Kolmen sukupolven Helsingin reissullamme poikkesimme taidenäyttelyn avajaisten lisäksi myös Suomenlinnan Panimoon syömään.
En ole mikään ruokakriitikko, joten en ota ruoan makuun sen kummemmin kantaa. Minusta se oli hyvää, mutta niin on kylmä kaurapuuro jogurtillakin. Koska en ollut erityisen nälkäinen, tilasin alkuruoan: pikkublinejä erilaisilla lisukkeilla. Jälkiruoaksi tilasin juustokakkua.
Pidin ruoan esillepanosta ja meitä palvellut naistarjoilija oli oikein mukava ja ammattimainen. Hän huolehti hyvinvoinnistamme, varmistaen riittävän usein, että juomia, leipää ja muuta oli riittävästi, kyseli vauvan ikää ja kehui tämän reippautta, mistä tuli sellainen olo, ettei vauvan läsnäolo ollut ainakaan haitaksi. Hän kertoi myös ruoan raaka-aineista ja esitteli annoksen.
Sen sijaan miestarjoilija, jolta äitini kävi kysymässä tiskin luota, saako vaunut tuoda ravintolan puolelle, koetti tehdä vaunuasiasta mielestäni ihan turhaan ongelmaa. M ei enää viihtynyt kantoliinassa ja siksi kaipailimme vaunuja pöydän läheisyyteen, asiasta kysyminen oli lähinnä muodollisuus. Ravintolan pöydistä maksimissaan kolmasosassa oli asiakkaita.
Ensin tarjoilija aikoi selvästi kieltää vaunut kokonaan. Kun äitini vakuutti, että ne ovat oikein pienet vaunut ja mahtuvat pöydän viereiseen nurkkaan piiloon, tämä myöntyi pitkin hampain lupaamaan vaunujen tuonnin, kunhan: ”Niillä ei häiritä muita asiakkaita”. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, olisiko vauva pitänyt jättää myös ravintolan ulkopuolelle, jos kantoliinaa ei olisi ollut. Vai olisiko tarkoituksena ollut aterioida kaikkea pöydällä olevaa kurkoitteleva ja joka suuntaan venkoileva vauva sylissä? Suomi ei oman kokemukseni perusteella ole mitenkään erityisen kantoliinakulttuurin aluetta vaan ennemminkin vaunut ja rattaat ovat suosittuja, joten vauvojen ravintolaetikettiin kantoliina tuskin automaattisesti kuuluu.
Yllättävintä ei ollut niinkään se, ettei vauva-asiakkaisiin suhtauduta Suomessa hyvin vaan se, että osa henkilökunnasta ilmeisesti suhtautui täysin luontevasti vauvan mukanaoloon ja osalle se oli lähes pöyristyttävää.
Suomessa lapset ravintolassa on pahasta oli ne minkä ikäsiä tahansa, koska tunnetustihan lapset ei osaa käyttäyä ravintolassa. Ja koska lapset ei syö ”ihmisten ruokaa” vaan niille tarvii olla oma lasten lista ja onhan se nyt herran jestas niin kauheeta ja hankalaa jne. Että jotakuta se lapsi aina häiritsee (mukamas) – kanssa ruokailijoita tai kokkia, joka joutuu ’kurmeen’ sijaan vääntämään nauravia nakkeja. Ristiriitaista tässä on mun mielestä se, että ku ei ne lapset tunnu ikinä olevan tervetulleita ravintolaan, niin millon niiden pitäis oppia käyttäytymään ravintola etiketin mukaisesti? Kotona? Just joo… Ja sit ne nauravat nakit.. Lapset syö just sitä mitä ne pistetään syömään, jos jo pienestä pitäen opetetään, että on aikusten ja lasten ruoat, niin totta kai ne sit vetää ravintolassaki nauravia nakkeja, spagettia ja lihapullia tai kanakorin. Mutta vaikka lapset olis opetettuki kaikki ruokasiks, niin ei sekään taida aina riittää… Ku ohan se nyt herran jesta aivan kauhee vaiva sille kokille tehdä vähän pienempi ateria sille vähän pienemmälle ruokailijalle! ”Valitettavasti meillä ei saa annoksia puolikkaina.” Ja jälleen kerrotaan lähestulkoon päin naamaa, että ei ne teiän muksut oo tervetulleita, vaikka osaisivat istua hiljaa ja syödä aikusten ruokaa. Ja sit avaudutaan kuinka on tää suomalainen ravintolakulttuuri niin vähäistä ja ”vaan rikkaille”. Mitä sitä voi oikeesti odottaa ku lapsille ”opetetaan” pienestä pitäen, että he ovat ei haluttuja asiakkaita. Eihän sitä sitten tee mieli mennä isompanakaan ku ei pienempänäkään kelvannu.
Ohhoh 😀 tulipas pitkä avautuminen… Ja mielenkintosinta tässä taitaa olla, että mulla ei ees oo itellä lapsia.. Mutta sitten ku on, niin ihan varmana vien niitä kaikkien tarjoilijoiden ja muiden ravintolassa kävijöiden iloksi ravintoiloihin – muuallekki siis ku meillä-on-lasten-leikkinurkkaus-perheravintoloihin.
