Iskä jumissa

Olipa kerran sunnuntai ja junaleikkeihin hullaantunut lapsi, joka kaipasi aikuisen apua isomman radan rakennustöissä.

Perheemme ei-hahmotushäiriöinen vanhempi riensi hätiin ja rakensi, suunnitteli ja muutti rataverkkoa lennosta, saaden vihdoin ja viimein koko lastenhuoneen lattian peittävän systeemin valmiiksi.

Kuutille olisi kenties riittänyt vähemmänkin kunnianhimoinen rakennelma, mutta tämä ryhtyi tyytyväisenä ajelemaan junillaan. Uppouduin tenttikirjaani ja jätin miehen ja Kuutin touhuamaan keskenään.

Myöhemmin illalla kuulin lastenhuoneesta kummallista kolinaa ja nakutusta. Ajattelin ensin lapsen värkkäävän jotain omaansa, mutta sitten lähdin hakemaan keittiöstä vesilasillista ja huomasin lapsen ryhtyneen leikkikokkauspuuhiin.

Mutta mistä kolina sitten tuli? Lastenhuoneen lattialla väkersi hieman syyllisen näköinen mies, joka mumisi jotain siitä, etteivät kääntöraiteet toimineet oikein ja junat saattoivat jäädä sivuraiteelle jumiin.

Niin, junathan ne jumissa olivat…

Mutsi sekoaa

Tiedättekö mitä hain tovi sitten postista?

Mitäpä muuta kuin tuollaisen julmetun kokoisen Tuomas Veturi-vetopinjatan, jonka tilasin netistä synttärisuunnittelukohtauksen kourissa kieriskellessäni. Ihan tuikitavallisia heräteostoksia…

Mies kommentoi, että eikös ole aika julmaa, jos lapsilauma hakkaa kepeillä Kuutin lempihahmoa, mutta kyseessä on tosiaan sellainen versio pinjatasta, jonka karkkivarannot paljastuvat pohjasta esiin otettavia pitkiä nauhoja nykimällä. Voisi toivoa sen olevan vähemmän brutaalin lisäksi myös ei-niin-riskaapeli viritys – lapsivieraiden keski-ikä kun on himpan päälle kolme vuotta.

Tuon virittäminen juhlapaikan kattoon ilmapallojen ja viirien kaveriksi saattaa niin ikään olla oma lukunsa. Onneksi sentään veljeni ja isäni ovat pituudeltaan lähempänä kahta kuin puoltatoista metriä; Kenties ei tarvitse paikata itsensä sokerihumalapäissään johonkin huonekalunkulmaan teloneiden lasten lisäksi myös koristelutouhuissa jakkaralta pudonneita vanhempia.

Erittäin epäkorrektien juttujen puolustuspuhe

”Siis miettikää nyt, jos kaksi vitivalkoista vanhempaa saisi ihan tumman lapsen…Niinhän voi käydä, jos suvussa on sattunut olemaan joku tummempi tapaus. Ei siinä sinällään mitään, mutta olisihan se vähän hämmentävää.”

”Yhden tutun, siis tiedättehän te nyt sen ’Sannin’, sukuun oli osunut useampikin hieman odottamattoman värinen lapsi ja se hieman pelkäsi, että miten tilanteen omalle kohdalle osuessaan kumppanille selittäisi, että on tämä sinun lapsesi. Ja pitäisikö asia lopulta testata, jos lapsen väri olisi hieman yllätyksellinen.”

”Joo ja jos alkaisi syyttely siitä, kumman suvusta on tullut perittyä niin aina voisi tehdä rumputestin.”

”Siis minkä?”

”No paukuttaa isoa rumpua ja katsoa, kumpaa alkaa pakonomaisesti tanssittaa.”

”Meillä se olisin saletisti minä, lähtis vaan lantio vatkaamaan ja kädet heilumaan että tarampparamppauuuh, tynts tyns.”

*hysteeristä naurua*

En muista enää yhtään, mistä kyseinen keskustelu sai alkunsa; Kun istutaan iltaa, puheenaiheilla on tapana vaihtua sikäli vauhdikkaasti, että keskustelua olisi mahdotonta seurata edes vessareissun yli, saati muistaa kaikkia käänteitä parin päivän päästä.

