Ensimmäinen koulu- ja päiväkotipäivä on syksyn osalta paketissa. Lähdin aamulla koululle samaa matkaa lasta päiväkodille vievän miehen kanssa ja lapsi oli aivan intopiukeana päiväkotiin pääsemisestä. Hyvä kun ei kopsahtanut selälleen matkalle, kun repussa keikkuivat kesälomaksi kotiin tuodut kerhotossut, juomapullot sekä lukuiset sisävaatekerrat ja muut vaihtokamppeet.

Kävin opinnäytetyötapaamisessa, jossa saimme kaikeksi onneksi pääpiirteissään hyvin positiivista palautetta työstämme. Kotiin päästyäni tein heti muutamia ehdotettuja korjauksia työhön ja suuntasin sitten hakemaan Kuuttia päiväkodista. Hieman jännitti, miten rutiineihin sopeutuminen ja uusien taitojen ylläpitäminen olisivat sujuneet loman jälkeen. Kaveri oli kuulemma ihmetellyt vähän uusia kavereita, mutta sujahtanut muuten päiväkotiarkeen kuin saukko veteen.

Iltapäivän ohjelmassa oli omenakauraherkun pyöräyttämistä saadusta omenakassillisesta. Lapsi jaksoi innostua kauraherkun tekemisestä, mutta vaniljakastikkeen tekemisen kohdalla hermo petti ja jouduin jäähyttämään päreensä polttaneen lapsen. Koko hauskuus sai pienen palaneen vivahteen itseensä. Mitään pidempiä kokkausprojekteja ei ilmeisesti edelleenkään voi tehdä Kuutin kanssa, ainakaan omalla keskittymiskyvylläni. Mutta hyvää siitä tuli silti!

Kyllä tästä ihan hyvä tulee, ainakin lapsen mielestä, joka ei olisi halunnut lähteä pihaleikeistä kotiin alkuunkaan. Tämä varmisti vielä, että pääseehän päiväkotiin huomennakin. Vaikka oloaan ei tunne kauhean tarpeelliseksi, kun lapsi haluaa pois kotihommista, onhan se oikeasti mukavaa, että tietää lapsen viihtyvän päivähoidossa paremmin kuin hyvin!