Kuten aiemmin olen maininnutkin, pidimme lauantaina 48-vuotispäivämme kunniaksi syntymäpäiväjuhlat.

Paikalle pääsi seitsemäntoista vierasta. Oli ala-asteelta asti tuttuja, harrastus-, rippikoulu-, nettiyhteisö- ja lukiokavereita sekä blogin kautta tutuksi tullut äiti nappisilmäisen pikkuavecinsa kanssa.

Siis lukuisia ihania ystäviä, jotka saapuivat paikalle harvinaisen varhain, kenties perheen pienimmän houkuttamina. Kuutti nimittäin lähti muutaman tunnin juhlinnan jälkeen miehen vanhemmille leikkimään, saunomaan ja yökylään.

Hertta jaksoi aluksi yrittää haukkua vieraat läpi, mutta kun vieraita oli saapunut tarpeeksi monia, se kävi vain kurkistamassa tulijan eteisessä ja palasi seurustelemaan jo paikalla olleiden kanssa.

Koiran lisäksi myös kissat nauttivat saamastaan huomiosta suuresti. Tosin Peppi ei ole Vanjan tapaan sylikissa ja se näkyy myös kuvissa,

Ruokalistalla oli ruokaisaa perunasalaattia, johon sai laittaa tai olla laittamatta sekaan pekoni-sipulisekoitusta.

Salaattilinja jatkui ceasarsalaatilla, jonka salaattipohjaan sai lisätä oman makunsa mukaan kanaa ja krutonkeja. (Omien eväiden muodossa salaattiravintoon panosti myös yksi vieraistamme, joka treenaa varsin tosissaan.)

Veljeni kaipasi pöytään jotain lihaisampaa, joten hän toi mukanaan pellillisen tekemäänsä pizzaa, jonka kaverina oli myös tonnikala-katkarapupiirakkaa ja patonkia.

Aiemmassa postauksessa esiteltyjen valkosukaabrownie- ja mangojuustokakkujen lisäksi jälkiruokapöydästä löytyi vielä pannacottaa ja mansikkamelbaa. Miehellä ja tämän siskolla riittikin hommaa kokkauspuuhissa edellisenä iltana.

Juomina oli pakollisen Pepsi Maxin lisäksi viiniä ja mansikka-mustikkaboolia.

Saimme tuomisina kaikkea mukavaa, joka ei kuitenkaan jää täyttämään kaappeja; Jokaisessa huoneessamme on tällä hetkellä oma kukkakimppunsa!

Kynttilävarasto täydentyi ja jääkaappiin muutti pieniä herkkuja kuten juustoja ja oliiveja. Lahjakarkit ovat jo kadonneet parempiin suihin, mutta teetä juodaan ainakin jouluun asti.

Syksyn kaksi ensimmäistä tenttiä on hoidettu, oma lukunsa on tietenkin se, menevätkö ne läpi. Nyt ehdin ehkä heittäytyä sänkyyn ja selailla saamani lahjakirjan läpi.

Vaihdoimme omia ja vähän yhteisten tuttujenkin kuulumisia sekä kyläilykutsuja, söimme, napostelimme, joimme ja pelasimme Aliasta lähes puolille öin.

Vaikka aloitimme juhlinnan neljän aikoihin, tuntui ilta sujahtavan sormien välistä hurjan nopeasti. Sitä se hyvä seura teettää.

P.S. Muistakaa osallistua arvontaan …ja Hunajassakin on aika kiva lamppuarvonta käynnissä!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