Lähetän virtuaalisen muumirusinarasian sille, joka muistaa vielä vuodelle 2012 päivätyn asupostaukseni, jossa Indiskan alennusmyynnistä korjaa-se-itse-hintaan ostamani pitsiyläosallinen mekko esiintyy ensimmäistä kertaa…

Tuolloin oli elokuu, eikä sukkahousuja tarvittu, kropassa oli enemmän (imetys)tissejä sekä vähemmän lihaksia ja päässä oli kasa huonokuntoista tukkaa sekä naama, joka ei roikkunut vielä ollenkaan yhtä pahasti kun nykyisin; Harmillista kyllä, ulkonäkö taitaa useimmilla liukua iän myötä jatkuvaa, loivaa alamäkeä. 

Huvittavaa sinällään, harkitsin lähes samoja rannekoruja (kuin edellisellä asukierroksella) tälläkin kertaa mekon kaveriksi ja hylkäsin ne vain liian arkisen ulkomuotonsa vuoksi. Tämä asu kun on oma vastineeni synttärisunnuntain asutarpeeseen. Tosin noita kuraisia nilkkureita pidin yksinomaan pihalla, älkää huoliko.

Kummissakin kuvissa mekon vasemman kainalon pitsit ovat pyörähtäneet sisäpuolelle – kolme vuotta välissä ja vaatteet repsottavat edelleen samoista kohdista. Hyvä, että edes joissain asioissa on pysyvyyttä.

Ja tiedän kyllä, ettei sellaisen, jonka kehon ainoa kapea kohta nenänvarren lisäksi on vyötärö, pitäisi käyttää tissien alta kropasta irtautuvia vaatteita tai isosieraimisen itseään lyhyempää asukuvaajaa. Satun kuitenkin tykkäämään sekä mekosta että kuvaajasta, joten näillä mennään! 

P.S. Kuten näistä avautumisista saattanee päätellä, ikäkriisiä pukkaa – ikä edes ihan niin pikkuruista.

Kaulakoru: Glitter / Mekko: Jade Jagger for Indiska / Kengät, sukkahousut ja rannekorut: H&M / Timanttilintukorvakorut: Fannyalexandraboutique