Naistenpäivän pähkinä: Tyhmentävätkö naiset itse toisensa?

Hei kuulkaas kuinka paljon me uskalletaan laittaa asiaa tähän meidän lehteen, kun eihän tästä saa nyt turhan raskasta luettavaa tulla. Hyvä jos jaksaa työpäivän ja kotiarjen päälle edes lähteä lenkille tai katsoa uutiset. Sopiiko politiikka tai jotkin eriarvoisuusjutut oikein profiiliin – niistähän voisi tulla paha mieli. Kuka jaksaa lukea jostain translain uudistuksesta; Hennesin kuvastokin saa silmät luppasemaan.

Pitäisi jokin matkajuttu kirjoittaa. Olisiko joku tuore ja mukahauska näkökulma, kuten miten saat miehen houkuteltua kaupunkilomalle? Unohda yhteiset shoppailureissut ja myy kaupunki miehelle fudismatkakohteena, kun itse kierrät kivoja suklaaputiikkeja… (Sillä naisethan rakastavat suklaata.)

Naisille suunnattujen blogiportaaleja ja verkkoyhteisöjä puuhaavat pääasiassa naiset, naistenlehtiä kirjoittavat enimmäkseen… naiset ja naisille suunnattuja televisio-ohjelmiakin suunnittelevat enenevissä määrin niin ikään – naiset. Äkkiseltään voisi ajatella, että hyvä homma, ottakaa mediakenttä haltuun, tuottakaa laatusisältöä, uudistakaa yhteiskuntaa, tuokaa moniäänisyyttä keski-ikäisten miesasiantuntijoiden lomaan! Mutta kun ei.

Mitä me saamme lukea ja katsoa? Muotikuvia, huulipunamainoksia, söpöjä eläingiffejä, selfhelppiä – kuinka saakelin paljon hyvinvointivaltiossa elävät, lähes kaiken haluamansa saavat naisihmiset voivat tarvita erinäisiä itsehoito-oppaita? Nyt oikeasti. Jos joku kertoo vielä minulle, että pitää uskaltaa unelmoida, tavoitella haaveitaan tai tehdä vaikka elämänsä aarrekartta askartelemalla jotain kivaa, alan kirkua. Tai ehkä karjua, koska minulle se olisi voimaannuttavampaa.

Seuraava itsensä hemmottelun tärkeydestä muistuttaja ja keveän elämän puolestapuhuja saattaa saada aikaan yökkäyssrefleksin. Voitte itse päätellä, johtuuko se siitä, että olen päättänyt vähentää kahdeksankymmenen kilon elopainoani oksentamalla vaiko siitä, että olen kurkkuni myöten täynnä leppoistamis-helppous-lässynlääpuhetta. 

Ja kaikella rakkaudella Lilylle, onko oikeasti tarpeen myydä kotimaan poliitiikkaa kiinnostavana asiana kenkien kautta. Siis että erilaisten ehdokkaiden näkemykset politiikan keskeisistä kysymyksistä, kenties heille tärkeistä aiheista eivät jaksaisi kiinnostaa ilman tietoa siitä, millaisia kenkiä he käyttävät?

Kokevatko nuo toimittajat ja media-alan ihmiset sitten jääneensä jotenkin yhteiskunnassa paitsioon. Onko heille talouden, politiikan tai ihmisoikeuskysymysten seuraaminen jotenkin ylivoimaisen vaikeaa, aiheuttaako se heissä ahdistusta, voimattomuutta ja alemmuudentunnetta? 

Jos he eivät pidä itseään tyhminä, kyllä TYHMINÄ, niin miksi he paketoivat kohdeyleisölleen myymänsä sisällön kevyeen, pastelliväreillä ja metallinvärisellä kaunokirjoituksella koristeltuun ylelliseen pahvilaatikkoon. On enemmän kuin rahtusen verran alentavaa saada sellaisessa paketissa pamfletti vaikkapa aiheesta kansanmurha.

Anu Silfberg kirjoitti kolumninssaan: ”Voimaannuttavaksi tarkoitettu puhe on vaivaannuttavaa, koska sen takana väijyy oletus kohteen heikkoudesta – sekä ruumiin että mielen tasolla. Hemmottelupuhe sulkee naisen kodin ja kauneussalongin seinien sisään, pois kavalasta maailmasta.”

En voisi olla enempää samaa mieltä. Jos naiset eivät itsekään usko voivansa muuttaa yhteiskuntaa, pidä itseään yhtä pätevinä, kykenevinä ja älykkäinä hoitamaan mitä tahansa työ- tai luottamustehtävää kuin vastaavalla koulutustaustalla tai työkokemuksella varustetut miehet… Jos mielessämme mies saa suoritukseensa, persoonaansa tai kompetenssiinsa penislisän muutoinkin kuin makuuhuoneessa (toim. huom. kaikille pippeli ei ole bonus edes siellä), on joiltain osin ihan omaa ansiotamme, että meidät sysätään syrjään.

