuvien torkkujen lomassa onnistui. Ai niin, menimmepä siinä raskausviikon kolmekymmentä korvilla myös naimisiin ja järjestimme häät.

Jossain kohtaa hommasin vaunut parilla kympillä varastoon. Niihin osui ihan sattumalta monia käytössä hyviksi toteamiani ominaisuuksia kuten vaunukopan ja istuinosan käännettävyys ja irrotettavuus; Samalla rungolla selvisi kummastakin vaiheesta ja lapsen kanssa pystyi joko juttelemaan kasvotusten tai kääntämään tämän katselemaan ympäristöään. Pieni koko on auttanut minikokoisen laina-automme kanssa puljeeraamisessa melkoisesti. Varsin nappiostos siis halvoiksi, käytetyiksi kärryiksi – tosin ne alkavat olla jäljiltämme varsin loppuunajetut.

Viimeisten raskauskuukausien siivittämässä paniikissa hankin neliöliinan ja tilaututin miehellä kasan kestovaippoja. Olimme saaneet tutuilta ja sukulaisilta matkan varrella vaate- ja lelukasseja, harsoja, vanhoja pulloja ja Huuto.netistä oli tullut yön pimeinä tunteina ja lastentarvikkeiden hintojen masentamina metsästettyä vaikka mitä lisäimuista pinnasänkyyn. 

Mies otti kantaa joidenkin asioiden puolesta vasta lapsen ollessa kuukauden, parin ikäinen. Tuolloin kietaisumalliset bodyt ja nepparilliset kestovaipat saivat hyväksyviä kommentteja osakseen. Ainoat hifistely-fiilistelyt kävin lapsen syntymän jälkeen isäni kanssa (?!). Tämä piti sekä vessajakkara-pyttyrengas-pottaamme että kokoontaittuvaa ammettamme insinöörityön sekä kokemusasiantuntijuuden huippuesimerkkeinä ja nyökytteli tyytyväisenä kuultuaan niiden olevan tanskalaisten isien suunnittelemia. 

Niin se turvakaukalo ja istuin… Luulisi ettei kummankin kanssa olisi mahdollista ajaa itseään patti-kriisitilanteeseen, mutta näin vain kävi. Tiesimme tarvitsevamme turvakaukaloa heti synnytyssairaalasta kotiutumiseen, mutta siltikin sen hankkiminen jäi viime tippaan. Sattumalta sukulaisperheeltä löytyi varastostaan hyväkuntoinen turvakaukalo ja sain huokaista helpotuksesta; En joutuisi selailemaan kaukalovalikoimaa ja hakkaamaan päätäni seinään eri ominaisuuksia vertaillessani.

Kuten Helsinkireissun postauksessa kerroin, kävimme Kuutin kanssa pyörähtämässä Liikenneturvan järjestämässä tilaisuudessa, jossa saimme tietoa turvakaukaloiden ja -istuinten valinnasta. Onneksi siellä oli hyvä aamiaistarjoilu, muuten olisin saattanut masentua tajutessani, miten heikosti olin oikeastaan edellämainitut hankintamme hoitanut:

Esimerkiksi mukisematta ja kiitollisena sukulaisilta vastaanotetussa turvakaukalossa olisi voinut piillä parikin katastrofin mahdollisuutta. Tai oikeastaan kolme. Kaukalon kun piti mahtua vauva-aikana kolmeen eri autoon eikä ollut sanottua, että se olisi mahtunut yhteenkään. Ja jos olisimme ajelleet yhtään enemmän samalla autolla, olisin jälkikäteen ajateltuna halunnut kaukaloon myös telakan ja varmistaa, että se on suunniteltu kiinnitettäväksi autoon selkä menosuuntaan eikä Etelä-Eurooppalaisittain ihan toisin päin.

Syytän puutteellista informaatiota. Okei, olisin saattanut saada tietoa, jos olisin lukenut koko raskausajan vauvalehtiä tai äitiysblogeja; Niissä muutamissa perheblogeissa, joita luin, reissattiin lasten kanssa pitkin maailmaa, kiskottiin ylihintaisia kahveja keskustan pikkukuppiloissa tai esiteltiin uusimpia pandapöksyjä eikä esitelty törmäystestien tuloksia.

