Nyt alkaa olla mitta täynnä.
Ei vielä pahasti, mutta siinä määrin että tartteis tehä jotain. Nimittäin yöimetyksille.
Olisi mukava päästä eroon viimeisestäkin säännöllisestä yösyötöstä,
joka tapahtuu nykyisellään kolmen aikoihin yöllä. (Huonoina öinä imetyksiä saattaa siis olla useitakin)
M on kuitenkin jo yli vuoden ikäinen ja syö neljästä viiteen ateriaa päivässä
– sekä juo rintamaitoa viidestä seitsemään kertaan päivässä. En täten suostu uskomaan,
että yösyömisessä olisi niinkään kyse nälästä tai janosta kuin tavasta ja tottumuksesta.
Koska en ole vielä ihan puhki, ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja poistaa yösyötöt vuorokausirytmistämme.
Saa nähdä, miten käy. Viime yönä taaperoraivoa kesti kunnioitettavan tunnin ja vartin yhtäjaksoista huutoa,
kun tissiä ei yht’äkkiä saanutkaan. Epäilen vähän, kuinka monta yötä tai viikkoa jaksan taistella
ennen kuin annan jossain vaiheessa totaalisen väsyneenä periksi.
Kysynkin siis:
Onko sinulla omakohtaista kokemusta
tai oletko kuullut huippuhyvän niksin, jolla yöimetykset saa kaikista kivuttomimmin lopetettua?
Meillä mies ei ole käytännössä käytettävissä yöaikoina, joten en voi laskea sen varaan.
Joten mikä avuksi, ettei pää täysin hajoa yksinäisissä yöllisissä taisteluissa
tissin perään huutavaan puoliuniseen ja erittäin sitkeään taaperoon?
Mä jotenkin koin meidät niin sankareiksi, kun lopetin yöimetyksen aika kivuttomasti, mutta siinä oli mulla kyllä mies apuna. Tosin ohjeistusta sain ystävältäni, jolla ei ole kummallakaan kerralla ollut miestään apuna, että jos mä muistelen kuitenkin.
Siitä lähdetään että lapsi ei nuku tissin tuoksussa eli nukkuu omassa sängyssä. Sitten kun kitinä alkaa, teeskennellään nukkuvaa ja koitetaan kestää. Kun kitinä yltyy, silitellään ja rauhoitellaan ja tarjotaan vesipulloa, joka ei tietenkään kelpaa. Sitä tarjoillaan vaan sitkeästi, mutta sen ei kuulukaan kelvata. Kun on täysi rähinä päällä, koitetaan vaan silittää ja rauhoitella. Ja tietty jos on tuttimahdollisuus, niin tuttia vaan suuhun. Meillä ei tätä optiota ollut käytössä.
Viisi yötä meillä meni. Kaksi yötä ihan horroria, sitten enää pientä natinaa ja lopuksi tosiaan vaan teeskenneltiin nukkuvia. Ja sitten mä otin tyllerön takaisin meijän sänkyyn ja pinnis muuttui hetkellisesti pyykkikoriksi.
Tsemppiä. Se karjuminen muutoin hipihiljaisessa aamuyössä on tajunnanräjäyttävää.
Viime yönä taktiikka oli:
A) Tuttia suuhun ja rauhoittelua
B) Leiki kuollutta ja toivo hieman, että olisit kuollut
C)
Uhh, täällä samassa veneessä keikutaan edelleen. Eli neuvoja ei (valitettavasti) ole antaa, mutta henkistä tsemppiä täältä heruu sitäkin enemmän.
Meillä napero syö hyvässä tapauksessa 3 kertaa ja erittäin huonossa 5-6 kertaa yössä. Mutta se 3 on siis yleisin. Se meidän yösyötönlopetuskokeiluhan päättyi silloin ihan katastrofalisesti ja sen jälkeen olen mennyt tällä ”kestetään kunnes ei enää kestetä” -tekniikalla. On ehkä ihan naiivia ajatella (mutta silti optimistisena vielä yritän elätellä toiveita), että ne yösyötöt häviäisivät jossain vaiheessa itsestään. Ehkä kouluiässä. Lukiossa? 🙂
Ja kiitos tsempeistä, tulee taatusti tarpeeseen!
Vesipullon voisin lisätä vielä tuohon meidän viimeöiseen repertuaariin.
