Sirkusmarkkinat, tuo sirkuskaupungin vuodenkiertoon perinteisesti ja kiinteästi liittyvä tapahtuma. Itselleni ”Sirkkarit” ovat olleet pienestä pitäen valkosipuli- ja Joulumarkkinoiden lisäksi yksi vuoden pakollisista kaupunkikäynneistä. Viime viikonloppuna liikkeellä olleesta väkimäärästä päätellen moni muu kaupunkilainen on kanssani samaa mieltä.
Tivoli ja sirkus saapuvat kaupunkiin. Kävelykadut, parkkipaikat ja urheilukentät täyttyvät huvipuistolaitteista. On kummitusjuna, karuselleja, maailmanpyörä, pallonheitto- ja narunvetokojuja.
Musiikki soi, kadut ovat äkkiä täynnä ihmisiä, lapset nauravat hattaraa suupielissään.
Keskustan läpi marssiva sirkuskulkue avaa markkinat rumpujen pärinän säestyksellä. Paraativäkeen kuului nuoria soittajia, sirkustaiteilijoita ja sirkuskoululaisia.
Keskustan ulkoilmateatterissa on esityksiä ja erilaisten ruoka-, makeis-, lelu-, käsityö- ja huvituskojujen täyttämillä markkinakaduillakin voi törmätä akrobaatteihin, taikuriin tai jonglööriin.
Paistamme joka vuosi partiolippukuntamme kojulla lettuja, kukin ryhmä omalla vuorollaan. Lettukojun ensisijainen tehtävä on tuoda partiolaisia esille katukuvaan, mutta mahdollisilla tuotoilla tuetaan myös lippukunnan taloutta ja pyritään pitämään leirimaksut siinä määrin alhaisina että jokaisella lapsella, perheen rahatilanteesta riippumatta, olisi mahdollisuus lähteä leireille.
Letunpaisto on hauskaa hommaa, jos paistovuorossa olevasta ryhmästä osallistuu tarpeeksi väkeä ja riittävän moni heistä osaa hommansa. Tällä kertää kaikki sujui hienosti.
Osa lapsista pyöritti ”Rotantappokonetta”. Muutama lapsi paistoi lettuja ja yksi rahasti sekä piti kirjaa myydyistä letuista. Kaksi pojista kiersi markkina-aluetta mainoskylttien kanssa ja muutama täydensi mehukanisteria, kertakäyttöastioden pinoja ja säilöi paistettuja lettuja lämpölaatikkoon. Tehtävät vaihtuivat välillä lennossa ja jokainen sai maistella vähemmän hyvin onnistuneita lettuja.
Kuutti oli turvallisuussyistä muutaman tunnin kestävän paistovuoron ajan touhuamassa vanhempieni kanssa ja saapui vuoromme lopulla isäni kanssa paikalle.
Ehdimme kierrellä markkinoilla tovin myös letunpaiston jälkeen. Mukaan tarttui pussillinen metrilakuja ja ihastelin puulelujen ja hauskojen pöllöjen lisäksi myös polvipituisia villasukkia, harvinaisen moninaisissa ja kirkkaissa väreissä hehkuvia nahkarukkasia sekä lasten tupsupipoja.
Ihan pakko kysyä että mikä ihme se rotantappokonehärpäke oikeen oli?! Kävin kyseisillä markkinoilla ja ihmettelin kovasti tätä ?!peliä?!? Joku poika sieltä huusi että eikun kokeilemaan mutta ipanalla oli kiire tivoliin niin ei kerennyt tarkemmin tutustua..
Rotantappokone on siis erään ryhmän aikanaan keksimä projekti, jossa rakennettiin putkisto, josta rotta pudotetaan matkaan. Rotta ilmaantuu vauhdilla putkesta pölkylle ja rottaa pitäisi onnistua jysäyttämään mailalla ennen kuin se jatkaa matkaansa pois pölkyltä.
Pelissä on kolme rottaa ja palkintoja sai niin että yhdestä rotasta sai pienemmän herkkupalkinnon, kahdesta isomman ja kolmannesta ison letun lisukkeineen. 🙂