Missään ei myöskään osunut silmiin tieto siitä, ettei että etupenkillä lasta kuljetettaessa niin sanotun ”pelkääjän paikan” turvatyyny aiheuttaa pikkulapselle aina hengenvaaran; Se pentele kun ei kuulemma aina pysy kytkettynäkään poissa päältä törmäyksen sattuessa. Ainoan kunniamerkin voin sentään myöntää itselleni siitä, ettei Kuuttia ole kuljetettu etupenkillä koskaan, edes silloin kun tämä on karjunut raivoissaan takapenkillä yksinään – mieluummin hetken tyytymättömänä kuin tuttia ojennelleen aikuisen kaverina kuolleena ojanpohjalla.

Turvaistuinta ryhdyimme hankkimaan vasta silloin kun lapsen jalat sojottivat jo ulkona turvakaukalosta, tälle kun kertyi pituutta paljon reippaammin kuin painoa. Olimme taas kiireellisen ostopäätöksen äärellä – mitään lapsen oikeasti tarpeellisia (lue tylsiä) hankintoja kun ei ilmeisesti voi tehdä ajoissa. Päädyimme hankkimaan istuimen, jolla pärjäisi mahdollisimman pitkään eli niskaosaltaan säädettävän systeemin, jossa saa matkustaa lähes nelikymmenkiloiseksi asti.

Ihan kiva, mutta siinä sopassa menivät kyllä turvaistuimet, turvavyöistuimet ja istuinkorokkeet suloisesti sekaisin. Tuo nykyinen systeemimme on niin iso, ettei sitä saa kiinnitettyä selkä menosuuntaan niin millään ja se keikahtaa siirreltäessä kiusallisesti lähes kahteen osaan. Istuimen myyntivalttina oli se, että siitä saisi istuimen isommallekin lapselle ja sittemmin vielä istuinkorokkeen. Liikenneturvan tilaisuudessa selvisi kuitenkin, että istuinkorokkeet ovat ihan ysäriä; Kun kyselin omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tutun istuinkorokkeen perään sain kuulla, että turvavyöistuin on istuinkoroketta suositeltavampi vaihtoehto, koska turvavyöistuin suojaa myös sivuilta. Pahus, taas huti!

Ärsyttävän vaikeaa puuhaa, varsinkin jos tiedonhaku jää viime tippaan. Verkkokauppojen sivuilta on mielestäni aika turhan kanssa lukea ylistäviä kommentteja turvakaukaloista, turvaistuimista tai turvavyöistuimista, kun nissä nyt tavataan tunnetusti kehumaan tuotteita eikä haukkumaan niitä.

Jos siis olet hankkiamassa jotain edellämainituista ja löydät tiesi tänne, suosittelen lämpimästi tutustumaan Liikenneturvan oppaaseen, josta löytyvät niin eri istuintyyppien painorajat, lisätietoa Plus-testistä, linkkejä turvaistuimen hankinnassa auttaviin ja muutenkin ja informatiivisiin opasvideoihin. Tuollaisen tiiviin tietopaketin olisin itsekin jaksanut selata läpi kulloistakin hankintaa tehdessäni.

Tsemppiä tiedonhakuun ja ostoksille – muistattehan sovittaa kaukalot ja istuimet sekä testata, että osaatte kiinnittää ne oikein kiireessäkin. Eikä ajella sitten ilman turvavälineitä, kukaan ei halua sitä lapsi-keilapalloa niskaansa tai autonsa takalasiin!

 

15 kommenttia artikkeliin “Jos saisin tehdä yhden vauva-lapsi-tavarahankinnan uusiksi…

  1. Siis minä olen melko varma, että joku lapsi autossa -opus olisi aikanaan tullut ihan äitiyspakkauksen mukana? Eikö enää tule?