Voisi kuitenkin kuvitella, että neljän, enemmän tai vähemmän aikuiseksi luettavan iän ylittäneen ja kohtuullisen koulutustason saavuttaneen ihmisen iltapalakeskustelu sivuaisi jotain rakentavia teemoja kuten päivänpolitiikkaa tai ajankohtaisia puheenaiheita. Mutta ei, seksistä jauhamiseen ja toinen toistaan levottomampiin juttuihin sitä yleensä päädytään.

Jos ihmisiä sakotettaisiin eri uskontokuntia pilkkaavista, rotustereotypioilla ratsastavista, kuolemaa leikiksi lyövistä tai muuten vain mauttomista jutuista, olisimme mieheni kanssa aidosti rutiköyhiä. Kentis epäkorrekteissa vitsessä ja ajoittain luokattoman huonoissa jutuissa piilee myös joidenkin vuosikausia kestäneiden ystävyyksien salaisuus?

Mutta minulla on kyllä tarjolla puolustuspuhe! Vetoan nimittäin yllä olevaan 70’s show:n pätkään, jossa todetaan, että jos kohtelee kaikkia huonosti – tai tässä tapauksessa pilkkaa kaikkia poliittisia puolueita, aatteita, uskontoja, sukupuolia, aika lailla kaikkea yhtä innokkaasti, on oikeastaan suorastaan tasapuolinen. Vai mitä? 

Turvapaikka!

Kutsukaa sitä Fengshuiksi tai joksikin alkukantaiseksi vaistoksi, mutten ole koskaan pahemmin välittänyt nukkua suoraan oviaukon vieressä. Käytännön syistä makuuhuoneessamme on parisängylle, joskin kapealle sellaiselle, vain yksi mahdollinen paikka, jotta kulkuväylät parvekkeelle ja isolle vaatekaapille pysyisivät avoimina. Sängyn toinen pitkä sivu jääkin siis auttamatta oviaukon viereen.

Välttelin oven puolella nukkumista tosin jo edellisessä asunnossamme, jossa ovi ei edes ollut näin lähellä sänkyä, joten mies tyytyi tänne muutettuamme nopeasti ajatukseen siitä, että tulisin jatkossa valtaamaan ”turvallisemman” sänkypaikan säännönmukaisesti, aina ja ikuisesti. Hänen täytyi kuitenkin päästä huomauttamaan, ettei ole kovin rakastavaa suojautua oviaukosta hiippailevilta, mönkiviltä tai hyökkääviltä kauhuilta syöttämällä puolisoaan niille ensimmäiseksi.

Viime viikolla hän tosin totesi valitsemassani puolessa olevan mahdollisten mörköjen loitolla pitämisen lisäksi varteenotettavampi ja todennäköisempi etu; Aamulla aikaisin omasta huoneestaan havahtuva ja makuuhuoneeseemme puoliunisena hortoileva lapsi kun tulee herättelemään ja tökkimään sekä patistamaan aamupalahommiin nimenomaan sitä vanhempaa, joka nukkuu lähempänä ovea.

Voisinkin kehua tehneeni aikanaan melkoisen pelivedon, ellei kyseistä ratkaisua olisi tehty ennen kuin lapsista oli käyty minkään sortin linjanvetokeskusteluitakaan…

Löytyykö linjoilta muita turvallisuushakuisia nukkujia? Onko sängynreunan yli roikkuva jalka akuutti uhkakuva ja pitääkö huoneen sekä kaappien ovet pistää visusti kiinni yöksi?

She’s sweet as pie but if you break her heart she’ll turn cold as a freezer

Katie haastoi minutkin vilauttamaan jääkaappimme ovea. Aika hauska haaste, vastapainona jo tutummiksi tulleille laukku- tai nakunaamahaasteille!

Omassa kylmäsäilytyspömpelissämme ei kuitenkaan ole samalla tavoin nähtävää kuin monien muiden jääkaapeissa, joiden ovia koristavat matkamuistot, erilaiset tiedotteet, muistilaput ja lukujärjestykset. Tuohon kiiltäväpintaiseen kalusteoveen kun ei saa magneetteja kiinnittymään eivätkä teippi- tai sinitarravirityksetkään oikein tahdo pysyä siinä paikallaan. 

