Eräänä pilvisenä, lähestulkoon sateisena torstaiaamuna päätin napsia kotoa kuvia.

 Olohuone-työhuoneemme täytyi kuvata pikapikaisesti ennen kun mies aloitti työpäivänsä.

Huomaatteko (tarkkasilmäiset ja hyvämuistiset), mitä muutoksia olohuoneessa on tapahtunut edellisten olohuonekuvien ottamisen jälkeen?

Myös eteinen täytyi kuvata rivakasti, sillä olohuoneen ovi täytyi saada kiinni työrauhan parantamiseksi. Eikä luonnonvalo riitä eteisessä kuvaamiseen näillä kuvaustaidoilla ilman että olohuoneesta pääsee valoa eteiseen.

Kuluneella viikolla meillä on käynyt useampiakin vieraita ja kiitos yhden ystävämme, eteistä koristavat kesän ensimmäiset pionit. Muun muassa tuikkutalona ja kasvihuoneena toimineessa koristetalossa majoittuvat muuten tällä hetkellä eniten käytetyt kynsilakat ja huulirasvarasia.

Asunnon viralliseen läpikulkutilaan eli eteiseen on taas perinteiseen tapaan kertynyt kaikenlaista tavaraa: Pino laskuja ja kirjeitä, kirjaston kirja sekä huoneesta toiseen vaeltava lelukori.

Otin kerrankin makuuhuoneesta kuvan ihan lattianrajasta, jotta nuo korit näkyisivät. Kiskoin niitä vielä vähän tavallista enemmän esille. Käytetyt, mutta vielä käyttökelpoiset päivä- ja yövaatteet sekä vauvan viltit säilytetään noissa koreissa. Näin vältytään ainakin suurimmaksi osaksi epämääräisien vaatekasojen asunnonvaltaukselta.

Molemmilla aikuisilla on omat korinsa, mutta lapsi ei vielä toistaiseksi tarvitse omaa: Taaperon vaatteet kun harvoin kestävät puhtaina yli yhtä vuorokautta.

Kuva kuvaajasta ja näkymä parvekkeelta makuuhuoneen suuntaan.

Uutta, auenneiden kukkien erää odotellessa perhoset ovat laskeutuneet koristamaan markettaa. Parvekkeelta löytyi yllätyksenä myös junavarikko.

Olohuoneen tyynyistä kaksi on muuttanut parvekkeelle. Sisustustyynyjen saralla tapahtuu muutenkin. Huoneiden välillä vaihtumisten lisäksi niitä on kohdannut viime aikoina karsinta. Osa tyynyistä on nimittäin kymmenenkin vuotta vanhoja ja hankittu jo silloin kun asuin vanhempieni luona.

Tyynymyllerryksessä jotkut tyynynpäällisistä viikataan kaappiin. (Niitä voi vaihtaa halutessaan joskus takaisin.) Osa päällisistä luovutetaan kokonaan eteenpäin. Huonokuntoisimmat heitetään pois. Sisätyynyt säilötään varastoon ja eteisen kaapin päälle.

Kukkia pukkaa. Keittiönpöydällekin saatiin oma nippu eilisten vieraiden myötä.

On muuten hauskaa, että meillä on niin erilaisia kavereita ja ystäviä. Yhden kanssa pohditaan kasvatusteoriaa, toisen kanssa kasvuyrityksiä ja politiikkaa, kolmannen kanssa ihmissuhteita, neljännen kanssa puhutaan kulttuurista ja viides selittää kameroiden ominaisuuksia. Ihania ja elämään paljon lisäväriä tuovia tyyppejä, joita voisi nähdä paljon useamminkin.

Pidättekö muuten keittiö-arkirealismista? Tässäpä sitä tulee, vain kohtuullisena annoksena onneksi: Juuri ehdin tyhjentää kolapullot jääkaappiin, mutta nelipakkauksen muovi jäi ilmeisesti lavuaariin eikä päätynytkään roskikseen. Ja talouspaperirullatelinettämme ei ole kuukausiin käytetty talouspaperin säilyttämiseen vaan siinä kuivataan kaukalollista ruokalappua. Eikä tuo välitilan levykään ole pyyhkimisjälkineen mikään kaunistus, olkoonkin että se on sentään ilmeisen puhdas.

Viimeinen kuva toimikoon selityksenä sille, miksi kuvauskierros tuli päätökseensä. Taaperon hermo kesti jaloissa pyörimisen ja kuvaamisen sivussa puuhailun, mutta karvainen lapseni alkoi vilkuilla omaa ruokien säilytysastiaansa ja parkua siihen malliin että täytyi laskea kamera pois käsistä ja ruokkia kissat.