Peppi päätti parkkeerata itsensä vauvan seuraksi tämän leikkimatolle. Hetken vauvan innokkaita tutkimuksia siedettyään se totesi paikan liian rauhattomaksi ja poistui paikalta itseään puistellen.
M ei vielä ymmärrä lopettaa, vaikka tätä kieltäisi kiskomasta kissoja korvista tai nappaamasta näiden turkista kiinni. Mutta kunhan pikkukaveri saa hieman järkeä päähänsä, tälle aiotaan kyllä tehdä selväksi, ettei eläimiämme saa kohdella kaltoin tai kiusata niitä.
Onneksi koiralla ja kissoilla tuntuisi olevan sangen pitkä pinna, mitä tulee vauvan touhuihin. Siitä huolimatta vauvan ja eläinten kohtaamisia valvotaan tarkasti.
Muistattehan osallistua arvontaan!
Oon miettiny tota lapsi & eläin -asiaa, kun tuntuu ettei monet vanhemmat opeta pienelle (mutta kuitenkin asiasta jo jotain ymmärtävälle) lapselle miten niitä lemmikkejä kuuluu käsitellä, vaikka niitä karvaisia perheenjäseniä olisi omastakin takaa.
Muutaman kerran ollaan oltu sukuloimassa koiran kera paikoissa, missä on n.3 -vuotiaita ”vähän” kovakouraisempia taaperoita ja just viime kerralla yks näistä pikkusista päätti lähteä leikkivasaralla pamputtaen juokseen meidän säkäkorkeudeltaan alle 30cm terrierin perässä, vanhemmat tietysti vieressä naureskellen koko episodille ja koira paniikissa nurkassa.
Siinä sitten hampaat irvessä, mölyt mahassa otin vastaan ne voivottelut, kuinka meille tulee tulevaisuudessa niin paljon ongelmia, jos koira näyttää hampaita tälle koiriin tottuneelle (omassa perheessä joku pirun iso noutaja) kolme vuotiaallekin.
Onneks löytyy vielä niitä äiti-ihmisiä, jotka tekee asiat toisin ja näin meilläkin aiotaan opettaa, kun se tulee ajankohtaseks. 🙂
Ei mulla olisi vaan pitänyt ehkä kohteliaisuuden pato enää tuossa vaiheessa vaan olisin saattanut hermot tulvia yli ja tulla sanottua vähän pahasti siitä, että siinä asiassa on kuulkaas kaksi puolta.
Nimittäin koulutettu koira JA koulutettu lapsi. Muuten ei homma toimi.
Koirat ovat ihania lemmikkejä, mutta ne ovat kuitenkin eläimiä. Mielestäni niitä ei saisi inhimillistää liikaa. Koira ei ymmärrä, että ne ovat vain lapsia. Hyvinkin koulutettu koira murisee lapsille, jos lasten annetaan ronkkia koiran ruokia tai jos se ajetaan nurkkaan ja se kokee olonsa uhatuksi. Rajansa koirankin sietokyvyllä ja joskus on kurja seurata tilannetta, jossa koira viedään mukavuusalueensa äärirajoille joka ikinen päivä – lasten tai aikuisten toimesta. Aikuiset kun ovat lastensakin touhuista viimekädessä vastuussa.
Ja sitten ihmetellään, että onpas huonosti koulutettu koira.
Tuota tuota. Mitenköhän kommentoija reagoisi, jos jonkun muksu tulisi viemään ilman lupaa tämän lautaselta ruokaa tai repimään tätä hiuksista tai genitaalikarvoista tai jahtaisi tätä kirkuen leikkivasaran kanssa ja muksisi kinttuja täydellä voimalla? Sinällään huvittava mielikuva.
Meidän nakki on luonteeltaan kaikkea muuta kuin aggressiivinen, mutten silti koskaan luota koiraan niin paljon, etten pelkäisi, että sillä voi palaa päreet, jos lapsi kiusaamalla kiusaa sitä. Ihan lapsienkin turvallisuuden kannalta heidän on parasta osata antaa koiralle rauhaa. Eikä koirankaan tulevaisuus olisi ruusuinen, jos tämä purisi lasta.