PS. Toi teidän tekniikka on kyllä nii-iii-iin paljon parempi kuin mikään, mitä olen aiemmin kuullut 😀
Toivottavasti Puutalossakin saadaan vielä vuoden 2013 puolella nauttia yösyötöttömistä unista!!
Joo, oho, unohtui. Siis kuulosuojaimet/korvatulpat. Ehdottomasti. Jos voit myös betonoida sydämesi tilapäisesti, se auttaa.
Meillä täällä yritetään 11kk tissitakiaisen kanssa saada vasta päiväimutteluja johonkin rotiin ja ruokailuja myös paremmiksi. Yö meneekin aika monien huikkien turvin. En edes tiedä monenko. Tsemppiä, multa ei em. syistä löydy kovin hyvin vinkkejä 😉
Tiedän että nyt ei todellakaan tunnu siltä, mutta SÄ SELVIÄT KYLLÄ. Ja saat vielä nukkua ihan täysiä öitä, lupaan sen. Sitä en voi luvata milloin, mutta todennäköisesti jo ihan pian. Kun vaan jaksat kärsiä nämä muutamat yöt. Tää ihmismieli on vähän sellainen että pelkää aina pahinta, vaikka pahin voi olla jo takana.
Mä selvisin, vaikka koen olevani ihan nössö-lapsentahtinen-ei se vielä voi pärjätä ilman tissiä-äiti. Mutta mulla tuli mitta niin täyteen 8 kk kohdalla, että oli pakko toimia. PAKKO. Siirsin lapsen omaan huoneeseen ja huudon alkaessa tyrkytin tuttia ja silitin selkää. Jos itku ei sillä laantunut, otin syliin kunnes toinen rauhoittui. Sit takas sänkyyn ja jos huuto alkoi taas, silittelyä tai takas syliin. Ja jossain vaiheessa hiippailin huoneesta pois. Siitäkin seurasi korviahuumaava parkaisu, joka kuitenkin hiljeni nopeasti, tyyliin 10 sekunnissa. Ja jos ei hiljentynyt, takaisin silittelemään. Meillä tosin poika on jo ihan pienestä nukahtanut itsekseen, joten se saattoi auttaa tuota huoneesta poistumista.
Pari ekaa yötä meni hienosti, sit tuli pari yötä takapakkia, mutta sitten… vauva nukkui läpi yön! Äitihän tietenkin valvoi ja heräili (ja tekee sitä edelleen) silkasta ihmetyksestä mut se on sivuseikka. Ajattele, mahdollisuus 8 tunnin yöunin on siis ihan ihan kohta sunkin ulottuvillasi!
Ja sanottakoon nyt vielä, että kyllä tuo vauveli edelleen heräilee silloin tällöin öisin, mutta siihen auttaa sama paijailu/tarvittaessa syliin -systeemi. Se huuto keskellä yötä TODELLAKIN syö naista, mutta keksi itsellesi vaikka joku ihana palkinto, jolla hemmottelet itseäsi kun tämä koettelemus on ohi. Sitä sitten kelpaa ajatella niitä korvatulppia esiin kaivellessa…
Ihan sama meininki meillä, Ruusu! Siinä kun 8kk lähestyi, mä ilmeisesti kitisin pahemmin kuin lapsi, sillä heti miehen loman alettua vaihtettiin puolia sängyssä ja mies hoiteli mahdolisimman pitkälle nuo yökarjunnat.
Mutta mä en olis enää kestänyt sitä heräilyä, en sitten yhtään. Ja heräileehän nappula vieläkin, mutta ainakin viisi yötä viikon seitsemästä nukutaan ihan kokonaisina. Ja äidin oma vika, jos roikkuu koneella yömyöhään. Herätys on kuitenkin viimeistään seitsemältä 😛
Näitä kommentteja kun lukee niin huomaa et ois pitäny jo aiemmin ryhdistätyä…tyttö oppi viikko sitten myös sanomaan tissi. Ässät suhisten, samalla kun repii kaula-aukkoa. Ja silloin kun tissiä ei saa, niin itkun seasta vaan kuuluu suhinaa.
Kokemuksesta voin sanoa, että miehen avulla (julma isi ei päästä tiskille, vaan rauhoittelee sylissä), vieroitus hoituisi muutamassa yössä. Äidille on helppo jatkaa maitoraivoa, kun maidot tuoksuu sylissä ollessa nenän alla koko ajan. Mutta tsemppiä ja päämäärätietoisuutta toivotan!
Meillä käytiin joulukuussa tuo samainen taistelu, ei imetyksen vaan tuttipullon suhteen, mutta melkein sama asiahan se on. Maitoa saa molemmista.