Meidän perheessä minä syön vain kalaa ja L syö lihaa satunnaisesti. Olisi kiva opettaa lapsikin syömään monipuolisesti – myös ravintolassa. Mutta minkäs teet, kun ”lastenlistalla” on vain jotain roskaruokaa kuten nuggetteja, jauhelihaspagettisörsseliä tai nakkeja. Ei paljoa naurata, sori nakit.
Ajattelin itsekin sitkeästi kiusata ravintoloiden henkilökuntaa lapsemme läsnäololla. Ei niitä ravintolassa tai muutenkaan ihmisten ilmoilla aterioinnin tapoja opi muuten, kuten totesitkin.
ensinnäkin, kuka vie lapsen taidenäyttelyn avajaisiin? vietkö sen myös erotiikkamessuille…yliopiston luennolle?
lapset ovat aina tervetulleita ravintolaan, ovathan he tulevia asiakkaita. ongelma ei ole lapset vaan ne vanhemmat. kaiken pitää tapahtua nopeasti ja siinä ei saa olla sitä eikä sitä. ja sitten ne rattaat… vrt. rullalauta
lapsiperhe – isä, äiti ja taapero. hirvittävä sotku ja kiire ja muita häiritsevää itkua ja lasku 22,80. samaan aikaa naapuripöydässä kaksi venäläistä, mihinkään ei kiire ja kaikki hyvin. lasku 171 ja antaa 200 ja saa olla tasan. mitä tarkoitti tasa-arvo?
minulla on paljon tuttavia ja heillä lapsia ja kaikki osaavat käyttäytyä. ei ole soveliasta:
– työntää rattaita ravintolaan, varsinkaan kulkuväylille
– viedä kiukuttelevaa lasta ravintolaan varsinkaan lounasaikaan
– kysellä koko ajan typeriä kysymyksiä ja pyydellä asioita ja ikäänkuin etuilla muita asiakkaita. tai jos niin tekee, niin sit pitää tipata… typerä kysymys on esim. miten teillä ei voi olla?
– antaa lapsen sotkea tai jättää siivoamatta.
– servetin tunkeminen lautaselle johonkin soiroon
– juomalasin jättäminen puolilleen
ja näitä riittää niin paljon pilkku että jouduin aikoinani lopettamaan tarjoilijan työt vedoten terveydellisiin ongelmiin. ihmisten ajattelemattomuus ajoi ihmisen uusiin haasteisiin.
lapsi on lahja, käyttäytykää sen mukaan.
Mitä ilmeisimminkin vien hänet taidenäyttelyn avajaisiin ja Tukholmaan ja Kyprokselle ja joskus partiokokouksiin yms. Vauva on viihtynyt kaikissa paikoissa ihan mainiosti, katsellut paikkoja useimmiten kantoliinasta ja nukahtanut syliin, kun on väsyttänyt.
Jos lapsi osaa istua tai kävellä, koko rattaita ei tarvitse, mutta entä jos lapsi ei osaa vielä istua edes syöttötuolissa?
Erotiikkamessuille en veisi ketään alaikäistä, liekö se sallittuakaan: Kylläpä nuo alaikäiset tutustuvat eroottiseen kuvastoon viimeistään teini-iässä, kiitos internetin ihmeellisen maailman.
Jos vaihtoehtona olisi jättää (omassa tapauksessani ammattikorkeakoulun) pakollinen luento väliin tai ottaa vauva nukkumaan luennolle, ottaisin tämän mukaan ja poistuisin, jos tämä ei jaksaisi olla enää luennolla.
– Jättäisitkö itse (pahimmassa tapauksessa 500-1000€ maksaneet) vanut tai rattaat ulos sateeseen tai varastettavaksi? Ja tietenkään niitä rattaita ei jätetä ravintolassa kulkuväylille vaan etsitään niille paikka, jossa ne eivät ole kenenkään tiellä, jos sellainen on olemassa.
– Vauva ei sotke, kun hän nököttää vaunuissa eikä syö vielä mitään. Lapsista tulee sotkua, toki vanhemman velvollisuus olisi minimoida sotku. Ja sotkevathan aikuisetkin vrt. leivänmurut, tiputellut kastikkeet, kaadetut oluet yms.
– Jos ei jaksa juoda tilaamaansa juomaa, mitä sille sitten pitäisi tehdä? Kaataa kasveille vähän hömpsyjä. (Itse olen kyllä aina jaksanut juoda lasin tyhjäksi, mutta voisi tulla tilanne, ettei jaksa)
Tyypillinen aloitus: Lapset ovat toki tervetulleita ravintolaamme, mutta…
– Ne eivät saa pitää ääntä
– Lapsi ei saa olla huonolla tuulella
– Niiden vaunuja/rattaita ei haluta meidän ravintolaamme
– Lapsi ei saa sotkea
– Ravintolassa ei saisi edes kysyä, sattuisiko heillä olemaan jotain erityistä, mitä lapsi saattaisi tarvita kuten syöttötuolia, lastenhoitohuonetta/-paikkaa tms.