Siksi kuvissa näkyy jääkaapin lisäksi myös liesituulettimemme, joka – toisin kuin jääkaapin ovi, on metallia. Siihen tapaakin kertyä erilaisia kuitteja, valokuvia, maalauksia ja lippulappusia sen perinteisemmän ilmoitustaulu-jääkaapin edestä. Tällä hetkellä esillä on lapsen maalauksia sekä resepti-, muumi- ja kierrätysnäppäimistömagneetteja, pari hauskaa mainosta ja pölyä. Paljon pölyä. Tiedänpä mitä pitäisi saada tänään aikaiseksi…

Miltä teidän jääkaappienne ovet näyttävät? Linkatkaa, kertokaa tai jakakaa kuva!

 

Lyhyen miehen kanssa elämisen iloja

 

…Ja nyt en viittaa otsikolla siihen, että kunnon korkokenkiä käyttäessäni miehen naama asettuu napakasti tissikorkeudelle.

Oma fysiikka vaikuttaa loppupeleissä tässä älyllisessäkin maailmassamme aika moneen asiaan; Oli sitten pitkäjalkainen tai -selkäinen, jotain muuta kuin juuri mallivaatteen mukaisen muotoinen, vaatteita on vaikeaa löytää. Pitkät kolauttelevat päitään lamppuiihin ja lyhyet eivät ylety keittiön kaappien ylähyllyille tungettuihin tavaroihin.

Tulkitsemme median viestejä oman kehomme kautta; Kun kurvikkaiden naisten asiaa koetetaan ajaa visuaalisessa kuvastossa vallalla olevien hoikkien naisten rinnalle, sorrutaan välillä pilkkaamaan laihoja naisia siinä sivussa. Syntymälaihalle, jolle niitä ihailtuja kurveja ei kerry koettamallakaan, vastakkainasettelu tuntuu yhtäläisen pahalta kuin pullukammasta toiseen suuntaan. Lihaksikas nainen voi tulkita fitnessbuumin ympärillä pyörivän keskustelun näkökannat joko vapauttaviksi tai jälleen naiseuttaan mitätöiviksi.

Usein median vaikutuksista puhutaankin nimenomaan naisiin liittyen, mutta eivätköhän sanotut tai sanomattomat normit ja oletukset vaikuta kuitenkin myös miehiin. Toki miehiä roolitetaan elokuviin realistisemmin mitä ikään tulee eikä parikymppisen roolihahmon viisikymppistä äitiä esitä hädin tuskin kolmikymppinen näyttelijätär. Mutta ei mainosten, televisiosarjojen tai kirjojen ihannemieskuva ole kuitenkaan kovin laaja; Hintelät, nörttimäiset, vähemmän huippuunsa trimmatut tai ylipainoiset miehet esitetään useimmiten ainakin jossain määrin koomisessa valossa. Ja kuinka monta alle keskimittaista kaveria löytyy vaikkapa unelmien poikamiehiä tai muita vastaavia valiouroksia esittelevistä sarjoista?

Näistä lähtökohdista huolimatta hihittelen edelleen sille, miten mieheni vaatimaton pituus ohjaa toisinaan tämän reaktioita ja tulkintoja mitä median kulutukseen tulee. Päivänä eräänä sain osakseni kiukkuista mulkoilua, kun nauroin The Big Bang Theorya katsoessamme Leonardin ja Pennyn keskustelulle juhlakenkävalinnoista.

Yhtenä parhaimpana juttuna pidän silti taannoista väärin kuultua. Mies kun puhisi erääseen kappaleeseen liittyen siinä olevan hänen mielestään aika ankeat sanat. Kävi ilmi, että kyseessä oli Natalie Imbruglian Torn-ysärihitti. Kappaleessahan lauletaan:

I’m all out of faith / This is how I feel I’m cold and I am shamed / Lying naked on the floor
Illusion never changed / Into something real I’m wide awake and I can see / The perfect sky is torn

Kun mies oli onnistunut poimimaan kertosäkeen kahdesta osasta seuraavanlaisen kombinaation:
I’m a little late / This is how I feel
I’m wide awake and see / The perfect guy is tall

Lienee tarpeetonta sanoa, että alan edelleen kikattelemaan, kun kuulen kyseisen kappaleen missä tahansa yhteydessään…

Mitkä ovat teidän parhaimmat väärin kuulemanne tai ymmärtämänne kappaleet tai median viestit? Ja miten oma kehonkuva tai fysiikka vaikuttavat tulkintoihin?