Älä lässytä. Lue kirja, katso uutisia, seuraa politiikkaa. Ne aivot ovat päässä siksi että niitä käytettäisiin ei Viettelysten Saaren katsomista varten. (Nämä kaksi vaihtoehtoa eivät muuten sulje toisiaan pois.) Jos ajatteleminen alkaa sattua aivoihin, olet kenties päästänyt itsesi turhan helpolla viime aikoina – sattuu pohkeisiinkin äkillinen juoksemisen aloittaminen, muttei se ole mikään perustelu lopettaa treenaamista.

Äänestä, ota kantaa, allekirjoita addressi tai mene mukaan mielenosoitukseen – vaikka vain solidaarisuudesta jonkin ihmisryhmän oikeuksien toteutumisen vaadetta kohtaan. Huomaat, ettet ole yksin. Jos epäilet, ettet osaa hommaasi, lisäkouluttaudu ja mikäli olet huippuosaaja muiden varjossa, tuo se esiin tai pyydä palkankorotusta. 

Ja jos haluat olla tyhmä, sulkea silmäsi kaikelta ympärilläsi tapahtuvalta, ei sitä voi kukaan sinulta kieltääkään. Olisi vain kauhean kiva, ettei mitä tahansa suomalaismediaa selaillessa hyviä artikkeleita ja ansioituneita ajattelijoita tarvitsisi paketoida iänikuiseen sokerikuorrutukseen, ettei karkotettaisi vapaaehtois-tyhjäpäitä. Kun kaipaisi haastetta, keskustelua, tietoa ja paloa, mutta saa syliinsä paperi- tai verkkosivukaupalla keskusteluja suosikkimeikkivoiteista tai hyvinvointisiemenistä, alkaa hitusen ahdistaa. Skarpatkaa hei vähän.

Niin että hyvää naistenpäivää vain kaikille!

P.S. Loppukevennyksenä naisille suunnattu vaalimainos Last Week Tonight with John Oliverin malliin:

// Edit: Korjattu sanamuotoa, kts. kommentit.

 

 

50 kommenttia artikkeliin “Naistenpäivän pähkinä: Tyhmentävätkö naiset itse toisensa?

  1. Can I get an amen!?

    Naiset piiloutuvat usein sen taakse, ettei kauneuden arvostamisessa ole mitään pahaa. Ei olekaan, ostin itsekin itselleni tänään kukki kotia kaunistamaan. Mutta. Maailma on niiiiiiiiiin paljon muutakin kuin kauniita asioita. Se on palkkaepätasa-arvoa, lähisuhdeväkivaltaa, cat callingia, lapsiavioliittoja, lukutaidottomuutta, kotitöitä, ihmediettejä, raiskauksia, vaikenemista.

    Se, että on niin etuoikeutettu, että voi nauttia kauneudesta, ei valitettavasti poista rumuutta maailmasta. Eikä se oikeuta meitä sulkemaan silmiämme.

    • Itsehän olen oikein vannoutunut esteetikko ja nautiskelija, mutta ajatus täysin oman navan ympärillä pyörimiseen heittäytymisestä on tuntunut aina suorastaan mahdottomalta. Sillä kyllähän kaikki tietävät, että maailmassa on virhe, itse asiassa aika hemmetin monta – tietäväthän? Ja millä oikeudella kieltäydymme kiinnostumasta, välittämästä, puhumasta ja toimimasta? 

  2. Vaalikengän lisäksi Aussie Awards sai meikäläisen kulmakarvat kohoamaan: suomalainen blogisfäärikö nostetaan uuteen ulottuvuuteen aarrekartoilla, kodin kauniilla yksityiskohdilla, vihersmoothieilla ja meikkivinkeillä? Tärkeitä varmasti nekin, tai ainakin viihdyttäviä, mutta olisin toivonut että kaikista medioista edes Lily olisi nähnyt noiden aiheiden ympärille. Vai perusteellaanko tätä sillä, että ne myy? Siis samoin, kun vaikka lastenvaatteiden jakoa tyttöjen ja poikien vaatteisiin tai poliittisten kirjojen naittamista suklaalevyn kanssa? Ei me muuten mutta kun ne käy sillain kaupaksi…

    • Olin kanssa aika pettynyt. Että tässäkö on kaikki, mitä suomalaisella blogisfäärillä on annettavaa.

      Ei tarvitse olla kuivakoita yhden asian blogeja, yhteiskunnallisesti kantaaottavia, mutta silti viihdyttäviä blogeja löytyy pilvin pimein. Sellaisia, joissa on aktiivista keskustelua ja kuvausta esim. paikallispolitiikan kiemuroista, nostettakoon esille vaikka Project Mama, monien muiden hyvien joukosta.

      Enkä missään nimessä sano, että ryppyisen pellavan ja mitättömän kokoisten viikuna-annosten kuvaamisessa olisi mitään pahaa. Kukin tyylillään ja välillä eskapismi on ihan paikallaan. Mutta missä vaiheessa älyllisyyden vaateesta tuli lähes lainsuojatonta kaupallisuuden nimissä – milloin väliinpitämättömyydestä tuli myyntivaltti?