Yhtenä aamuna varmaan 8-10 yöheräämisen ja muutamien tyhjien tuttipullojen näkemisen jälkeen paloi pinna ja oltiin vielä koko perhe sinä aamuna niin kiukkuisia että oksat pois. Sillä hetkellä päätin että nyt ne hiivatin tuttipullot lähtee mäkeen eikä muuten tuu enään käyttöön. Olin ensin ajatellut että no jos saisi ekana päivistä pois, mutta päivä kun meni hyvin päätin että ei neiti saa sitä yölläkään, päätin vaihtaa sen siis nokkamukiin, jossa on VETTÄ.
Meillä menikin yö sitten iha ok. Eka herääminen normisti siinä 12 aikaan. En hakenut tuttipulloa kuten tavallisesti vaan laitoin nokkamukiin hiukan vettä ja kävelin tytön huoneeseen. tottakai neiti siinä raivosi enkä saanut häneen koskea koska huuto yltyi. Meillä siis se tassuttelu tekniikka ei toiminut ja olinkin kokeillut sitä aikaisemmin huonolla menestyksellä. Sain kumminkin tytön rauhoittumaan niin että laitoin tutin hänen omaan käteensä ja siitä tyttö laittoi sen itse suuhun ja hetken rauhoittui.
Tätä säätämistä kesti puolitoista tuntia jonka jälkeen neiti ei enää jaksanut vinkua sitä saakelin tuttipulloa vaan nukkui kivasti aamu 9 asti!!
Siitä vielä muutamat hassut kerrat herättiin mutta rauhoittuminen oli 10 kertaa nopeampaa. Nyt meillä ollaan nukuttu koko öitä todella hyvin. Jos kipeinä oloja ei lasketa.
En tiedä haluatko ottaa imetyksen kokonaan pois teidän päivästä ja vaihtaa sen vaikka juuri nokkamukiin? Mutta meillä ei olisi auttanut että päivällä saa ja yöllä ei, olisi ollut hankalempaa, olin siis kokeillut aijemminkin ja luovuttanut. Eli meille paras oli että kokonaan pois. Lapsetkin ovat kyllä luonteeltaan ja tempperamentiltaan niin erinlaisia että ei välttämättä samat asiat toimikkaan. Mutta tässä oma ”elämän kertani” tuosta yöllisistä seikkailuista.. 😀
Tulipas tekstiä.. 🙂
Tsemppiä!! Mä luen niin mielelläni muiden kokemuksia ja vinkkejä, kun luultavasti viimeistään kesäkuussa on meidän vuoro, kun tyttö on noin 9kk.
En nyt malta olla kysymättä miten viime yö sujui?
Pikapäivitys yleisön pyynnöstä:
Maidon vaatiminen alkoi joskus kolmen jälkeen. Neljältä huutoa ihmettelemään nousi myös mies.
Minä raahauduin toisaalle nukkumaan ja olin unessa kohtuullisen nopeasti. Eli joko vauva väsähti sopivasti tai tajusi nopeasti, ettei isältä kuitenkaan heru.
Onpa hyvä että isikin osallistui! Kyllä siinä äiti tarvii tooosi paljon tukea ettei kaiva niitä tissejä esiin yön pimeinä tunteina.
Mä kyllä pahoin pelkään, että tämä yömaidoista vieroittaminen on sellainen juttu, että siinä ei auta lapsentahtisuudet, vaan vanhemman on pakko ottaa ohjat ja kohdata ne huudot. Ainakin mulle se oli semmoinen ensimmäinen oikeasti iso koitos, jossa piti asettaa oma jaksaminen etusijalle. Mutta nyt olen älyttömän onnellinen että tein sen, jaksan päivät paljon paremmin eikä lapsi tunnu olevan moksiskaan, vaikka on syömättä ja juomatta pisimmillään 12 h (se ei todellakaan nuku noin kauaa, mutta meillä menee iltapuuron jälkeen ja ennen aamupuuroa noin tunti valmisteluihin).
Huono puoli ton yövieroituksen jälkeen on kyllä ollut se, että lapsi on herännyt tunti tai pari aiemmin kuin ennen. Nykyään siis meillä noustaan jo kuudelta, paitsi kun kellot käänty niin seiskalta. Ei kivaa, mutta silti kivempaa kuin herätä 5 kertaa yössä.
Ella F., onpa hauskaa että meillä menee aina ihan samanlailla nää vauvanhoitojutut ja muutenkin äitiyskelailut! Sä oot mun esimerkki, jos sä pärjäät niin pärjään mäkin 🙂
Ruusu, ritirinnan tässä käydään!
Terve, meillä yöimetykset lopetettiin 8 kk:n iässä näin:
Kaikki nukkuvat nyt paremmin.
Eli äiti muualle, tulpat korviin ja isän lämmin käsi itkevän lapsen rinnalle. Kyllä mies siellä töissä jaksaa käydä, vaikka nukkuisi parina yönä vähemmän.
Ella F.: Meillä M nukkuu jo omassa sängyssään. Erityisen huonoina öinä minäkin nukun lapsen kanssa vierashuoneen punkassa. Mutta siitä olisi nyt tarkoitus päästä eroon. Hartiat ja pää pistää vastaan. Haluan nukkua omassa sängyssä! Haluuuuuuun.
Sääliksi käy lastenhuoneen seinänaapurina asustavaa eläkeläispariskuntaa. Eivät varmaan saa enää unta sen aamuöisen huutokonsertin jälkeen ollenkaan. Noh, nukkukoot päivätorkkuja! 😀
Kristaliina: Minullakaan ei olisi muuten kiire vielä, mutta ahdistaa jo nyt elokuun koulurumba. Jos nukkuminen on tätä ja illat ja yöt pitäisi lukea tentteihin sekä tehdä kirjallisia töitä… Ei pysty. Koetan saada M:n nukkumaan kokonaisia öitä siihen mennessä ja siksi on varattu reilusti aikaa…
Piipo79: Tsempit myös ruokataisteluihin! Meillä syödään onneksi jo ruoat pääpiirteissään hyvin. Huh, se vielä puuttuisi! Meilläkin sanotaan tissi, kiskotaan paitaa ja purraan, jos ei saa maitoa. Tänä aamuna poika muuten karkasi sen lisäksi sängystään, löysi aikuisten sängyn alta lautasen ja tuli hakkaamaan minua sillä päähän. Hahahhaa.
Ruusu: Kiitos rohkaisusta! Sitä kyllä tarvitaan nyt. Olen itsekin aika pehmo, mutta tiedän, että tässä vaiheessa lapsella ei ole mikään tarve enää saada maitoa vaan kyseessä on samalla lailla paha tapa kuin vaikka aikuisella telkkarin ääressä jatkuvasti syöminen. Eli oma jaksaminen alkaa painaa vaakakupissa selvästi enemmän.
Isi oli kyllä myös aamulla erittäin kiukkuinen ja nukkui puoli kymmeneen. Minähän heräsin totuttuun tapaan kuudelta ja kuuntelin ensin väsyneen vauvan ja sitten väsyneen isin kiukuttelut. Ei ehkä kauhean kestävä ratkaisu siis. 😀 (Olisi toki kiva, jos se toimisi, kuten Vierailija ehdotti!)
Meillä herätään jo muutenkin kuuden-seitsemän aikaan eli se ei toivottavasti enää aikaistu. Iiks.
Mulle riittää kyllä palkkioksi jo sekin, jos voin joskus herätä omasta sängystä levänneenä enkä jumissa vierashuoneen lattialta tyynykasasta!
jjonaa: Me pyritään pitämään imetykset kuvioissa päivällä vielä toistaiseksi. Katsotaan miten onnistuu…
On kiva kuulla muiden onnistuneita kokemuksia!
Marija: Toivotaan että me ehdittäisiin saada jokin tolkku tähän hommaan siihen mennessä niin teillekin tulisi luottavaisempi mieli lähteä rumbaan!
PS:
VIRTUAALINEN VERTAISTUKI <3
Tommi K:
Testaan jonkin aikaa aloittamallani metodilla
ja jos ollaan vielä viikon päästä ihan kauheassa suossa, pistän miehenkin ainakin osayöhommiin.
Tällä ongelmana ei ole töissä (olohuoneessa) käyminen vaan se,
tuleeko koodausrintamalla tehtyä enemmän edistystä vai haittaa, jos pää lyö tyhjää.
Plus erittäin vihaisen miehen kanssa asuminen on aika kamalaa.
Minä kiukuttelen nälkäisenä kuin viisivuotias, mies väsyneenä. Maslow’n tarvehierarkia ja muuta mukavaa…
Voi sitä koodia vähän väsyneenäkin vääntää. Nimim. Kokemusta on (edellisestä elämästä)
On tietysti eri juttu, jos on toimistotyöläisen sijaan vaikkapa kirurgi tai lentäjä. Heille soisi täydet yöunet ennen työvuoroa.
Noh, ainakaan oma työmoraalini tai omatuntoni ei salli teetättää koko tiimillä ylitöitä sen takia että olen väsyneenä tehnyt suunnitteluvirheen, tai kaksi. Koodin vääntäminen väsyneenä saattaa varmaan onnistuakin, toki siitäkin varmasti syntyy ylimääräisten virheiden vuoksi työnantajalle lisäkustannuksia.
Tsemppiä vierotukseen! Olin itse tyttären kanssa niin mukavuudenhaluinen että yövierotukset jäivät pariin kokeiluun. En vaan tahtonut luopua omista yöunistani ja avoimella maitobaarilla koisattiin 12 tunnin unia. Siispä yövieroitus tapahtui vasta kun vieroitin kokonaan rinnasta (ja sekin oli pakon sanelemaa lääkekuurin vuoksi. Muuten tuo melkein 6-vee söis varmaan vieläkin tissiä).
Kun kyse on oman puolison hyvinvoinnista, työnantajan etu lienee toissijainen asia? Ja ainakin oman puolisoni väsymysraivo voittaa vahvimmankin työmoraalin 🙂
Juu, en mä ”L” tässä mitenkään sun työsi vaativuutta väheksy, mutta pienen lapsen vanhempana on vaan hyväksyttävä se, että joskus joutuu nukkumaan huonommin ja vähemmän ja siitä huolimatta hoitamaan työtehtävänsä yhtä hyvin kuin hyvin nukutun yön jälkeen. Ja edelleen: harva työ vaatii, että on koko 7,5 h jokainen aisti äärimmilleen viritettynä.
Meillä tilanne oli se, että Rouva oli kipeä eikä jaksanut yöheräilyjä, ja toisaalta aloin itsekin häiriintyä siitä, että tyttö nukkuu välissämme ja myös nukkua huonommin. Olen kokenut, että olen saanut moninkertaisena takaisin sen, kun tingin omasta mukavuudestani parina päivänä.
Kun kysymys on puolison hyvinvoinnista niin toki. Mielestäni yöherätysten kohdalla kysymys ei kuitenkaan ole siitä vaan ulkopuolisiin tahoihin kohdistuvan vahingon minimoimisesta; Eli se valvoo jonka väsymyksestä koituu vähemmän seurauksia lapseen liittymättömille tahoille. Väsymystä ei saisi vähätellä työtehoa alentavana tekijänä, sen on useasti todettu vastaavan loogisten kykyjen osalta lievää humalatilaa, joten mielestäni ei ole olemassa pätevää syytä saapua töihin väsyneenä.
Meillä minä olen töissä ja vaimo kotona ihan jo taloudellisista syistä, mikäli tilanne olisi toisin päin, valvoisin minä ja vaimo nukkuisi, näin ulkopuoliset eivät joutuisi tilanteen sijaiskärsijöiksi. Suomalaisessa yhteiskunnassa vieritetään muutenkin omista valinnoista johtuvia seurauksia muiden niskoille.
Niin, kysehän oli siis vinkistä yöimetyksen lopettamiseen ja parista yöstä, ei mistään pysyvästä olotilasta. Sen voi ajoittaa myös viikonloppuun, juhlapyhiin tai lomiin. Mutta hei, tsemppiä teille, niin kotiin kuin töihinkin ja aurinkoista viikonloppua!
Tsempit (ja vinkki) otetaan vastaan täältä sängynpohjalta!
Auringon suhteen tuli vähän nukuttua onnensa ohi, ehkä sen ehtii nähdä auton ikkunasta matkalla vauvauintiin. Mutta kuten todettua, uni on tärkeää, ehkä tässä tapauksessa ja elämänvaiheessa paikka paikoin jopa tärkeintä.
Nimimerkillä kaksi tuntia päiväunia takana ja koneen avattuani huomaan, että kommenttiboksissa odotti kummallinen keskustelu työmoraalista ja ties mistä. Hyvä puoli tässä on, että toipa mieskin oman narisevan äänensä keskusteluun. 😉
Kyllähän sitä vaan lasten kanssa tulee niitä oksennustautiöitä, että kumpikin (töissä käyvä) joutuu hommaan osallistumaan, menee sitten tasapuolisesti kummankin työnantajan piikkiin.
Yövieroituksen onnistumisessa aikuisen päättäväisyys on tärkeää (olet lapsen ja itsesi kannalta oikealla asialla ja jokainen huuto vie asiaa eteenpäin samaan tyyliin kuin jokainen supistus synnytystä), ja vuoden vanhalle voi toki jo illan viimeisellä imetyksellä selittääkin, että ”nyt tissit menee nukkumaan, aamulla saat sitten taas maitoa”.
Tsemppiä kovasti! Tämä on iso askel siinä, että pieneltä pitää kieltää jotain, mitä hän kovasti haluaa, teidän ja hänen itsensäkin parhaaksi. Näitä juttuja tulee lisää, tahtoa tulee lapselle lisää, mutta näistä kaikista selvitään yksi kerrallaan.
Pakko tulla vielä jälkikäteen mukaan keskusteluun. Meillä yöimetys loppui vasta, kun pistettiin koko imetykselle stoppi. Joskus 9 kuukauden iässä oltiin kyllä saatu jo yöt maidottomiksi yhden yön sylissä huutamisella, mutta flunssan vuoksi ilo ei ollut pitkäaikainen. Kun 10-11 kuukauden iässä kokeiltiin uutta unikoulua, huutamista kesti joka yö viikon ajan, ja se vain lisääntyi joka yö.
Niinpä odotettiin reilu vuoden ikään ja nyt pääsiäisenä laitettiin kokonaan maitohanat kiinni. Yhtenä yönä lapsi itki, päivällä sen jälkeen peri kertaa pyysi maitoa, mutta kaiken kaikkiaan otti koko jutun ihan lunkisti. ”Mä tässä kasvoin isoksi ja juon nyt tätä lehmän maitoa niin kuin tekin.” Siis aivan muuta kuin se, mitä tuolta tissitakiaiselta odotettiin! Imetyksiä oli siis vielä mooonta päivällä ja ainakin se yksi yöllä. Bonuksena alkoi myös ruoka vihdoin maistua kunnolla, ja viikossa on tullut varmaan valehtelematta kilo lisää painoa!
Jos imetyksiä vielä päivisin haluaa jatkaa, niin kunnon vinkkejä multa ei yövierotukseen ole. Meillä auttoi sylittely ja viereen ottaminen öisin, ja itse asiassa joka yö tyttö aamuyöstä siirtyy omasta punkastaan meidän väliin. Siinä odottaakin sitten seuraava taistelun aihe 🙂
Sama aiemmin vinkkejä täällä jakanut vierailija tässä taas 🙂
Hyvä Tommi, sulla on oikea asenne! Juuri tuostahan siinä on kysymys: tingitään omasta unesta parina yönä ja nautitaan sen jälkeen kaikki paremmista unista. Isän on vaan maidonhajuttomana helpompi hoitaa ne vieroitusyöt.
Viikonloppu tai pieni lomanpätkä on hyviä toteutusajankohtia. Tsemppiä edelleen ja koetahan L jaksaa osallistua koko perheenne unia parantavaan projektiin!
Meillä tehtiin niin että aloitettiin lopetus sellaisena päivänä kun lapselle oli ruoka maistunut päivällä oikein tosi tosi hyvin ja ”iltamamma” annettiin viimeisen kerran ennen kuin itse mentiin nukkumaan. Näillä tyty jaksoi aamu 4 saakka ja sitten kun hän heräsi alkoi kamala huuto, tietty, mutta sitten vain rauhoiteltiin ja usein tyty nukahti uudelleen ja ns. aamumamman sai n.6 aikaan. Pikkuhiljaa sitten vain yöt helpottuivat ja tyty hyväksyi sen ettei yöllä maitoa enää saa,joten nukkui sitten sinne aamuun saakka. sitten alettiin luopumaan aamumammasta ja sitten yömammasta…anteeksi mammattelu,mutta en osaa sitä muuksikkaan kutsua 😉
ainiin, illalla kannattaa tarjota velliä niin nälkä pysyy kauemmin poissa! Täällä ihmeteltiin kun päivisin ruoka ei maittanut, no ei kai kun yöt juotiin maitoa, joten kun yöimetys loppuu niin päivät helpottuvat, ainakin meillä
mimmu: Näin olen ajatellut meilläkin. Operaatiossa heti kun pääsemme kotiin eli tytön 1v synttärilahja!
Tilannepäivitys mahd. kiinnostuneille:
Vauva nukahti 21.00, tasan puoliltaöin alkoi mahan vuoksi äniseminen.