Katso myös: Runoutta ghetosta eli muita kuolemattomia väärinkuultuja vuosien varrelta

#WTF

Mies kävi yöllä ennen unille käymistään tarkistamassa, ettei lapsi ole (jälleen kerran) poikittain sängyssään ja että tällä on peittoa suojanaan. Sain kehotuksen tulla kurkistamaan lastenhuoneeseen…

Sitä minä vaan, että ajoittain on vaikeaa, ellei mahdotonta keksiä, mitä noilla vähän alle kolmevuotiailla oikein on tekeillä.

Itse asiassa aika useinkin, kun lapsen mielikuvituksen ja omien leikkien laajentumisen myötä tämän puuhat muuttuvat toisinaan monimutkaisiksikin ja leviävät erilaisiksi asetelmiksi pitkin asuntoa…

Leikatut lomalaiset

 

Käytiinpä kampaajalla ja lyhyeksihän ne meni, äidin ja pojan hiukset.

Tukassani ei ole ollut näin paljoa omaa väriä näkyvillä ainakaan kymmeneen vuoteen. Etuhiusten latvoissa on enää pienenpienet rippeet vaaleanpunaisesta väristä, muutoin tukka on ihan omaa tuotantoa. Kummallinen ruskean ja harmaan sekoitus tuo oma väri, tuntuu vain tummenevan iän myötä.

Tosin syntyessäni päätäni koristi pikimusta peikkotukka ja päiväkoti-ikäisenä kullanvaalea hiuspehko… Joten mitään logiikkaa tässä hiusvärin kehityksessä ei taida olla suuntaan tai toiseen.

Kummankin tukkaan leikattu malli toimisi paremmin vähän laitettuna: pojalla pystympään edestä pöyhittynä ja äidillä etutukkaa taivuttamalla. Mutta kun lomalla kerran ollaan, niin ei tässä ole paljoa hiuksia käherrelty tai pörrötetty.

Kuvia ottaessa tajusin ohimennen, että perheemme pitkähiuksisin on jälleen isä (joka kurkottelee keittiöpyyhettä taustalla tuiman näköisenä). Niin se kehitys kehittyy…

Mitä pöhköä voisin tehdä tänään internetissä?

Törmäsin eräässä Facebookin ryhmässä, jossa muuten roikun aivan liiaksi, hauskan kuuloiseen statusgeneraattoriin. Olin tapani mukaan onnistunut sivuuttamaan kyseisen systeemin täysin silloin kun yhdistelmäpäivitysten tehtailu oli alun alkaen pinnalla. Aina jälkijunassa, voi voi. Nyt päätin kuitenkin kokeilla ja sain useat makeat naurut aikaiseksi.

Idea on siinä, että ”kone” valitsee paloja kunkin käyttäjän Facebookin ihmeelliseen maailmaan tuottamista päivityksistä, kommenteista sekä kuvateksteistä ja muista vastaavista tiedoista. Näiden tekstien perusteella syntyy keinotekoisia päivityksiä, joita VOISIT kirjoittaa...

Yhdistelmiä, jotka kertovat siitä, millainen olet Facebookissa julkaisijana, ihmisenä, kansalaisena, internetissä toimijana sekä kosmisena olentona. Erittäin aukottomia tiivistelmiä ihmisyytesi ytimestä! Krhm.

Omien statuksieni perusteella…

Suojelen luontoa
”Vähän täsmällisemmin voisi kehittää luontosuhdettaan, yhteistyötaitojaan, kansalaisvalmiuksiaan ja pitää hauskaa!”
”Heillä ei ole mitään perusteita salametsästää lajia sukupuuton partaalle sillä perusteella että polkupyörä on jälleen (!) varastettu.”
”Kiitos, viimein. On jo vuosia ollut selvää, että salakaatoja yhä.”

Matkustan julkisilla
”Syy tekninen vika radassa. Arvioitu kesto toistaiseksi.”
”Kulunut vuosi on ollut niitä piruparkoja, jotka juoksee laiturilta toisille etsien omaa vaihtojunaansa. Kun se kävelee niin hyvä olisi.”
”Sekä matkalla Keravan rajamailla. Lukittuna hajonneeseen junaan.”