  3. Hyviä pointteja emmi! Yksia tärkeä asia kuitenkin unohtui, jokainen nainen saa itse valita mitä lukee. Naistoimittajia on myös kauppalehdessä ja ylen uutisissa. eihän kenekään tarvitse lukea VAIN naistenlehtiä, jotka nimeonmaan ovat tarkoitettu kevyeksi viihteeksi. miehille myös on olemassa vastaavia miesten kirjoittamia viihdesisältöjä, fudisfoorumilla tuskin kukaan kauheasti viisastuu.

    Minusta on hieman outoa vaatia politiikkaa ja vakavia aiheita medialta, jonka lähtökohtainen tarkoitus on viedä ajatukset pois edellä mainituilta.

    • Mietin ihan samaa. Jos ostaa muotilehden, haluaa lukea muodista, ei politiikasta. Tai ainakin pääsääntöisesti sisällön pitäisi olla sitä muotia. Sama toisinpäin – Kauppalehti tai Arvopaperi pitäytyköön asiasisällöissä. 

      Blogiyhteisöistä erityisesti Lily taas on mielestäni sellainen, jossa voi(si) hyvin olla myös laifstailia painavampaakin asiaa. Mutta sehän on ihan meistä bloggaajista kiinni, mitä itse kukin tontilleen suoltaa. Toki toimituksen linjat jonkin verran ohjailevat fiiliksiä.

      Mua kyllä masentaa, että pitää käydä näitä erilaisia tasa-arvokeskusteluja. Miksi ihmisiä ei voisi automaattisesti pitää yhtä hyvinä keskenään. Voidaanko pistää stoppi ja aloittaa puhtaalta pöydältä? Vissiin ei, ja siksi on hyvä, että aktiiveja löytyy.

      • On muitakin naistenlehtiä kuin muotilehtiä. Monet ovat itse asiassa ns. yleislehtiä, esim. MeNaiset, Anna, Kotiliesi mitänäitänyton.

        En oleta sisustuslehdiltä välttämättä pitkiä asia-artikkeleita vaikkapa turpeennoston vaikutuksista luontoon, mutta artikkeli esimerkiksi oikea-aikaisten putkiremonttien vaikutuksesta asuinhuoneistojen myyntiarvoon voisi toisinaan olla paikallaan. Tai materiaalien ympäristövertailu tms. aihepiiriin liittyvä. 

        Ja sitten on sekin, miten juttuja tehdään. Tehdäänkö esim. erään Bremeniä käsittelevän matkajutun kaltainen töräys aiheesta jotain sekä miehille että naisille vai kerrotaanko, mitä ko. kaupungilla on antaa matkaileville ihmisille.

        Blogiyhteisöissä saa toki blogata, mistä tykkää, mutta kyllä sekin, mitä halutaan nostaa esille vaikuttaa. Jos kaikkea muuta kuin pintaliitoa pitää aina erikseen perustella ja pyytää anteeksi…

      • No nostetuissa blogeissa on ehkä kolme aktiivista, jotka tuovat esiin jotain muuta kuin perhesisustusliikuntahyvintointihöpöhöpöhuttua, ja siinä se. Muut hautautuu, koska toimitus haluaa nostaa enemmän näitä asioita – mikä ihan ok, heidän palvelunsa – mutta vastaavasti he kun voisivat auttaa, että hyödyllisempää luettavaa meille höttöä lukemattomille olisi helpompi löytää ihan etusivulta.
        Mutta ei, aina vaan nillitetään, että siellä on linkit, mene sinne kliksuttelemaan, helppoa kuin heinänteko. Mutta jos vain jaksaisivat edes kerran katsoa, monetko oikeat ihmiset käyttelee noita osiolinkkejä bottien sijaan, ymmärtäisivät edes jotenkin, miten käyttäjät tällä sivulla lukevat tätä yhteisöä. Mutta ei, liian vaikeaa, hapokasta, eikä ehdi, kun kynsilakatkin pitää kuivaa eikä etukannestakaan ole vielä miljoonaa kuvaa instagrammiin vielä laitettu! /sarcasm

        • ”Muut hautautuu, koska toimitus haluaa nostaa enemmän näitä asioita – mikä ihan ok, heidän palvelunsa – mutta vastaavasti he kun voisivat auttaa, että hyödyllisempää luettavaa meille höttöä lukemattomille olisi helpompi löytää ihan etusivulta.”

          Rajauksia, liitännäisyyksiä, tuloja, menoja… valintoja. 🙂

    •  

      Tarkoitat varmaan Karoliina?

      Vai siis eikö Lilyn olekaan tarkoitus olla muuta kuin saitti, joka vie ajatukset pois kaikesta vakavasta? Sit mä oon kyllä todella väärässä paikassa.

       

      • ”Vai siis eikö Lilyn olekaan tarkoitus olla muuta kuin saitti, joka vie ajatukset pois kaikesta vakavasta? Sit mä oon kyllä todella väärässä paikassa.”

        Sama täällä Emmiseni. Erittäin sama.

      • Äääh mä olin just emmi sun blogissa ja sivu vaihtui huomaamattani 😀 karoliinaahan mä meinasin!

