Kävimme eilen Kuutin kanssa kylässä eräässä viehättävässä ja valoisassa kodissa. Viemisinä raahaamani runebergintorttulaatikko tyhjeni vauhdilla ja niiden ohella maistelimme Kolmen Kaverin uutuusjäätelömakuja, joista raparperi-valkosuklaa meinasi viedä järjen. Tiedättekö, kun jokin on vaan niin hyvää, että tekisi mieli itkeä?

Saimme perehtyä jutustelun, lapsien touhujen seuraamisen ja syömisen lomassa Beditin Suomessa valmistettaviin Zipit-päiväpeittoihin. Tuotteet olivat minulle ennalta tuttuja monien kuvien ja kokemusten kautta. Nyt pääsin kuitenkin myös hypistelemään kankaita, availemaan vetoketjuja ja pomppimaan patjan päällä (!).

Ajatukseni siitä, että haluan lastenhuoneen kerrossänkyyn tuollaiset petauspussit vahvistui entisestään. Ja kuten arvata saattaa, Vallilan kankaista tehtävien vaihtokansien kuoseista tuo Karkkipäivä-kuosi sekä Kettukarkki-kuosi veivät sydämeni. Seuraava isompi sisustushankintani tulee tämän testauksen jälkeen, rahatilanteen salliessa, olemaan lastenhuoneen yleisilmettä siistivät, lapsen mylläystä (avopetausta paremmin) kestävät, patjoja sekä petivaatteita lapsen ja eläinten touhuilta suojaavat vetoketjulliset päiväpeitot.

Muiden kotona on erityisen hauskaa kurkistella paikkoja, jos saa ottaa kuvia sisustuksen yksityiskohdista. Minä hiippailinkin pitkin asuntoa kuvaillen vähän väliä jotain kaunista. Kuutti leikki sillä välin yllättävän sävyisästi perheen lasten kanssa. Täytyy sanoa, että olin ylipäätään todella tyytyväinen lapseni käytökseen, mutta onnistumisen kokemuset eivät ole vanhemmuudessa jaksamisen kannalta varmaan koskaan tarpeettomia?

Piipahdus jäi hieman lyhyeksi, sillä juuri kahvipöytään käytyämme mies soitti. Hetken päästä hän jo odottelikin lähikoulun pihalla auto suunnattuna kohti mökkiä. Tai sitten useampi tunti sujui vain nopean tuntuisesti hyvässä seurassa?

Voisin tiivistää eilisen iltapäivän neljään sanaan: Kotikutsut – mikä ihana tekosyy.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