Meidän huushollissamme on ollut meneillään kaksi projektia, joista toiseen lähdimme rytinällä ja toiselle olemme antaneet enemmän aikaa. Kuten postauksen otsikkokin antaa ymmärtää, projektit ovat olleet varsin pikkulapsiperhespesifejä, sillä harvassa aikuistaloudessa tutista luopuminen tai vaipattomuusharjoittelu ovat akuutissa vaiheessa.Voitaisiin jopa sanoa, että nyt ollaan sisustus-, elämäntapa- tai tyylijuttujen sijaan äitiysblogiskenen keskiössä. Syvällä, synkässä ytimessä.
Tutista päätimme luopua 2-vuotis-hammastarkastuksen (jossa siis kävimme reippaasti ennen lapsen kaksivuotispäivää) innoittamana. Olivathan tutin runsaan ja pitkäaikaisen käytön mahdolliset vaikutukset purentaan tiedossamme jo ennalta ja siksi olimme rajoittaneet tutin käytön vain ilta- ja päiväunille nukahtamiseen sekä kurjimpiin sairastelupäiviin. Hammaslääkärireissua olin pitänyt mielessäni jo etukäteen tietynlaisena rajapyykkinä ja heti tarkastusta seuraavat päiväunet nukuttiinkin ilman tuttia.
Ehkä parin, kolmen päivän ajan jouduin vastaamaan unia edeltäviin kyselyihin tuttien olinpaikasta. Heitin kehiin monelle tutun tarinan oravavauvoista, jotka sijoitin kertomuksessani asumaan kotimme läheiseen mäntyyn. Lapsi kun on seurannut oravien touhuja kyseisessä männyssä parvekkeelta ja ikkunasta jo pidemmän aikaa.
Kerroin, miten oravaemolla on hurjan monta oravavauvaa ja ne kaikki itkevät ilman tuttia ja miten oravat tulevatkin todella iloiseksi, kun saavat lapsemme tutit, onhan Kuutti kuitenkin jo iso poika. En joutunut kertomaan nyyhkytarinaa kokonaisuudessaan kovinkaan monta kertaa, sillä jatkossa epämääräisempi ”oravien luona” riitti jo vastaukseksi.
Odotin homman leviävän käsiin, helpolta tuntuneesta alusta huolimatta, mutta ei. Kerrankin, siis painotan, kerrankin, jokin vaihe sujui helposti. Halleluja! Uskoni lapsiin, ihmiskunnan selviytymiseen ja evoluutioon palautui edes hiukan.
Sisäsiisteyskasvatuskin on edennyt tasaiseen tahtiin, hitaasti mutta varmasti. Enenevä määrä asioinneista hoidetaan pottaan ja vaippapyykkikoneellisten määrä vähenee niin ikään hiljaksiin. Rennompina kotipäivinä, jolloin aikaa mahdollisten lätäkköjen luuttuamiseen ja pyykin pesuun on enemmän, lapsi saa painella ilman vaippaa – ja vaatteita, luonnostaan lämmin kun on. (Äitiinsä tullut.)
Tavoitteena olisi saada lapsi ymmärtämään, että asiat kuuluu tehdä pottaan ja rykäistä vaipat pois käytöstä (yövaippoja lukuun ottamatta) kokonaan viimeistään kesälomalla. Eli armonaikaa ajatuksen lanseeraamiselle on vielä kolme kuukautta. Jaiks! Ajattelinkin kysyä, löytyisikö teiltä jotain hyviä vinkkejä vaipattomuusharjoitteluun? Kaikki niksit otetaan ilolla vastaan!
P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
me otettiin vaipat pois kertaheitolla kesällä mutta ikää oli silloin lähempänä 3weetä ku 2weetä..
yövaipasta luovuttiin vuotta myöhemmin ja edelleen melkein vuoden jälkeen vahinkoja käy…ei kannata siis vielä kiirettä pitää:) pienempi ei potalla ei suostu istumaan ja ikää 1v9kk
Elättelen toiveita, että kesällä homma olisi helpompaa, mutta pientä totuttelua tuon meidän jääräpään kanssa otetaan jo ennen sitä. Yövaipoista luopumista en edes uskalla ajatella vielä!