        Lilyn hienous on juuri se, ettei täällä mikään aihe oli kielletty. Eli voi puhua niin muodista kuin yhteiskunnallisistakin asioista. Lilya tekevät kuitenkin bloggaajat itse. Eli jos haluaa enemmän asiasisältöä, niin ei muuta kuin näppis laulamaan. 🙂 

        Tekstissä puhuttiin enemmän naistenlehdistä ja telkkariohjelmista. olisi aika outoa jos kesken ruokaohjelmaa alettaisii  keskustelemaan nälänhädästä pakolaisleirillä. 

        Itse ainakin kulutan mediaa eri tarkoituksiin. Aamupöhnässä en jaksa mitään kovin vakavaa ja työpäivän jälkeen väsyneenä selailen mielelläni juurikin niitä smoothie-ohjeita. Ei se minusta yhtään tyhmempää tee. mediasisällöillä on eri tarkoitus, viihdyttää tai sivistää. valitkoon jokainen, nainen tai mies, omiin tarkoituksiin parhaiten sopivan kanavan.

    • Ylellä on kyllä naistoimittajia, mutta esimerkiksi Ylen asiaohjelmissa, uutissa yms. tv-ohjelmissa merkittävä osa haastateltavista asiantuntijoista on aina miehiä, vaikka vastaavassa asemassa olevia naisiakin löytyisi.

      Sellaisissa medioissa, kuten vaikkapa naistenlehdissä, joissa kuitenkin haastatellaan usein eri aloja edustavia naisia, voitaisiin keskittyä enenevässä määrin haastatteluissa heidän saavutuksiinsa/uraansa/osaamiseensa eikä siihen, mitä viinejä he juovat (ellei nainen sitten ole viinialalla), mitkä ovat heidän pukeutumisensa kulmakivet tai heidän perhesuhteisiinsa.

      Miksi tuottaa mediaa, jonka lähtökohtainen / ensisijainen / perimmäinen / tärkein tarkoitus olisi viedä ajatus asioilta, joilla on pidemmän päälle minkään sortin merkitystä?

      Niin että keskittykää te naiset vaan jumppaamaan / kokkaamaan / sisustamaan / pukeutumaan, älkää viitsikö kiinnostua taloudesta tai politiikasta tai tasa-arvosta, ettei jouduta kuuntelemaan teidän väninöitä täällä miesten hommissa. Ajatelkaa vaan jotain helppoa ja mukavaa, olette onnellisempia. Puspus.

      • ”Miksi tuottaa mediaa, jonka lähtökohtainen / ensisijainen / perimmäinen / tärkein tarkoitus olisi viedä ajatus asioilta, joilla on pidemmän päälle minkään sortin merkitystä?”

        Koska leipää ja sirkushuveja. Ihmiset kaipaavat myös viihteellistä sisältöä, ei pelkkiä uutisia. ei kai kukaan voi elää 24/7 ajattelemalla pelkkää teoriaa/sivistämällä itseään/pohtimalla syvällisiä.

        Ei tämä ole mielestäni sukupuolijuttu. miehet katsovat urheilua telkkarista, onpas tosi fiksua ;D

        • Kun on istunut ensin 8.30-11.45 pohtimassa lastensuojelun luennolla nuorten syrjäytymisen mekanismeja ja sitten 12.30-15.45 jotain kevyttä settiä lasten aggressiosta ja siihen vaikuttamisesta kasvatuksella, saattaa se jääkiekkomatsin katsominen olla ihan paikallaan. Perheemme ainoalle urheilun seuraajalle eli itselleni.

          Mutta kyllä sen jälkeen jaksaa lukea vaikka vessassa Luonnonsuojelijan, selata pari kantaaottavaa blogipostausta ja kerrata uutispäivän tapahtumat. Kuten sanottua, ei se pää käytössä kulu.

          Sisustus-/muotijuttuja whatever voi tehdä myös lukijaa kunnioittaen ja valoittaa jutun ohessa esim. ko. trendin historiallisia taustoja tai ainakin laukomatta älyttömyyksiä vrt. matkajutut miesten ja naisten kohteista. 😉

          • Tässä nyt sekoitetaan tasa-arvoasioita ja median käyttöä ylipäätään. Ei se ole sukupuolesta kiinni, selaako iltistä vai taloussanomia. Suomessahan naiset ovat korkeampikoulutettuja kuin miehet.

            ja pää ei käytössä kulu, mutta siitä on tutkimuksiakin tehty että kevyempiä asioita pitää käsitellä, jotta pystyy keskittymään asiasisältöön. ei kai taukokulttuuri kokonaan turha ole?

          • Taloussanomat on talouslehti. Urheilu-lehti on urheilulehti jne. Kuten tuolla alempana kommentoin toisaalle, on paljon ns. yhden asian lehtiä, joita kukin voi sitten oman makunsa lukea. Jos veneily kiinnostaa, nappaa hyllystä Vene-lehden tai jos haluaa ikkunaostos-tyyppisesti fiilistellä moottoriajoneuvoja, tilaa Tuulilasin. 

            Kun konituttaa, löytyy Hevosurheilua. Häitä suunnitteleva selaa vaikka Mennään naimisiin lehteä ja lapsiperhe-elämän juttuihin painottava vaikka Vauvaa, Kaksplussaa tai Meidän perhettä. Useimpia kiinnostaa kuitenkin lukiokoulutukseen hakeutuvien nuorten tapaan vähän kaikki, ei välttämättä  50 sivun verran talousuutiset tai viiden sivun mittainen rintapumppuvertailu. 

            Ja ehkä siihen vähän kaikkea saumaan koettavat  itsensä asettaa perinteiset naistenlehdet, jotka on suunniteltu olemaan aiheeltaan öööh jotain kaikille naisille. Ja ehkä niiden kohdalla mennään mielestäni eniten metsään, koska se kiinnostuksenkohteiden yleistämisen määrä aiheuttaa lähinnä migreeniä eikä viihdyttynyttä olotilaa. 

            Juuri yksi täysi-ikäisyyttä lähestyvä miespuolinen harrastustuttava sanoi, että lääkärissä/parturissa/kotivessassa naistenlehtiä vilkuilemalla saisi pikkaisen erilaisen kuvan keskivertonaisen intresseistä kuin likipitäen täyspäisten naisihmisten kanssa keskustelemalla. Tehkööt kukin sitten sisältöanalyysinsa ko. kommentista.

            Taukokulttuuri on ihan paikallaan, jos kyse on taukokulttuurista eikä elämäntavasta. Usein kun jossain blogissa tms. nopeamman vuorovaikutuksen mediassa käsitellään jotain vähänkin raskaampaa aihetta, joku elämän raadollisuuden ahdistama sielu huutaa, että älkää viekö minulta kuplaani, jossa tuoksuu liljoilta ja lakanat ovat sileät. (Esim. Toimituksen terrorismipostauksen kommenttiosio).

  4. Toki, viihdesisällöt voi tietty pitää erillään asiasisällöstä, mutta mielestäni tämän ei tarvitsisi olla lähtökohtainen tarkoitus naistenlehdissä tai vaik täällä Lilyssä. Tuo erottelu kun tuntuu hölmöltä, ihan kuin olis kaks eri elämän aluetta; tämä koti-perhe-sisustus-ruoka-vaatteet-tyyli-kuntoilu-jne. ja sit jossain toisaalla yhteiskunnalliset keskustelut, politiikka ja muu.

    Kun eihän ne ole erillisiä asioita. Esimerkiksi tämä kevyt viihdesisältökin on osa sellaista kuluttamisen politiikkaa, tiettyjen asioiden ja asenteiden promotointia ja normalisointia..

    Ja eihän kaikki bloggaajat täällä Lilyssäkään pidä viihdettä ja asiasisältöä täysin erillään. (Vaikka nyt tämä blogi!)

    Tulee myös mieleen Fitness Führerin hienot kantaaottavat ja hauskat postaukset, tai Puutalobabyssa välillä käyty (lastenhoito)poliittinen keskustelu. Tai Tahdon-kampanja.

    • Jes hyvähyvä, erinomainen pointti tuossa, että kaiken pitäisi vaikuttaa kaikkeen, politiikan vaikkapa perheasioissa lastenhoidon rahoitukseen ja järjestelyihin, vaatteisiin ja ruokaan ekologisen ajattelun, kuntoiluun keskustelun hyvinvoinnista ja terveydestä – riittääkö hyvä olo ja ok kunto vai pitääkö olla fitnesspeppu jne. 

      ”Esimerkiksi tämä kevyt viihdesisältökin on osa sellaista kuluttamisen politiikkaa, tiettyjen asioiden ja asenteiden promotointia ja normalisointia…”  Kyllä!

      Fitness Führerin nostaisin minäkin yhtenä malliesimerkkinä siitä, miten voi tehdä sekä viihdyttävää urheilu-lifestyle-blogia, että nostaa esille urheilumaailman ympärille kietoutuvia yhteiskunnallisia ilmiöitä sekä ongelmakohtia. 

      • Samaa olen miettinyt: että miksi kuilu ns. viihdehömpän ja asiaohjelmien välillä on niin suuri. Mun mielestä tää kysymys on korostunut nykyään, kun mediankulutus keskittyy yhä enemmän pieniin kupliin. Uutisia seurataan yhä enemmän oman some-virran kautta, ja jos siellä esiintyy vain yhteiskunnallisesti kantaaottamatonta tekstiä (koska on helpompaa jakaa puolueettomia ja helppoja tekstejä), maailmankuva voi kaventua aika äkkiä! Itse ainakin mietin paljon, millaisille uutisille annan tilaa esim. facebook-jaoilla, koska siinä valitsee ainakin jollakin tasolla, mitä uutisia kaverit ylipäätään lukee.

  5. Tämä oli minusta länsimaihin oikein sopiva naisten päivän kirjoitus! Pääasiassa olen oikein samaa mieltä. Ainoastaan tuon ”on ihan omaa ansiotamme, että meidät sysätään syrjään” kanssa olisin sen verran eri mieltä, että mielestäni jonkin ihmisryhmän syyttäminen omasta marginalisaatiostaan on vähän vaarallinen tie. Ei varmaan tulisi kuitenkaan mieleenkään käyttää vastaavaa kieltä esim. etnisistä vähemmistöistä. Eli kehitystä tarvitaan kyllä ja pitää vaatia myös yhteiskunnalta kokonaisuutena.

    • Totta, että aika aggressiivisesti muotoilin tuon! Voisi olla paikallaan lisätä sinne esim ”osittain”, sillä nämä asiat eivät todellakaan ole kovin yksinkertaisia… 🙂

  6. Tässähän tulee fiilis että on vähän kehnompi tyyppi kun itseä kiinnostaa enemmän sohvan uudet tuulet ja kuppikakut kun politiikan uudet kiemurat. Mutta sohvat ei kiinnosta mua siksi että oon nainen, samoin kun politiikan uudet kiemurat eivät napeksi koska olen nainen.  Politiikka ei kiinnosta koska loppuviimein siellä kaikki huolehtivat omasta hanuristaan, eikä sellaista vaan jaksa seurata kovin tarkasti. 

    Yleisellä tasolla tääkin varmaan että onko hömppälehti suunnattu naisille (mainostaa naisten vaatteita ja/tai meikkejä yms vai miehille (mainostaa miesten vaatteita yms), mutta henkilökohtaisella tasolla kukaan ei pakota mua lukemaan asioista jotka mua ei vaan nappaa. Se että kiinnostaako mua joku vai ei, ei liity mun sukupuoleen.

    • Kyllä mäkin varmaan enemmän aikaa käytän kuussa sisustusblogien ja -lehtien parissa kuin politiikkaa seuraamalla, MUTTA koetan aina pitää sikäli mikäli politiikan seuraamisen puolta, että kyllä sieltäkin löytyy ihan täysipäisiä tyyppejä, jotka ajaa muutakin kuin omaa etuaan.

      Eiväthän kaikki opettajatkaan käy töissä vain palkan vuoksi, vaikka niitäkin yksilöitä löytyy, osallaeopettaminen on intohimo ja siihen päälle jaksavat kohdata ja kasvattaa lapsia / nuoria päivästä toiseen – onneksi! Samoin hetero voi ajaa homojen asiaa, ”normaali” vammaispalvelulakiin kohennuksia, nuori huolehtia vanhustenhoidosta ja kaupunkilainen tahtoa pitää Lapin luontoarvoista kiinni. 

      Tärkeää olisi löytää ne itselle tärkeimmät asiat ja sitten ehdokas / puolue, jonka kanssa arvot klikkaavat parhaiten yksiin, kenties vielä seurata vaalien jälkeenkin, kuinka johdonmukaisesti ehdokas/puolue ovat tehneet poliittista jalkatyötä asian eteen sittemmin. Siihen ei mene kauhean montaa tuntia kuussa vielä.

      Oma lukunsa ovat sitten politiikan parissa enemmänkin aikaa viettävät lobbaajat, järjestöaktiivit yms., mutta niihin kuvioihin olen liian mukavuudenhaluinen. 😉

      Seuraamista helpottaisi toki se, jos politiikka olisi elävämpi osa kaikkea viestintää eikä siitä olisi tehty harvojen ja valittujen kiinnostuksenkohdetta noin oletusarvona. Koska lopputulema vaikuttaa kuitenkin ihan jokaisen arkeen tavalla tai toisella.

      • Politiikan seuraamisessa varmasti noinkin, ja oon muuten samaa mieltä siinä että se vaalikenkähomma oli vähän wtf. Mutta toisaalta sehän on just sitä että tuodaan aihe eri näkökulmalla esille ryhmälle, joka ei ehkä muuten aiheesta jaksaisi lukea, vai mitä? Mää ehkä lukisin jos teema olisi vaalikarkit, se osuis lähelle sydäntä jo.

        Mutta sit toinen asia, miksi ne stereotyyppisesti naisten jutut on leimallisesti niinkon huonoja, että niitä ei saisi olla tai ei ainakaan sanoa että tykkää? Vaan pitäisi olla kiinnostunut niistä mistä miehetkin on. Muotikuvia, huulipunamainoksia, söpöjä eläingiffejä, selfhelppiä. Nää kiinnostaa tiettyjä ihmisiä, joita on niin paljon että kannattaa tehdä heille materiaalia. Mutta tekeekö se aiheista jotenkin dissattavia? Musta ei. Jos ei kiinnosta, ei tarvi lukea (legendaarinen kommentti blogimaailmasta sopii tähänkin).

        • Musta on hieno juttu, että on vaalien alla jokin juttusarja. Iso peukku sille, mutta toi kenkäkuvio ympättynä siihen oli ehkä inasen verran alentavaa. Ihan pelkkä ”esitellään mielenkiintoisia naisehdokkaita monipuolisesti ja pintaraapaistaan politiikkaa”-juttusarja olisi riittänyt. 🙂

          Enkä sano että stereotyyppisesti miesten jutut olisivat yhtään sen vähemmän hömppää, jos ne ovat juurikin sitä, hömppää.

          Sen verran, mitä olen ns. miestenlehtiä ja nyt en puhu tissilehdistä, lukenut että ne ovat pitkälti johonkin harrasteesee liittyviä (jalkapallo, jääkiekko, moottoriajoneudot, metsästys) eivätkä koetakaan puhutella välttämättä koko miessukupuolta, vaikka miehet ovatkin todennäköisesti ensisijainen kohderyhmä.

