Sataa satamistaan, eteiset täyttyvät märistä kengistä ja ulkovaatteista sekä kotona että harjoittelussa. Koetan potkia itseäni rutistamaan viimeiset kirjalliset työt, vaikka sitten yöunien ja liikunnan kustannuksella.

Toisaalta kaikki kasvaa, lehdet, ruoho, parvekkeen alppiruusuunkin aukesivat ensimmäiset kukat, varkain ja omine aikoineen. Ja tietenkin tuo lapsi, joka otti eilen minua kiinni molemmista käsistäni ja sanoi: ”Kuutti rakastaa äitiä”.

Jos nyt vielä jaksan hetken, muutaman viikon päästä voisin luvata itselleni hieman pidemmän pysähdyksen, sateen ropinan kuuntelemiselle, teen hörppimiselle peiton alla ja lapsen kaikkien kehitysaskeleiden ihmettelemiselle.