Paniikki iskee pakollisen ruotsinkurssin tenttiä edeltävänä iltana. Mies lupautuu tekemisen pulassaan kyselemään sanastoa minua auttaakseen. Lysti meinaa loppua alkuunsa kun tälle selviää, ettei moniin kirjan sivuihin ole saatavilla suomennoksia.

Monessa kohtaa vastaan tulee sanoja, joita kumpikaan meistä ei tunnista.
”Jag har snuttjobb.”
”Emmä tiedä, mitä toikin muka tarkoittaa.”
”Minulla on hutsutyö?”

Ei vispilä, että me ollaan hyviä tässä toispuoleisessa kotimaisessa.