Kuten olen aiemminkin maininnut, M herättää minut yleensä kuuden aikoihin.
Välillä ylös nouseminen on tuskaista, mutta toisaalta aamuisin saa yleensä paljon asioita tehtyä, kun vaan tarttuu toimeen. Ja auringonnousun seuraaminen ikkunoista on tiettyinä aamuina melko pysäyttävä kokemus.

Kun tiski- ja pyykkikone kehräävät, vaippa on vaihdettu, asunto on rikkaimuroitu,
molemmat sängyt on pedattu, aamupala on syöty ja vauvakin on saanut jotain sapuskaa,
parhaassa tapauksessa on saanut itsensä laitettua valmiiksi päivän puuhiin…

Sitten silmät osuvat kelloon eikä se ole vielä edes kahdeksan. Tuntee saaneensa aika paljon aikaan.

Aamupalaa syödessä saa selailla rauhassa lehtiä läpi, sillä M on hyvin tai ei-edes-niin-hyvin nukutun yön jälkeen usein mainiolla tuulella aamuisin. Tästä lehtivalikoimasta M äänesti jännittävimmäksi Imagen uusimman numeron. 

Kun M on saanut aamupalan syötyä, on vauvan aika perehtyä ajankohtaiseen lukemistoon. M:n ”lehtipino” koostuu milloin mistäkin mainoslehtisistä, joita minun lehtieni välissä on kulkeutunut asuntoomme. Hän pitää niiden selailemisesta, rypistelemisestä ja (yllättävän hillityssä määrin) maistelemisesta.

On yllättävän mukavaa, että aamiaisella on nykyään seuraa – myös arkiaamuisin.

Arvaatteko, mitä viimeisessä kuvassa on? Siinä on tietenkin eräs, jota kaikista suostutteluista huolimatta ei ole saatu edes harkitsemaan Pro aikaiset aamut ry:n jäsenyyttä.