    • Hei hieno juttu, jos tulee! Osaisikohan joku sanoa, tuleeko edelleen? Ainakaan noissa uuden äitiyspakkauksen kuvissa ei ollut esitteitä, mutta eihän se tarkoita, etteikö niitä olisi. 🙂

      Meillä todettiin että lapsen syntymäajankohdasta johtuen monet äitiyspakkauksen rahallisesti arvokkaimmat jutut voisivat olla liian isoja tai pieniä talvikaudella ja otettiin sitten äitiysavustus rahana. Kartutettiin sillä kestovaippavarastoa.

      • mun mielestä ei tullut. Mutta sen sai neuvolan perhevalmennuksesta, siis ainakin meidän kunnassamme. Yhdellä kerralla oli teemana lapsi autossa ja puhuja tuolta liikenneturvasta.

        Mutta se mua kiinnostaa tässä asiassa, että miksi ne naama menosuuntaan olevat palkki-istuimet on saaneet testeissä parhaat arvosanat ja nuo Liikenneturvan suosittelemat osittain heikommat? Testithän tehdään käsittääkseni Saksassa ja kuulostavat luotettavilta. Mä itse asiassa lähetin tästä asiasta s-postia Liikenneturvaan joskus ööö puolitoista vuotta sitten, kun istuimen osto oli meillä edessä. Mutta en saanut koskaan vastausta.

        • Mekin saatiin neuvolasta muistaakseni joku esite. Jolla ei juuri ollut merkitystä, koska mä käänsin netin ympäri etsiessäni tietoa erilaisista istuimista. 😀

          Miks mä muistelen, että ne palkki-istuinten hyvät testitulokset joissain maissa johtuu eri testikriteereistä? Ongelmahan ymmärtääkseni noissa palkki-istuimissa on just se, ettei niitä (ainakaan yleensä? korjatkaa, jos oon väärässä) saa selkä menosuuntaan.

          • ei niitä mun käsittääkseni saa selkä menosuuntaan. Ja se Saksassa tehty testi on tosiaan se missä meidän suomalainen Autoliittokin on mukana. Tai siis tulokset on ainakin luettavissa Autoliiton sivuilta eli pitäisin testiä luotettavana?

        • Noi Liikenneturvan suosittelemat voi saada eri tuloksia Saksan testeissä ihan jo siksikin, että jos osa on suunniteltu suojaamaan selkä menosuuntaan ja osa kasvot menosuuntaan niin vaikuttaahan se väistämättä lapsen liikkeeseen onnettomuus-/kolaritilanteessa.

          Liikenneturvan suositukset perustuvat käsittääkseni ruotsalaiseen Plus-testiin, joka on vapaaehtoinen testi niille turvaistuimille, jotka suunnataan Ruotsin markkinoille.

          ”Vastaavaa testiä ei tehdä muualla Euroopassa. E-hyväksytty istuin täyttää vähimmäisvaatimukset, mutta Plus-testin läpäissyt turvaistuin suojaa lasta paremmin.

          Plus-testissä mitataan tiukimmin lapsen kaulaan kohdistuvaa voimaa etutörmäyksessä. Plus-hyväksynnän voivat saada vain selkä menosuuntaan asennettavat istuimet. Testattavat istuimet ovat 1- ja 2-ryhmän istuimia, joiden painoluokka on 9-25 kg. Nämä sopivat siis noin 1-6-vuotiaille lapsille. Testaukset tekee VTI (Statens väg- och transportforskningsinstitut).”

          Tuo selkä menosuuntaan-asia on yksi syy, miksi Liikenneturva vetooa Plus-testiin ja toinen syy on se, että ko. testi on ainut, jonka tutkimusmenetelmät, tulokset yms. data annetaan kaikkinensa arvioitavaksi, muista testeistä saa vain osan tiedoista. 🙂

           

           

  2. Siis mitä, mikä edes on turvavyöistuin. Kaukalo, penkki, koroke, pitääkö tässä nyt jotain uusiakin juttuja vielä opetella… mä ajattelin tästä huolimatta luottaa edelleen niihin kaukaloihin ja penkkiin jotka on saatu tutulta, joita pidetään selkä menosuuntaan päin niin kauan kun jalat ei oo hirveen koukussa ja selvitä kunnialla sillä. Ja kyllä, kuuntelemalla sitä takapenkin tuttilattialla- ja annatoikirja-huutoa niin kauan, että voi pysähtyä johonkin.

