Syksystä pitämiselle on oikeastaan monta syytä, jos unohtaa rytinällä alkaneen arjen kiireineen, josta siitäkin enimmäkseen nautin. Itsepä olen vanhemmuuden, opiskelemisen ja harrastukseni valinnut, joten ei parane valittaa.

Syksyn hyviä puolia on kiistatta ensinnäkin väriloisto. Kesän sinisen ja vihreän liitto alkoi jo melkein ällöttää yksitoikkoisuudessaan; Toivotan keltaisen, oranssin ja punaisen hehkun ilomielin tervetulleeksi.

Ja toisekseen viileän kuulaat syyspäivät. Varsinkin tällainen vähäsateinen ja aurinkoinen syksy on ihan huikea ulkoilemisen kannalta. Pitää toivoa, että ensi viikonlopun metsäretkeä suosisi tällainen mainio ilma.

Siinä missä useimmat kaipailevat jo talvitakkeja kellarikomeron tai varaston uumenista, olen vasta viime päivinä kyennyt käyttämään syksytakkejani hikoilematta iltapäivisin itseäni tärviölle. Ollapa vaihtolämpöinen.

Sen lisäksi nihkeät jalkani alkavat pikkuhiljaa sietää nilkkureiden ja saapikkaiden käyttämistä.

Eikä sovi unohtaa huiveja, joista erityisesti ”rakkaushuivin” palaaminen kuvioihin on tuottanut hiljaista tyytyväisyyttä tuijotellessani huivia kaikista ohittamistani heijastavista pinnoista.

Ja iltaisin on ihana ulkoiluttaa koiraa, katsella tähtitaivasta ja kotiin palatessaan sytyttää kynttilä ja unohtaa nurkissa ulisevat pölysusien laumat.

Kävimme kummitäti H:n kanssa ulkoilemassa ja heittelemässä taloyhtiön pihalla kasvavan suuren vaahteran alle kasaantuneita lehtiä.

Jos taloyhtiöllä on syystalkoot tai löydän jostain muualta reippaan kokoisen lehtikasan, aion koirien järjestämien yllätyksien uhasta huolimatta heittäytyä kasaan tänä vuonna. Muutamana vuotena olen aikonut, mutten ole kehdannut.

Pitää kuulkaa ottaa kaikki ilo irti! Ja aina voi vedota siihen, että lapsi haluaa remuta ja kunnollisen vanhemman pitää osallistua riehumiseen. Köh.

P.S. Muistakaa osallistua arvontaan!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