          Kiinnostaisikin tietää, onko olemassa yhtään ns. koko kansan miestenlehteä, jonka sisällön ”pitäisi” kiinnostaa kaikkia miehiä. Kun esim. naistenlehtiä markkinoidaan välillä aika aggressiivisestikin sellaisilla argumenteilla, että hei, olet nainen, kyllähän sua kauneudenhoito kiinnostaa (ei), ja muoti (no ei pahemmin) ja ihmissuhteet (omissakin on tarpeeksi) ja niin edelleen.

          Kun kerran tehdään lehtiä, joiden sisällöstä jokaisen naisen pitäisi kategorisesti kiinnostua, koska kokee itsensä fyysisesti tai henkisesti naiseksi, on aika nihkeää, että sitten niissä lehdissä merkittävä osuus on kaikella höyhenenkevyellä hötöllä. Jännä rajaus.

          Ja ton selfhelpin kanssa mulla on kyllä mennyt henk.koht. vaan sukset ristiin siinä määrin, etten jaksa olla yhtään objektiivinen, myönnän. Koska ai jumaliste on vaikeaa tajuta, mihin sitä itsehoito-ohjeiden tulvaa kukaan oikeen voi valjastaa / hyödyntää. Tehdäänkö niistä aivopieruista jotain uusioenergiaa? 😀

          • Noita miehille suunnattuja ”yleislehtiä” on ymmärtääkseni perustettu jonkin verran aikojen saatossa, mutta eivät ole oikein lyöneet läpi. Lähivuosilta muistan ainakin Trendin sisarlehden, Veli nimeltään. Aikakauslehtibisnes mielletään Suomessa edelleenkin tosi vahvasti naisten alaksi, kun taas esim. Briteissä homma on ihan eri. Tässäkin tarjontaa ilmeisesti olisi, mutta kysyntää ei tarpeeksi.

            Ja minä kun luulin etten ole oppinut mitään journalismin luennoilta.

          • Kiitos tästä! Arvasinkin, että linjoilta saattaisi löytyä joku fiksu, alansa tai kiinnostuksensa puolesta tästä ns. miestenlehtiskenestä tietoisempi. 🙂

        • ”Politiikan seuraamisessa varmasti noinkin, ja oon muuten samaa mieltä siinä että se vaalikenkähomma oli vähän wtf. Mutta toisaalta sehän on just sitä että tuodaan aihe eri näkökulmalla esille ryhmälle, joka ei ehkä muuten aiheesta jaksaisi lukea, vai mitä?”

          Tääon mulle just nimenomaisesti se asia, mikä mua tässä vaalinkenkähommassa rasittaa. Mua kismittää, miten Lilyn toimitus tällä näkökulmavalinnalla minua ja muita lilyläisiä puhuttelee, ja millaisista taustaoletuksista tämä puhuttelu lähtee. Mäkin nimittäin näen, että taustaoletus on tuo ryhmä, joka ei yhteiskunnallisista (=ei-hömppä) asioista muuten jaksaisi lukea. Ja sitten kelaillaan, että mistäs ne sitten ois kiinnostuneita? No kengistä hei! Myydään tää politiikka niille kenkien kautta. Eli kuten Phocasphida, minäkin näen tämän aliarvioivana puhuttelutapana. Ymmärrän toki, jos sinä sitä et niin koe. 

          • itseäni ei kiinnosta politiikka pätkääkään, mutta luin toimituksen jutun, koska halusin tietää että mikä hitto on vaalikenkä. mission accomplished.

          • Joo en mää sitä aliarvioivana erityisesti pitänyt, mutta sellasena ”ääääh”-juttuja. Niinkon ite olisin luultavasti lukenut ilman mitään vaalikengän vetovoimaakin, mutta kuten Natakin tossa sanoo niin vaalikenkä houkutti klikkaamaan. Eli tavoite saavutettu.

          • Tää vastaus nyt siis Natallekin, kun en tiennyt, mistä kohtaa klikkaisin että molemmille tulee 🙂

            Joo, kyllähän tuollainen kryptinen otsikko varmasti herättää klikkailemaan ja katsomaan, mistä on kyse. Musta olisi silti ollut parempi valita jokin sellainen tulokulma, joka olis sekä huomiota herättävä, että lois vähän moniulotteisempaa kuvaa naisyleisöstä ja heihin (meihin) kohdistuvista odotuksista. En minäkään tästä yöuniani menetä, mutta vähän ikäviä ajatuskulkuja tällaiset valinnat musta heijastelee. 

          • Niin ja vielä tarkennuksena. Mä näin siis aliarviointina tuon, mistä itsekin kirjoitit. Että pohjalla on oletus yleisöstä, joka tuskin kiinnostuu vaalijutuista muuten. Miksi ei kiinnostuisi? Miksi puhutella meitä näin? Tätä haen.