    • Turvaistuin on vissiin semmoinen pienemmille tarkoitettu ja turvavyöistuin menee ihan kouluikäisille asti niin, että vyö tulee tietty jo korkeammalta kuin pienellä ja tukea riittää niskalle ja sivuilta vielä silti.

      Mulle iski kanssa ihan huvittavassa määrin sellainen ei-ei-ei-mitään uusia juttuja epämukavuusaluepaniikki siellä tilaisuudessa – onneksi oli aamiaista, muuten olisin kipittänyt karkuun. 😀

  3. Voin niin samaistua istuimen (ja muiden ”teknisten härveleiden”) hankintaan liittyviin epävarmuuden tunteisiin. Meillä mies on myös siinä määrin ahdistuksen kourissa etten viitsi pyytää tutkimaan istuin-asioita. Ja itse olen aivan hukassa internetin liian laajan valikoiman kanssa. Mutta jotenkin lohdullista tietää etten ole ainoa. Ja ehkä nyt ryhdistäydyn perehtymään asiaan hieman tarkemmin vaikkei se kiinnostaisi ollenkaan.

    • Mua ainakin helpotti vähän toi yksi sivu, jossa pitäisi olla kaikki olennainen tieto, johon voi sitten suhteuttaa valikoimaa eli löytyykö sieltä E-suositukset ja Plus-testit yms. yms. 

      Olen silti onnellinen, ettei tarvitse hommata uusia turvavälineitä pitkiin aikoihin… 😀

  4. Yhhh miten alkoi ahdistaa toi video. Meillä on edessä turvaistuimen hankinta, ja se on niin loputon suo. 

    Pitäis löytää istuin joka ois mieluiten sinne 36kg asti, selkä menosuuntaan, telakallinen, ei palkkia. Onneksi typy mahtuu vielä hetken kaukaloon, niin voin leikkiä ettei asiaa tarvitse vielä miettiä.

    • Mullekin tuli paha olo tuosta videosta, vaikka se on tuollainen animaatio eikä oikeasta törmäyksestä videota. Ja kaikki muutkin pätkät, missä lapsille sattuu jotain edes semi-realistista. 

    • 36 kiloon asti telakallinen, selkämenosuuntaan asennettava, käännettävä istuin on kotimainen Klippan Triofix recline. Suosittelen, asiakkaatkin kehuneet.

  5. Heippa kaikki.

    Ehdottomasti järkevintä on raahata itsensä koneen äärestä ammattilaisen pakeille erikoisliikkeeseen. Me kerromme kaiken tarpeellisen, eikä siellä loputtomassa internet-suossa tarvitse yksin rämpiä. Ne Saksassa tehdyt testit ovat Euroopan Autoliittojen tilaamia testejä. Siellä kun ei selkä menosuuntaan kuljeta, ovat testitulokset hyvin erilaisia, kuin jos ne tehtäisiin esim. Ruotsissa.

  6. Hei,
    Olen Alex Moore kirkon rahoitusyhtiö laina, laillinen laina lainanantaja, annamme lainoja yritysten investointien ja ratkaista taloudellisia ongelmia, meidän lainan helposti ja osakepääoma € 150 miljoonaa aikoo myöntää yksityiset lainat lyhyen ja pitkän AIKAVÄLIN , termi vaihtelee € 500 € 100 miljoonaa euroa kaikkien vakavia ihmisiä, luotettava ja integroida haluat tehdä lainan. Oma korko 2%, jos olet kiinnostunut meidän tarjous ota yhteyttä osoitteeseen

    Nimi: Alex Moore

    Sähköposti: am.credithome@hotmail.com

Vastaa käyttäjälle phocahispida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *