Nyt lastenhuoneessa on leikkimatto. Oli ihanaa löytää matto, joka ei ole riemunkirjava ja joka miellytti myös materiaalinsa sekä kokonsa puolesta. Allekirjoittaneen puolesta siis kiitokset RK Designille yhden lastentarvikkeen tyyliseikka-ongelman ratkaisemisesta.
Matto odottaa lastenhuoneen lattialla käyttäjäänsä. Viimeistään kahden vuoden korkeassa iässä pikkukaveri ymmärtänee jo arvostaa leikkimattoaan.
Mutta on se kyllä hieno! Jos kaivaisi legolaatikon ja junaratasetin esiin ja leikkisi hieman itse. Hihi. L:n ilme olisi varmaan näkemisen arvoinen, mutta ehkä edesottamuksiini on toisaalta totuttu…
Voi peppu sanoisinko! Ilmoitin edellisen kirjoittamani kommentin asiattomaksi, vaikka sisältö oli ihan siveellinen 😀 Mutta peukutan legokaupunkia, ja L vaan mukaan rakennustalkoisiin!
Hyihyi, tuollaisia asiattomuuksia vaan lähetellään netissä, vaikka livenä ollaan ihan kunniallisia kansalaisia. Kummallista kulttuuria ruokkii tämä netti! 😀
Harmi että meillä on vähän huonosti talonrakennuspaloja kuten ovia ja ikkunoita, kun olen hankkinut vasta niitä peruspalikkasettejä muutaman. :<
Voi ensimmäistä kommenttiparkaa. Nyt minä sitten poistin sen vahingossa. O___o
Voi ei, kuinka ihana! Toisaalta kuvittelen lapsen pitävän paljonkirkkaammista väreistä eikä RK:ssa ollut tarpeeksi värikästä.
Tämä matto käy lähellä mutta se on silti kalpea. Mutta ehdottoman kauniita ovat kummatkin. Avomieheni vaan totesi että se matto on ensisijaisesti lapselle ja hänellä on mukavia muistoja värikkäästä automatosta joka printissä oli yksityiskohtia, kuten lampi josta hyppi kaloja.
– Liina, Kaita-Liina
Kukin tyylillään. Kaikkia kaoottinen värisekamelska ei häiritse ollenkaan samalla lailla kuin itseäni. Meillä vaihtoehdot olivat a) ei leikkimattoa tai b) leikkimatto, jonka kelpuutan.
Itselläni ei ole koskaan ollut kirkuvanväristä lastenhuonetta enkä koe jääneeni mistään paitsi. Nukuin ensimmäiselle luokalle asti vanhempieni neutraalinsävyisessä makuuhuoneessa ja leikin kaksiossamme niissä nurkissa, missä oli tilaa (ja paljon pihalla). Kun muutimme isompaan asuntoon, olinkin jo koululainen ja halusin hillityn sinertävänsävyisen huoneen, missä oli paljon valkoista.
Ei sillä, etteikö meillä olisi värejä käytössä nykyisessä kodissa. Lastenhuoneessa päävärinä on punainen ja se on tarkoituksella huoneista värikkäin, olohuoneessa tehostevärinä keltainen ja makuuhuoneessa vihreä.
Koska tässä kodissa asuu myös kaksi aikuista, en aio muuttaa kotiamme sirkukseksi ihan vain sen takia, että täällä asuu myös yksi lapsi. Lelut ja muu oheiskrääsä tuovat kuitenkin väriä mukanaan.
Olen pahoillani jos kommentoin blogiasi. Puhuin lähinnä meidän asuntomme värivalinnoista enkä kyseenalaistanut maton kauneutta.
Rouva on myös haaveillut tästä matosta, tosin aivan vielä sen hankkiminen ei ole ajankohtaista… 🙂
Pahoittelut, jos kommentti kuulosti jotenkin aggressiiviselta! Luin sen äsken läpi ja saattoihan siitä saada sellaisen kuvan. Sen siitä saa, kun höpöttää yhtä aikaa vauvan kanssa ja kirjoittaa ns. toisella kädellä kommentteja…
Ehkä tästä syystä hymiöt on keksitty, kun on aika vaikeaa aina hienosäätää öh …äänensävyjä (?) tekstissä. Jotenkin liika hymiöiden viljeleminen on mielestäni kommenttiketjussa vähän sotkuisen näköistä ja siksi en laita niitä joka lauseen perään.
Olen käynyt useissa asunnoissa, joissa on paljonkin väriä ja joissa ei olla niin turhan tarkkoja siitä, kuinka montaa väriä kussakin huoneessa onkaan – ja joista pidän. Esimerkiksi Pinjacoladan blogissa on usein vilahdellu ihana ja värikäs lastenhuone.
Pointtini oli lähinnä se, että omassa kodissa vain kaipaan rauhaa silmille ja sielulle. Vaikka olisikin lapsia.
Juuri se onkin ihanaa oman kodin laittamisessa: Kukin saa rakentaa ”pesänsä” tyylillään eikä niin että kaikki kodit olisivat jostain samasta mallista, joka olisi kopio jostain sisustuslehdestä tms.
Eikä makuasioista paranisi kiistellä muutenkaan. Ja nyt se paljon kartettu hymiö loppuun: 😉 Noin!
Ja Tommille vielä:
Olen vähän tällainen edistävä kello muutenkin: Lasisarjan keräämisen aloitin yläasteella, vauvanvaatteita sain sukulaisilta lukiossa ja nyt kerään kirpputoreilta ja Huuto.net:istä tms. legosettejä varastoon.
Kummallinen tarve hamstrata haluamansa tavarat sen sijaan että säästäisi rahaa. Enkä edes ole minkään sortin pula-ajan lapsi. Paitsi ehkä laman.
Hah 🙂 Mäkin kieltämättä kävin jo tammikuussa ihan varovasti katselemassa legoja huuto.netissä. Nyt niitä voisi kyllä jo lähteä keräilemään!
Ja hei, jos joku innostuu matosta niin sellainen lisäys vielä, että matto ei ole sellainen paksu ns. perinteinen leikkimatto vaan enemmänkin ohut leikkialusta, jonka voi halutessaan helposti rullata pois.
Hankittiin meille tuollainen muovinen alusta ihan senkin takia, kun karvaa on – kiitos kolmen otuksen, ihan joka paikassa. Ja olen kuullut monilta tutuilta, että sellainen perinteisempi matto kerää itseensä karvaa oikein urakalla. Niitä on kuulemma hankala saada irti edes kunnon imurilla.
Mahtava matto! Kiitos vinkistä, tollanen meille myös ostoslistalle 😀