Pian on lähellä se hetki, että täytyy todeta vauvamme olevan taapero, sillä
liikumisesta iso osa hoidetaan jo kävellen. Myös ensimmäiset syntymäpäiväpippalot kolkuttavat jo ovella.
Aiomme pitää pienet juhlat, joihin kutsutaan vain minun ja L:n perheet, kolme jäljellä olevaa isovanhempaamme sekä muutama läheisin sukulaistäti sekä M:n ei-sukulais-kummitäti.
Kavereiden kanssa kahvittelemme kenties erikseen myöhemmin.
Olen alkanut pikkuhiljaa pohtia koristeluasioita.
Säästin jonkin verran koristeita häistämme ja ajattelin kierrättää niitä jälleen kerran jossain muodossaan.
Väriteemana tulee olemaan musta-valko-harmaa-vihreä.
Pöytäliinaksi olen kaavaillut valkoista liinaa, jossa on mustia ohuita viivoja, joista muodostuu ilmavia ruutuja, serveteiksi Ikean ihania mintunvihertäviä kuumailmapallo-lautasliinoja,
keittiön kattoon konfettinauhoja ja kattauksen koristeiksi origamilintuja.
Astioiksi tulee varmaankin mustavalkoista Taikaa
yhdistettynä vihreisiin Kastehelmi-lautasiin ja Pentikin kuplalaseihin, tähän tapaan:
Keravan Tarjoustalon taannoisista avajaishulinoista ostamani kirjainkynttilät pääsevät koristamaan kakkua.
Mitään ruokasuunnitelmia minulla ei sen kummemmin olekaan.
Kuohuvaa ja Pommacia, kahvia ja teetä on luonnollisesti tarjolla.
Voileipäkakkuja rakastava mies saattaisi haluta syödä sellaista pitkästä aikaa hyvällä tekosyyllä
ja itse haluaisin oikein perinteisen täytekakun. Jokin raikas salaatti voisi olla hyvä lisä voileipäkakuille
ja kakun kaveriksi jokin hedelmäinen tai marjainen herkku. Katsotaan nyt, mihin päädymme.
Miten muissa perheissä on juhlittu ykkössynttäreitä?
Onko ollut erikseen sukulais- ja kaverisynttärit, isot vai pienet pippalot?
Onko koristelut tehty aikuiseen makuun
vai heti lastenjuhlatyyliin ilmapalloineen ja pahvihattuineen?
Onko joistain juhlista jäänyt mieleen kivoja toteuttamiskelpoisia ideoita
tai erittäin huonoiksi osoittautuneita juttuja, joita kannattaisi ehdottomasti välttää?
Mä en ole oikein koskaan tajunnut sitä, että lasten syntymäpäiville kutsutaan vanhempien kavereita. Lastenkutsut ja kaverisynttärit sitten kun lapsi niistä itsekin jotain tajuaa, on tietysti asia ihan täysin erikseen. Varsinkaan, jos kaveripiirissä on lapseuduttu kovastikin – en itse koe, että on mun tehtävä ostaa lahjoja mun ystävien lapsille, koska silloinhan en ehtisi mitään muuta tehdäkään. Olen ystävä aikuisten kanssa, en lasten, vaikka kuinka onnellinen heidän puolestaan olisinkin. Aina voi tietysti ”päättää, ettei lahjoja osteta”, mutta miten se sitten selitetään lapselle? Ja miten se käytännössä toimii? En mä kehtaisi mennä juhliin ilman lahjaa, oli sitten kyse aikuisesta tai lapsesta. Ehkä se, että meillä on iso suku, joka on paljon tekemisissä keskenään ja haluaa juhlia yhdessä, vaikuttaa asiaan – koskaan ei ole ”tarvinnut vaivata” ystäviä, kun sukulaisissa ja kummeissakin on jo riittänyt vilinää ja vilskettä.
Meillä oli lähisuku ja muutama ystävä. Ystävistä kutsuin vain semmoiset, joilla on omia lapsia, sai Kain oman ikäistä seuraa siinä samalla. Meidän bileistä kirjoitinkin viime kuussa, en viitsi toistella 😀
Meillä juhlittiin Maisan synttäreitä itseasiassa kolmessa osassa, lähinnä sattuman kautta. Maisa on syntynyt joulun lähellä, joten koska kaikki kerhot ym. olivat tauolla, oli synttärijuhlat kiva syy kutsua ”Maisan kavereita” kylään. Vähän kuin leikkitreffit joissa tarjoillaan kakkua. Lähisuku/kummi-synttärit jakaantuivat sattumalta sekä käytännön syistä kahteen osaan. Olin suunnitellut juhlia lauantaille, mutta appiukko houkutteli mieheni jalkapalloreissulle Lontooseen juuri silloin, joten juhlimme mieheni perheen kanssa perjantaina ja viikonlopuksi lähdimme kotipaikkakunnalleni äitini luo. Siellä kokoontui minun lähisukuni mummoineen, ja kutsuin mukaan pari omaa kaveriani koska (mummoni tekemää) kakkua kuitenkin riitti. Kavereille painotin, että lahjoja ei tarvita. Lähinnä halusin vain nähdä heitä kun kerran siellä suunnalla olin.
Koristelut olivat aika minimissä, koska kaikki paikat oli niin täynnä joulua. Ärsyttää, että koko perheen synttärit jää aina joulun jalkoihin. Tai joulu synttäreiden. 🙁
Kivalta vaikuttaa nuo sinun suunnitelmat. Eihän lapsi vielä mitään synttäreistä ymmärrä eikä osaa kaivata niitä, mutta vanhemmille on kiva saada vähän juhlanaihetta arjen keskelle 🙂
Kävin vain tykkäämässä, kuvat ovat niin kauniita. Kysymyksiisi en osaa vastata mitään, koska meillä ei naperoa ole. 😉
Sen verran muistan omasta lapsuudestani, että johonkin 10-vuotiaaksi asti minulla oli lapsen näköiset synttärit, siitä eteenpäin ehkä aikuisemmat.
Emmi Nuorgam: Juu meilläkin kaverit juhlistavat sitten meidän aikuisten syntymäpäiviä. Jos kahvitellaan ykkössynttäreiden aikoihin niin kyseessä ei ole juhlat vaan sellainen perusnäkeminen, jonka yhteydessä voi leuhottaa että mepäs selvittiin vauvavuosi hengissä ja yhdessä. Hih. Nyt pidetään siis vaan ns. sukulaissynttärit ja isompana M saa pitää myös lastenkutsut kavereilleen, joita tällä toivottavasti on.
HelloAochi: Seurapointti on hyvä, meillä ei vaan kaveripiiri ole yleensä ollut sekaisin suvun kanssa niin ajatus tuntuu oudolta.
Iksu: Koristelenkin nyt ilolla aikuiseen makuun, niin kauan kuin vielä voin. 😉 Lapsuudenperheessäni on marraskuun ja joulukuun lopuissa synttäreitä ja ne jäävät vähän joulutouhun varjoon. Esim. keväällä syntynyt veljeni on saanut aina isommin järjestetyt juhlat kuin loppuvuodesta syntynyt. Hankalaa!
Ainakin teillä juhlittiin perusteellisesti eli päiväkaupalla. 😀
Jonna H.: Itse aloin teini-iässä pitää ”kotibileitä” tai pyjamakutsuja, koska synttärit olivat muka noloja, mutta juhlat piti saada. Vanhemmat varmasti arvostivat, kun muutaman iltapäivätunnin sijaan mekkalaa riitti sittemmin koko illaksi/yöksi.
Meillä (ja omassa mammaporukassa) on ollut tapana pitää sukulais- ja kummisynttärit esim. viikonloppuna (reissaaminen helpompaa) ja sitten mamma/vauvakavereille rääppiäiset viikolla, kun niitä tarjottavia kuitenkin jää. Sovittiin heti mammaporukan kanssa alkuunsa, että mitään lahjoja ei osteta toistemme lapsille. Tämä on ollut tosi hyvä ratkaisu ja myös tasa-arvoinen.
Meillä on molemmilla lapsilla ollut 1-vuotissynttäreillä aika aikuisten makuun tarjottavat ja koristelut. Esim. ihan perustäytekakulla menty ekat vuodet, ja vasta kun lapsi on alkanut toivoa jotain hahmokakkua, on niitä ruvettu tekemään. 1-vuotiaalle se käden lykkääminen kermakakkuun kun on se juhlan kohokohta. Ja toki suon ilon heille, jotka rakastavat leipomista ja askartelua, niin tehdä miten ihmeellisiä kakkuja ja koristeita synttäreille tahansa. Mutta paineita ei kannata noista kakkublogeista ottaa, vaan luoda ihan oman perheen perinteet.
Tilia: Rennot rääppiäiset on kyllä hyvä tapa jatkaa juhlistusta tuttavallisemmissa ja rennommissa tunnelmissa!
Juu ei mitään marsipaanimuumikakkujen vääntämistä keskellä yötä paniikissa ennen kuin tuo toukka osaa varmasti arvostaa niitä itsensä kippuraan. 😀