Kuten blogin Facebook-sivulle, huomattavasti blogia reaaliaikaisemmin, päivittelinkin, ehdimme tehdä pitkän viikonlopun aikana yllättävän paljon kaikenlaista.

Lähdimme matkaan torstaiaamuna, ajoimme yhdellä pysähdyksellä Kuopioon asti, kävimme pikkuserkkuni luona syömässä jäätelöä ja hurautimme sitten isovanhemmilleni Riistavedelle.

Yövyimme ihan päätalon lähistöllä olevalla rantamökillä, sillä ukin avuksi pihahommiin tulleet veljeni ja serkkuni olivat saaneet mummolan yläkerran makuuhuoneet – ihan käytännön syistä. Ja mikäs mökillä oli yöpyessä. Sai omaa rauhaa sekä monista mökeistä poiketen myös sisävessan ja -suihkun. Ja toki lämmitellä saunaa ja kokkailla ruokaa oman aikataulunsa mukaisesti. (Kyllä yksi keskiöinen halloumsalaatti tuli ainakin tehtyä.)

Torstai-iltana mies otti pojan nukuttamisen hoitaakseen ja meikäpojat serkukset suuntasivat kalastamaan. Uistelimme pitkän sovin ja katselimme iltamaisemia. Saimme niskaamme muutamia sadekuuroja, mutta ne olivat sikäli ponnettomia, etteivät vaatteeni olleet edes kunnolla kosteat, kun rantauduimme lopulta.

Menneen vuoden univelkasaldosta kertonee jotain se, että meinasin nukahtaa veneen keulaan istualleen. Virveliin kiinni iskenyt hauki sai kuitenkin puoliuniseen eukkoon vauhtia.

Perjantaina kävimme pelaamassa jalkapalloa läheisellä kentällä. Lapsi pelasi tovin omalla pallollaan sivummalla, mutta kyllästyi sittemmin. Jouduimme vuorotellen hakemaan kentän toiselle laidalle vaeltaneen lapsen lähemmäs vähän väliä. Lopulta lapsi oli niin uuvuksissa kaikesta juoksemisesta että hän vain makasi kentällä.

Hyvä hien saimme pintaan ja huomasi kyllä, ettei tuon tyyppistä liikuntaa ole tullut hetkeen harrastettua. Äkkipysähdykset, nopeat suunnanvaihdot ja pallon hallitsemisen yrittäminen kävivät nimittäin pidemmän päälle aika kipakasti nilkkoihini.

Illemmalla ajelimme Juankoskelle, niin ikään sukulaisten luo, kyläilemään. Söimme päivällis-illallista ja ihmettelimme taaperon kanssa lehmiä sekä hoitokissaa, joka oli tilan omista kissoista poiketen päässyt sisäruokintaan. Vaikkemme ehtineet vierailulla tuntikausia viipyäkään, lähestyvästä nukkumaanmenoajasta johtuen, oli kyllä kiva piipahtaa  salaatilla ja mansikoilla. Ja satoihan senkin reissun lopuksi, kuten kuvasta näkyy.

Kun saimme lapsen nukahtamaan, pääsimme saunomaan ja uimaan. Jouduimme tekemään hieman järjestelyjä, ettei lapsi pääsisi saunomisen aikana kiipeämään mökin yläkerran portaisiin ja putoamaan niistä. (Jos tämä olisi ruvennut itkemään, sen kuulisi kyllä seinän takana olevaan saunaan heti, mutta hiljaksiin liikkeelle lähtemistä ei välttämättä huomaisi saman tien).

Lauantaiaamuna siistimme mökin, pakkasimme tavarat ja puimme päälle sukujuhlavaatteet. Auton nokka käännettiin kohti Vesantoa, jossa kävimme ensin (autossa käydyn navigaattoritaiston ja puhelurumban jälkeen) Wanhalla koululla ja ehdimme vielä juuri ja juuri sukujuhlien esittelykierrokselle. Navigaattori muuten ajatti meitä vain kymmenen kilometriä harhaan määränpäästämme…

Kun kaikki tiesivät, keitä muut juhlavieraat olivat, tai ainakin he, joiden osalta muistivatkin esittelystä jotain, siirryimme ruokatarjoilujen pariin. Söimme keittolounaan lisukkeineen, juttelimme kummitädin, enon, serkun ja ties keiden kaikkien muiden sukulaisten kanssa, päivittäen kuulumisia. Lapset leikkivät pihalla keinuen, työnnellen kärryjä ja karaten hiekkalaatikolle läträämään mutaämpäreillä. Illansuussa joimme vielä kakkukahvit ja hurautimme kotiin toipumaan reissusta.

Aamulla silitetty paita ryppyisenä, mekko munavoissa ja lapsen juhlafarkut kurassa raahasimme reissun tavarat ylös asuntoomme sekä aloitimme raivokkaan purku ja lajittelu-urakan. Sunnuntaina saimme toisaalta suurimman osan kaikesta rekvisiitasta palautettua paikalleen. Vain pyykkivuoren selvittely venyi tiistaille.

Kyllä kotimaassa matkaamisenkin osalta tarvitaan huoltopäiviä, joina maksetaan laskut, ruokitaan kissat ja rapsutellaan niitä, pestään pyykit, kastellaan kasveja, nukutaan omissa sängyissä (paremmin kuin muualla) sekä pakataan seuraavan reissun vaatimat tavarat. Ehkä tällainen lähes kuukauden jatkunut tahti, jossa kotona ollaan neljä päivää viikosta ja reissussa loput kolme onkin ihan hyvä?