Todetaan nyt heti aluksi että reissu meni hyvin.
Majoituimme kahdessa Commodore-luokan hytissä, mikä oli matkan erikoisuus. Hytit olivat isoja, noin 25 neliötä ja niissä oli isot ikkunat sekä kaksi puolta. Toinen puoli oli varattu oleskeluun ja toisessa oli sänky. Toisen hytin vessassa oli amme ja toisessa oli kaksi suihkua. (Hyteissä oli kahden hengen sängyksi muutettavissa oleva sohva, kolme nojatuolia, kampauspöytä, vaatekaappi, housuprässi, jääkaappi, hyvän kokoinen televisio, parisänky yöpöytineen, sohvapöytä ja hyvin hyllytilaa tavaroille sekä tilava kylpyhuone.)
Koska M on juuri siinä vaiheessa, ettei hän vielä kävele, mutta haluaa päästä liikuskelemaan myös omin avuin, oli iso hytti kullanarvoinen. Hyteissä sai kontata, kiipeillä, kävellä tukea vasten ja tutkia paikkoja mielensä mukaan. Laivan käytäville, liikkeiden tai ravintoloiden lattialle ei turvallisuus- ja hygieniasyistä viitsinyt päästää vauvaa konttailemaan. Hytit oli mahdollista yhdistää ”ulkoeteisen” avulla
ja käytimmekin kyseistä mahdollisuutta ahkerasti.
Näin kanssakäyminen viereisen hytin asukkaiden kanssa helpottui huomattavasti. M konttailikin innokkaasti hyttien väliä ja hänestä oli ilmeisen hauskaa, kun tuttuja ihmisiä löytyi molemmin puolin – kuten myös väsymättömiä leikittäjiä sekä seuranpitäjiä.
Ruokailutkin sujuivat pääasiassa mallikkaasti. Kaikki saivat syötyä ruokansa loppuun, molemmilla päivällisillä ja aamiaisilla, pienen vuorottelun, vauvalle samaan aikaan syötetyn purkkiruoan sekä leipä- ja kurkunpalojen avulla. Pystyimme syömään kohtuullisen pitkän kaavan mukaan ja ehdimme seurustellakin ilman kauheaa paniikkia koko ravintolan asiakkaiden häiriintymisestä.
Aikaa saattoi viettää myös Loungessa, joka oli vain Commodore-luokassa matkustaville varattu tila,
jossa sai nauttia pientä suolaista ja makeaa syötävää, hedelmiä sekä kuumia ja kylmiä juomia veloituksetta. Loungesta pystyi varaamaan itselleen saunavuoroja ja suurimman osan päivästä sen sauntilat olivat vapaassa käytössä. Pöytävaraukset pystyi hoitamaan Loungen tiskin kautta.
Loungen palvelut, jääkaapin sisältö kuohuviineineen ja kevyine virvokkeineen sekä erikoisaamiaiset (jotka olisi halutessaan saanut myös hyttiin toimitettuina) kuuluivat hytin hintaan.
Harmi kyllä Silja ei ole kysellyt blogiyhteistyöhön, mutta onneksi aktiivinen risteilykäyttäytymisemme on kohottanut meidän kelvolliseen kanta-asiakasluokkaan,
mikä laski bonuspisteiden muodossa hieman matkan kustannuksia.
Syömisen ja matkaseurueen kanssa jutustelun lisäksi kävimme täydentämässä kosmetiikkavarastoja ja ostamassa kuohuviinipullon varastoon. Kävin hypistelemässä Coston lippahattua asustemyymälässä, mutten raaskinut ostaa sitä – ainakaan vielä.
Piipahdimme myös laivan kylpylässä L:n ja veljien kanssa vauvan touhutessa hytissä vanhempieni kanssa. (Yksi isomman seurueen kanssa matkustamisen parhaista puolista!) Saunoimme yksityisvuorolla, istuskelimme teellä Loungessa ja katselimme maisemia hytin ikkunasta.
Maihin päästyämme seikkailimme Tukholman julkisen liikenteen avulla Hagaparkeniin. Käytimme yhteensä kolmea metroa ja kahta bussia kyseiseen edestakaiseen matkaan.
Voisin todeta, että ellei mukana ole muutamaa riuskaa ja vapaaehtoista vaunujen kantajaa, lähtisin ehdottomasti ainakin kevään ja alkutalven välisenä aikana liikkeelle kantoliinan kanssa:
Hissejä oli vaikea löytää, ne olivat rikki tai läpeensä virtsattuja. Busseissa teki tiukkaa saada vaunut mahtumaan kyytiin. Talvella kantopukeutuminen tuottaa ongelmia, joten otimme vaunut kokeilumielessä mukaan. Hyvällä asenteella vaunujen kanssa säheltäminen ei alkanut ottaa päähän – paljoa.
Hagaparkenissa kävimme perhospuistossa silittämässä kesyjä karppeja, ihailemassa jättikokoisia perhosia ja muita trooppisia otuksia. Kirpakkaan pakkassäähän palaaminen tuntui aika karulta 27-asteisen sisäilman jälkeen. Jos on kolunnut Tukholman vanhan kaupungin nähtävyydet kyllästymiseen asti eikä koko maissaoloaikaa halua käyttää kaupoilla kierrellen, on perhospuisto ihan varteenotettava vaihtoehto.
Perhospuistosta lähdettyämme kävimme vielä nopeasti keskustassa ostoksilla ja suuntasimme takaisin laivaan.
Ainut varjopuoli reissussa oli paluumatkalle osunut, loppuillasta aamuun kestänyt, rajumpi tuuli, joka sai laivan vatkaamaan niin että aattoaamuna voin pahoin heti herätessäni. Onneksi keinunta laantui juuri sopivasti ennen aamiasta ja sain syötyä edes jotain. Vauvaa keinunta ei tuntunut haittaavan ollenkaan, mikä ei kyllä yllättänyt.
Kiva reissu oli! Tammikuun alussa uudestaan, tosin eri kokoonpanolla…
Ihania kuvia!