          • Siis Sanumaria kirjoitti. Ehkä voisin lukea nää kommenttini ennen kuin painan entteriä…

          • Joo, kyllä mä ymmärrän mitä sä tarkotat 🙂 Mut oon ehkä niin tiedostamaton että en osannut ite ajatella tota kautta sitä.

  7. Mun mielestä ei tehdä kenellekään palvelusta sillä, että ”hömppä”, miesten tai naisten, erotetaan niin täysin yhteiskunnallisista asioista. Tämä hömppä kun usein on juuri sitä halpatuotantoa ja kertakäyttökulttuuria edistävää – monta kertaa vuodessa vaihtuvat trendit, halpalennot, jatkuva uudelleen sisustaminen ja niin edelleen.

    Kyse ei ole viattomasta viihteestä, eikä sitä pitäisi sellaisena myydä. Sillä sisällöllä on nimittäin todelliset vaikutukset todelliseen kulutuskäyttäytymiseen, jolla taas on erittäin suuret ja todelliset vaikutukset yhteiskunnallisiin asioihin. Sisältö on myös tuotettu nimenomaan aikaansaamaan tällaisia seurauksia. Viihteen irrottaminen kokonaan erilleen muusta maailmasta (varsinkin kun sen sisällöstä tulee blogien kautta yhä useammalle jos ei työ, niin ainakin sivutulonlähde) vieraannuttaa lukijoita sen yhteiskunnallisista seurauksista. Viihteellä voisi kuitenkin olla juuri päinvastainen vaikutus: kyllä sisältö voi samaan aikaan viihdyttää ja herättää olematta huisin raskasta luettavaa.

    Hirveä määrä hukattuja mahdollisuuksia ja aivokapasiteettia.

    • Tämä on siis papukaijamerkki kommentille. Vaikka kuvassa taitaakin olla jonkin sortin undulaatti? Ja esimerkkini siitä, milloin söpöt eläingiffit toimivat tasapainon vuoksi kivasti – nimittäin hyvin pureskellun ja rakennetun kommentin kiitoksena. 😀

      Mutta eniveis, juuri tätä on ihan sivutulottomanakin bloggaajana joutunut pohtimaan, välillä voi hömpätä ja fiilistellä uutuuksia, mutta kierrättämisellä, laadukkaampiin ja eettisemmin tuotetuilla tuotteilla pitäisi mielestäni olla yhtälailla paikkansa, jos ja kun kerran pitää kuluttaa.

      Se että kulutushypeen, mainontaan ja ihasteluun liitetään kulutuseetoksen taustalla olevaa politiikkaa tai ympäristökeskustelua vaikka edes joka toisella kerralla vähentäisi jo ”todellisuuden” ja ”hömpän” välistä (tarkoituksellista?) kuilua.

  8. P.S. Aargh, kun omissa kommenteissa on kirjoitusvirheitä. Kirottu puhelin, autocorrect ja nakkisormet. Koettakaa kestää. Kiitos ja anteeksi.

  9. Hyvä te lilyn tyypit, joilla on välillä munaa nostaa esiin huomioita maailmasta, jota ei joku sponsoroi. Mitä tulee sirkushuveihin, niin niidenkin suhteen pystyy käyttämään tervettä järkeään. Itse rentoudun ja viihdyn sellaisten sisältöjen äärellä, joista huokuu joku oivaltavuus, persoonallinen ajattelu, eikä sweet bliss of ignorance.

  10. Mulle iskee välillä hirvee weltschmerz täällä Lilyssä. Tykkään ihan kauheasti täällä vallitsevasta keskustelukulttuurista ja monista tyypeistä ja niiden blogeista täällä, ja musta tuntuu, että tosi monet tän sivuston käyttäjät arvostaa samankaltaisia juttuja kuin minäkin (esim. juuri nyt, kun tykätyimpien juttujen lootassa ekana on tämä teksti, sitten yks Emmiltä, kaks Lauralta, kaks kertaa Sivulauseita ja yks Ruskeat tytöt). Tuska tahtoo joskus tulla siitä, kun tykätyimpien loota ei pätkääkään korreloi etusivun paraatipaikan kanssa, joka on varattu kategorialle muoti ja kauneus. Mä ymmärrän sen, että tää sivusto kulkee käsikynkkää Trendin kanssa, joka nyt on muotiin ja kauneuteen keskittyvä lehti, ja mä hyväksyn senkin, että muoti ja kauneus kiinnostaa monia, mutta silti… 

    Täällä syntyy aivan upeita keskusteluja yhteiskunnallisista aiheista ja täällä on aivan sikahyviä kirjoittajia, mutta näkyvimmällä paikalla etusivulla on synkimpinä päivinä vaan jotain helvetin turkistakkeja ja ihan hirveesti kaikkia tuotteita. Blääh. Välillä tuskastuttaa, että kenen rahapussiin mä itse asiassa pelaan, kun paasaan blogissani jostain itelleni tärkeästä asiasta ja päällä vilkkuu joku Hennesin mainosbanneri. 

    En oo enää ihan varma, miten tää liittyy sun postaukseen, mutta tulinpahan kertomaan, että olen katkera ja kasailen barrikadeja valmiiksi sitä päivää varten, kun kilahtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *