Keskustelin tuossa päivänä eräänä Kuutin kanssa siitä, että olisi kiva, jos tämä kertoisi päiväkotipäivästään muutakin kuin sen, että on mennyt ihan hyvin. Meinasin siis sitä, että kavereista, leikeistä, jumpista, muskareista, suruista ja iloista voisi kertoa laveammin ja kuvailevammin.

Lapseni oli kuitenkin ilmeisesti tulkinnut toiveeni hyvin kirjaimellisesti, sillä eilen iltapäiväkeskustelumme meni seuraavasti:

Norppa: Miten päiväkodissa meni?
Kuutti: Oikein mainiosti.

Ja sen jälkeen lapsi tuijotti minua, ikään kuin odottaen palautetta siitä, oliko uusi ilmaisun tapa nyt sitten edellistä parempi. Voi luoja. Yritys hyvä kymmenen, kummallakin, keskinäisen ymmärryksen aste pyöreä nolla. Teini-ikää odotellessa.