Se iskee joka vuosi ilmeisen vääjäämättä enkä millään usko olevani ainoa siitä kärsivä. (Eevan tontilla pohdittiin juuri hieman saman kuuloista ilmiötä.) Toisaalta minulla kyse ei ole niinkään kesäaikaan sijoittuvasta alakulosta vaan kesän aiheuttamasta stressistä: On vaikea nauttia kesästä, kun täytyy ehtiä nauttia kesästä niin kovasti.
Täytyisi käydä rannalla aivan tolkuttoman monta kertaa, syödä hyvin ja ahmia rasiatolkulla mansikoita. Toisaalta pitäisi liikkua ja kasvattaa lihasta, kun kaikki palloilukentät ja rullaluistelumahdollisuudet ovat parhaimmillaan. Pitäisi käydä perinteisissä kesäkohteissa ja saada kaikkia vuoden varrella rästiin jääneitä sisustus- ja kotipuuhia valmiiksi, kun kesällähän valoa, aikaa ja energiaa piisaa.
Täytyisi lukea kirjaa laiturinnokassa, saunoa pitkin yötä ja tehdä maailmanluokan herkkuja itse kasvatetuista tai ainakin kerätyistä raaka-aineista. Ainakaan ei saisi olla hetkeäkään sisällä. Mielellään pitäisi nukkuakin taivasalla, teltassa tai korkeintaan mökissä.
Televisioita ei saisi katso eikä roikkua internetissä lukemassa tai kirjoittamassa blogeja. (Kesän vaikutuksen huomaa muuten myös blogin kävijöiden määrässä.)
Kodin pitäisi olla vain kääntymispaikka, jonne tuodaan tankkauskäynnillä uusi kasa hiekkaa eteisen lattialle ja lähdetään kohti uusia seikkailuja.
Jos aiempina vuosina oman pään standardit riittävälle kesästä nauttimiselle oli vaikea täyttää, miettikääpä millaisia haasteita jatkuvaa valvontaa ja seuraa kaipaava taapero ltuo mukanaan suhteessa kesän pakko-tehdä-listan suorittamiseen?
Nyt kesästressi on taas pahimmillaan. Usein se iskee minulle hieman ennen juhannusta tai juhannuksen jälkeen: ”Apua, nyt päivät alkavat taas lyhentyä – kesä on pian ohi”. Enhän minä ole alkukesästä edes käynyt missään huikeassa paikassa tai ainakaan en ole tehnyt mitään hurjaa tai kävellyt koko ajan paljasjaloin. Nyt olen pilannut koko loppuvuoden, kun en ole osannut suhtautua kesään riittävällä hartaudella ja tunnollisuudella.
Tämä on ihan naurettavaa, mutta useiden hermoromahduksien ja asian nurinnarin päässä kääntämisten jälkeenkään kesästressi ei ole ottanut kadotakseen, joten:
Jos teillä on jotain huippuvinkkejä kesästressin karkoittamiseen tai edes tarjota vertaistuen sananen, otan kaiken hyvilläni vastaan.
// Kuvituksena toimii huomisen asujuttua varten otettu räpsy, jossa asu ei näy kovin hyvin,
mutta kesä totta vie näkyy senkin edestä.
Kyllä se kesä jatkuu juhannuksen jälkeenkin, elä huoli!
Oma vinkkini ja myös itselleni hyväksi koitunut keino karkoittamaan tuota stressiä joka tulee juurikin siitä että pitäisi keretä tekemään kaikkea enne jotai… Ja lisäksi hoidella ne perus hommat kotona ja myös kirjoittaa sitä blogia.
Eli itse suunnittelen esimerkiksi viikon ajalle (jos tekemistä on nii paljon) niin aina yhdelle päivälle yhden asian mikä minun on tarkoitus tehdä, teen sen yhtenä päivänä ja se on tehty, seuraavana päivänä toinen. Sitten kun se jutun on tehnyt sinä päivänä voi nauttia siitä kesästä ja lähteä sinne rannalle.
Minulla auttaa myös melko tarkka aikataulutus stressin poistamiseen, lapsiperhe kun ollaan.
Siinä oma vinkkini 😀
Tuollaiset viikonpäiville merkityt työlistat ovat kyllä pelastus kun stressi alkaa naputtaa takaraivossa.
Niitä on tullut tehtyä ajoittain säännöllisestikin, mutta viime aikoina se on jostain mysteerisyystä jäänyt.
Kiitos siis muistutuksesta – jos vannoutuneena listaihmisenä löytäisin taas listoista henkistä tasapainoa!
juu se kesäressi tulee jossain vaiheessa. ”apua kohta tää on ohi eikä mitään oo ehtiny tekemään”
MUTTA EI VIELÄ! vastahan ihmisillä on lomat alkaneet. Osaisikin keskittyä nauttimiseen eikä siihen ajatukseen että nauti nyt tää on kohta ohi.
Onneksi meidän kesä on miehen lomien ja pakollisten ilmoittautumisten (mm. partioleiri ja sukujuhlat) vuoksi aika lailla valmiiksi suunniteltu, joten jos nyt ei jää auton alle tms. niin tietää kesällä saavansa ainakin kalenteriin merkityt jutut tehtyä.
Mutta silti pitää vähän kesästressata ilmeisesti vähintään tavan vuoksi?