Äiti siirtyi vierashuoneeseen patjalle, lattialle, hetkeksi silittelemään omassa sängyssään nukkuvaa vauvaa.
Äiti heräsi 6.30 siihen että vauva kipusi alas sängystään ja laskeutui äidin naamalle.
Eli pientä, yöimetyksiin liittymätöntä, mahaitkua lukuun ottamatta 10h unet.
Katsotaan, oliko kyseessä yksittäinen kummajaisyö vai jäikö tavaksi näin vähällä…
En tiedä onko pullosta vierotus jotenkin sitten helpompaa, mutta tyttö ei 7 kuukauden jälkeen ole vaatinut öisin maitoa ku kipeenä ollessa ja silloinkin sen on juotu lasista. Päivisinkään pulloa ei käytetty 6 kuukauden jälkeen.
Itselläni kun maitoa ei koskaan tullut riittävästi…
Meilläkin yöimetys loppui vasta kun muu imetyskin, 1v 8kk… Yritettiin kyllä aikaisemmin muttei onnistuttu. Tarvittiin joululoma, Mummola & isovanhempien tuki. Se on vähän pakko jonkun muun kuin äidin vieroittaa, maidon hajun takia. Meillä siis mummi ja isä vuorottelivat yöt. On se aika henkisesti rankkaa, kaikille, monta kertaa oisin vaan halunnut rynnätä huutavan lapsen luo, sydämeen sattui.
Maitoa hän alkuvaiheessa sai aamulla, siis kerran päivässä, kunnes sekin vaivihkaa jätettiin pois.
Mutta sitten pikkuhiljaa meillä alettiin nukkumaan yöt. Eli seuraavan lapsen kanssa tämä vieroitus tapahtuu huomattavasti aikaisemmin. 😀
…mut ikävää tollainen kiukkuinen mies. Kyllä minullakin pinnaa kiristää nukkumattomat yöt, mutta sitä ollaan vanhempia yhdessä, ja yövieroituksessahan on kyse suhteellisen lyhyestä ajasta, että ei kenenkään isin työ ole niiiiiiiiin tärkeää etteikö vois muutamaa yötä nukkua huonosti, ottaen huomioon että äiti nukkuu huonosti yöimetyksen takia j o k a i k i n e n yö.
Anteeks, mutta ärsyttää suunnattomasti tollainen asenne, ”minä ja minun työni on niin tärkeää, kun taas lapseni äiti, joka tienaa vähemmän kuin minä, on lapsen kanssa kotona, ja siksi saa selviytyä ongelmasta yksin”.
(en myöskään ymmärrä sitä että isien ”tienaan enemmän, siksi en jää lasten kanssa kotiin” käytetään aina tekosyynä. Kuinka moni hyväpalkkainen äiti ajattelee noin? Minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheni, eikä tulisi mieleenkään että sen takia valitsisin työn ennemmin kuin saada olla lapseni kanssa hänen vauva-ajan. Sorry, meni vähän asian vierestä. Vaikka ei oikeastaan mennytkään.)…
Toivottavasti jatkuu yhtä hvillä unilla jatkossakin 🙂
Meillä on tuo yövieroitus suunnitteilla tulevana viikonloppuna. O.o katotaan miten käy 😀
Hei jee, upeeta! Voi ihan hyvin olla että se oli siinä. Mä muistan kanssa ihmetelleeni että eihän tää VOI olla totta, vauva oikeasti nukkuu. Mutta toki voi vielä tulla muutama takapakkiyö, sekin on ihan normaalia. Nyt sait kuitenkin esimakua siitä että kyllä se onnistuu!
Dalmi: Luulen että meillä loppuu kyllä tissittelyt muutenkin itsestään pikkuhiljaa. M on alkanut nimittäin osoittaa enenevää kiinnostusta muiden syömisen lisäksi myös siihen, mistä, mitä ja miten muut ympärillä olijat nauttivat nesteensä. Nokkamuki kiinnostaa jo kovasti ja kokeiluja on tehty… Kiitos tsempeistä, lähdetään öistä je edetään päiviin!
Tilia: Tosi hyvä pointti tuossa kieltämis-yhteinen hyvä-ajatuksessa! Tuollaisten ajatusharjoitusten tekeminen ja omien motiivien pohtiminen parantaa varmasti motivaatiota ja jaksamista heikolla hetkellä.
Celia: Katsotaan hetki, miten homma etenee. Tällä hetkellä tuntuu, että päiväimetyksien lopettaminen ei olisi mikään ihan kauhistus äidille tai pojalle, jos yöt eivät ota rauhoittuakseen. Se vaihtoehto häämöttää siis olemassa olevana taustalla – ikään kuin varasijalla…
Vierailija: Luulen, että tässä yövalvomisasiassa useimmat olivat ihan kartalla siitä, että kyse olisi tässä tapauksessa muutamasta yöstä ja sellaisiin pätkiin minulle on luvattukin vieroitusapua, mutta ei toisaalta mihinkään viikkojen mittaiseen projektiin. Toivotaan että viime yön lupaava kehitys ei olisi ollut vain sattumaa!
-mimmu-: Meillä onneksi syödään pääsääntöisesti tosi hyvin joka päivä ja herätään joka tapauksessa kuuden ja seitsemän välillä aamumaidoille ja -puuhiin. Illalla menee iso annos puuroa. Pahoista tavoista on hankala luopua ja luulen että meillä on paljolti peiliin katsomisen paikka – minulla nimittäin; Yöimetys on tuntunut helpolta tavalta saada edes jonkin verran unta, vaikka helpotus on kenties ollutkin vain näennäistä.
Torey: Olen kuullut pullosta juoneiden lastenkin pistäneen välillä vieroitussirkuksen pystyyn. Teidän tyttö on ehkä ollut vaan reipas tapaus yömaidosta luopumisessa. 🙂
Vierailijax: Hitsi, että pääsiäinen meni leirillä ja seuraavaan lomapätkään on ikuisuus. Olisi ollut kiva ajoittaa tämä hässäkkä niin, etteivät työt tms. painaisi päälle niin akuutisti.
Uskon että noinkin pitkän imetysajan jälkeen saattaa miettiä, että mitä touhu olisi ollut lyhyemmällä ajalla. Sitä ei vaan voi varmaksi ikinä tietää – valitettavasti.
Vierailija: Niin kuin sanoin tuolla aiemmin niin siedän käsittääkseni tavallista paremmin valvomista ja kroonista väsymystä. Viime aikoina olen alkanut nukahdella kesken päivän ja huomaan, että itkettää jatkuvasti, kun tunteet ovat väsymyksen takia niin pinnassa. Yli vuoden yövalvomiset, lähes yksin hoidettuna, alkavat viedä veronsa. Sitä väsymyksen määrää on oletettavasti vaikea tajuta, ellei sitä ole itse kokenut. Välillä on vaikea olla olematta vihainen ja kateellinen ihan kaikille: puolisolle, ystäville, sisaruksille, kaupan kassalle… jotka saavat nukkua säännöllisesti kokonaisia öitä.
Kysehän on omasta arvomaailmasta ja prioriteeteista. Jos työnsä ensiluokkaisesti hoitamista pitää tärkeämpänä kuin perhe-elämään täysillä osallistumista, ei mieltä voi muuttaa ulkopuolelta. Sen tahtotilan ja asian näkemisen tärkeänä pitäisi kaiketi lähteä itsestä.
Sillypäänts: Täällä on peukut ja varpaat ja liikavarpaat pystyssä sekä meille että teille!
Ruusu: Oli miten oli, saan nukkua huomenna aamulla kahdeksaan. Voi jumpe, mitä luksusta. 😉
Kait se riippuu aina lapsesta, niinku kaiken muunkin oppimistahdit. 🙂 Toivotaan että pääsette kohta täysin yösyötöistä. Ja meillä kyllä yhä kerran yössä herätään, vaan päästäkseen äidin ja iskän väliin. Katotaan koska jaksan alottaa siitä vierottamisen. On se tuhisija vieressä kyllä kiva. 😛
Piti vielä sitä sanoa että syy miksi imetin niinkin kauan oli, että se oli minusta niin mukavaa 🙂 Minun ja lapsen yhteinen, läheinen hetki, lapsi ikään kuin kehräsi kuin kissa hyvästä olosta kun imetin häntä.
Mutta koska en myöskään tajunnut että yöt nukuttaisiin niiin paljon paremmin ilman imetystä.
(Alussa kylläkin vihasin imettämistä, se oli jotenkin hankalaa ja sattui, ja mietin että kuinka kauan sitä piinaa pitää kestää, mutta sitten se alkoi sujumaan ja muuttui erittäin positiiviseksi kokemukseksi).
Tsemppiä teille!