Aloitetaan bloggaamiseen liittyvällä jutulla. Lapsikin on huomannut, että kamera käy usein ja roikkuu liikenteessä kaulassani alinomaan. Vähän aikaa sitten lapsi kysyi minua katsoessaan: ”Missä äidin kamera on?” ja yllä olevaa kuvaa räpsäistäessäni Kuutti totesi: ”Noniin, äiti kuvaa.” Koetan lohduttautua sillä, että voisi lapsi joutua kummallisemmassakin elinympäristössä kasvamaan.

Meillä oli eilen hömppäyspäivä. Kummitäti J laittoi viestiä ja kysyi loppiaissuunnitelmiamme. Muistelin ensin, ettei meillä olisi sellaisia, mutta sittemmin selvisi että olin luvannut veljelleni toimia hänen (ja kaverinsa) aikuisena tukena Helsingin reissussa. Sorvasimmekin päivän aikataulut niin että sain hoidettua sekä oman ystäväni näkemisen että veljen saattamisen määränpäähänsä.

Lähdimme liikenteeseen puolilta päivin. Veljeni oli ollut luonamme yökylässä ja koukkasimme vielä hänen kaverinsa mukaan matkaan. Junalla Helsinkiin matkustaessamme Kuutti nukahti rattaisiinsa. Lapsen hämmennys olikin suuri tämän herätessä Forumin yläkerrassa lastenvaateliikkeessä, jonne olin päätynyt erottuani pojista toistaiseksi ja odotellessani J:n viestiä, että he olisivat maisemissa.

Saatuani viestin palasin Rautatieasemalle ja seikkailimme metroasemia ylös ja alas rattaiden kanssa, selviten lopulta Kallioon asti hakemaan evästä ja leikittämään siinä sivussa hetkeksi erästä yli-innokasta villakoiraa. Lapsen päivän kohokohta taisi olla lopulta juurikin vinkulelun heitteleminen pitkin asuntoa sutivalle koiruudelle.

Matkamme jatkui Talvipuutarhaan, jossa nautimme eväistä ja vihreydestä. Lapsi ihmetteli karppeja suurella hartaudella ja kiskoi halulla osan salaatistani, velliä, mehua sekä banaania lounaaksi. Aikuisille riitti viihteeksi kasvien katselu ja keskenään höpöttäminen. Palatessamme takaisin viileään ja pimeään, seuraamme liittyi toinenkin ystäväni. Lähdimme kärräämään rattaita kohti keskustaa, rantaviivaa koristavia valoteoksia ihaillen ja kuulumisia päivittäen.

Koska aikaa oli edelleen jäljellä, kävimme kurkistamassa alennusmyyntejä Kampissa, lapsi viihdytti itseään Polarn O. Pyretin liikkeen junaradalla leikkien ja Punnitse & Säästä:n laareista kaivettuja kuivattuja ananaksia nakertaen. Lopuksi nappasin veljen kavereineen mukaani, hyvästelin ystäväni ja lähdin kolmen pojan kanssa takaisin kotikaupunkia kohti.

Täytyy todeta, että yllättävän hyvin Kuutti jaksoi mukana kaiken kaikkiaan, nuoresta iästään huolimatta; Lähdimmehän kotoa puolilta päivin ja palasimme kuuden jälkeen! (Harjoitus tekee kenties mestarin, ympäriinsä reissaamisessakin.)

Nappasin vielä kuivattuja viikunoita sekä muutaman erilaisen juuston kotiinviemisiksi – ydinkeskustan ruokakaupat kun olivat auki. Lapsen nukahdettua napostelimme tuomisiani sekä kaapeista löytynyttä hyytelöä ja suolakeksejä kynttilänvalossa. Saimme tuhottua myös pari lasillista hääpäiväksi ajatellusta kuohuviinipullosta, jota emme kummankin särkylääkekuurin vuoksi raaskineet tuolloin avata. Pikatreffit Norppalassa hoidettu onnistuneesti.

Lapsen, ystävien, veljen ja miehen kanssa vietettyä aikaa samassa päivässä – ei hassumpaa. 

P.S. Muistakaa arvonta!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