Pottailun onnistuminen riippuu varmasti paljon lapsen temperamentista. Meillä aikoinaan oltiin tarkkoja siitä,että potalla istutaan niin kauan, että pissa tulee. Äiti oli periksiantamaton ja poika oli tottelevainen 😉
Potalle aina heti päiväunien jälkeen, ruoan jälkeen ja ennen unia ja monta kertaa siinä välissä. Poika paineli säärystimet ja paita päällä peppu paljaana kotona. Ja aina vaan potalle..ja kirja mukaan.
Meillä oli taustalla vauvasta asti pissatettu lapsi ja vaipat napattiin pois 1,5-vuotiaana. Hyvin onnistui. Mutta vaatii hieman viitseliäisyyttä (kuten pissattamista ulkona lumihankeen 😉
Tsemppiä teille!
Kiitos tsempeistä!
Teillä on päästy hienosti eroon vaipoista aikaisin, mutta kuten sanottua, viitseliäisyyttä on kaivattu ja siitä hatunnosto. Kun meillä se suurin kynnys on psyykata itsensä sellaiseen ”nyt hoidetaan tää”-olotilaan…
Ruuan jälkeen,ennen ulkoilua,ulkoilun jälkeen,ennen unia,unien jälkeen jne potalle kun jaksaa laittaa ja hirveet bileet ja taputukset, kun sinne pottaan jotain tulee (vaikkakin vaan pieni liru) niin kyllä se siitä lähtee 🙂
”Hyvää” ja ”hienoa” on jo hoettu, mutta katsotaan jos pienet häppy dancet motivoisivat poikaa vielä lisää! 😉
Mä oon miettiny tota tuttiasiaa. Meillä siis on myös unitutti käytössä ja välillä pahimpina känkkäränkkinä turvaudutaan laiskuuksissamme sen apuun. Mulla on myös edoton rajapyykki 2 vuotta. Nyt ei tyttö ehkä vielä ymmärrä tarinoita, joten ehkä on liian aikasta. Ainakin näin selitän itelleni 😀
Saa sitä vähän selittää itselleen! Olen siinä aika hyvä. 😉
En tiedä, osuinko johonkin herkkyyskauteen vai oliko lapsen elämä muuten tarpeeksi tasapainossa vai mitä, mutta oikeasti, en olisi ikinä uskonut, että tutista päästäisiin eroon näin helpolla: Josko teilläkin sitten aikanaan?
Onko sulla jotakin postausta tosta kestoilusta? Mua kiinnostais hirveästi lukea aiheesta ihan arjessa koetun kannalta. Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja ystäväpiirissä ei kukaan kestoile.. Eikä oikeastaan kannatusta tule laisinkaan lähipiiristä. Olisi kiva kuulla ns risut ja ruusut ja mitä oot itse kokenut hyväksi yms.
Ei ole vielä kestoilupostausta. Pistän sen tuonne postausideoiden ja -toiveiden listaan, kun olisihan siitä hyvä kirjoittaa, nyt kun vaippahässäkkä alkaa olla voittopuolellaan. 🙂
Mulla ei ole mitään vinkkejä, kun oma vauva ei tuttia huolinut ja vaipatkin on vielä käytössä, mutta toi omppukuosinen tasku (vai AIO?) on iiiihana! Täytyisi yrittää metsästää meillekin 🙂
Nuo omppuvaipat ovat AIO-vaippoja, sukulaisia ja muita vaippanoviiseja varten hankittuja. Niitä mainostettiin ”vaippoina joita mieskin osaa käyttää”, mikä vähän nauratti, kun kaikessa muissa yhteyksissähän annetaan ymmärtää miesten olevan teknisempiä tyyppejä, mutta lastentarvikkeissa kaiken pitää olla yhtäkkiä hirmuisen yksinkertaista ”että mieskin tajuaa”.
Omenakuosia ei enää olekaan Myllymuksuilla myynnissä, tosin niiden norsukuosikin on aika kiva. Huutonetissä kuitenkin vilahtelee omppuvaippoja aika usein. 🙂