Olen kulttuurisnobi
”Suuntaa ilmeisesti Finnair Stadiumille katsomaan suomifutista HJKFC Lahti töiden jälkeen. Voinko poistua?”
”Joku palkannut käsivammaisen apinan piirtämään ne? Hehaheha.”
”Huomenna saa häiritä, minä yritän lukea. Niin, kaikista maailmankirjallisuuden klassikoista hän valitsi lomalukemistoonsa Twilightin.”
”Siis valaiskaa mulle tätä YLEn uutta mediastrategiaa. Joku elämäntapasairaus tms.”
”Vai onko kyseessä sittenkin… Irralleen on päässyt hittien hautausmaalta noussut elävä kuollut?”
”En tiiä. ainoastaan lupautumiseni uusimman Star Trekin katsomiseen. Jos kokemus on ihan superpaha korvamato!”

Käytän reippaasti alkoholia (oikeasti melko vähän, joten tämä hämmentää) tai elän alkoholistien luvatussa maassa
”Eilisten megamyöhästymisten jälkeen kirkkaita suruunsa pihalla.”
”Saa nähdä, miten naapuritalon sedät juovat matsin jälkeen koko illan.”
”Valintoja tulee: jouluglögeille ja raahautua alakerran askarteluhuoneeseen nikkaroimaan meille kaksi yöpöytää. 8 pullolla väkeviä tumut kasaan!”
”Partio päästää monesta pahasta myös keskellä viikko kuohuviinipullon tyhjentämisestä; Ilman ääniä.”
”Tästä lystistä kannatti maksaa 25€, oikein kivasti saa glögiä.”

Mietin (liikaa) muiden sanomisia ja ajatuksia
Ehkä teillä aatellaan, että elleivät nämä kirotut askartelut ole iltaan mennessä valmiina, poltan keskeneräiset naapuritalon tiilisessä pihagrillissä!”
”Ehkä teillä aatellaan, että olen taas läpimärkä reisistä varpaisiin.”
”Potee kouraisevaa maailmantuskaa ja suunnatonta myötähäpeää; Keski-ikäinen perheenäiti huutaa lapsilleen junassa pissalammikkoon ja mummokonklaavi paheksui kun olen tyttö…”

Olen täynnä elämänviisautta tai ainakin viisastelua
”Kas osaansa ei muutella voi, ja nyt on yltäpäältä läntikäs.”
”Eli vanhana ei käy ennen kuin loppuu.”
”Nyt pystyy taas jännän äärellä, muttei aivan jännässä.”
”Tiedättekö, en enää jaksa, mennään pikkuhiljaa ylöspäin.”

Päätäni kiristää kaikkien hoidettavien asioiden loputtomuus
”On jo vuosia ollut ensimmäisen aamun kunniaksi myöhässä!”
”Hyvä reissu oli, lisää matkakuvia tulee, kunhan opinnäytetyötreenausmatkapyykkikaaos hellittää.”
”Nyt pystyy taas. Kahden puhkinukutun sairaslomapäivän jälkeen ei ollut kovin kiva juosta etsimässä olematonta hankeryhmäänsä läpi imurilla.”
”Mitä pahaa olen unohtanut kaiken muistettavan asian vuoksi?”

Syön tänään (eilen ja huomenna myös)
”Laatikollinen mansikoita äideiksi haluaville!”
”Virolaisella aksentilla puhuva nainen totesi että ruoka maistui hyvältä 6,5 tunnin kävelemisen jälkeen!”
”Mäkin meen vasta liikkumaan, voisi syödä aamiaiseksi kakuntähteitä…”
”Loma oli mukava kokkaussessio.”
”Jotain pientä syötävää ja tuli todistettua parin klassisen kaatumismurtuman synty. Ja ruokaa. Hyvä sunnuntai!”
”Tuoreista vainajistahan ei saa leipoakaan rauhassa.”
”Tulin näin, söin, join puolet viikon öistä.”

Kirjoittelen sairasteluistani nettiin
”On ihanaa kun pitkän hiljaiselon jälkeen kiireisellä sektiolla. Eli rauhallista toipilasaikaa olisi tarkoitus viettää iltaa omassa mainiossa seurassaan ellei parempaa tarjoudu kohtapuoliin.”
”Ja odottelee. Jännityksellä seurataan, putoavatko lantion alueen sisäelimet pian paikoiltaan.”

Harrastan partiota ja vähän muutakin
”Jos olisin tuon keksinyt vähemmän tutussa partioseurassa.”
”Halloweenasuiset partiolapset tulevat vasta lauantain saapumiserässä.”
”Olisiko kellään lainata harjoitusmateriaaliksi jo hereillä olevia käärmeitä tai älkää unohtako kurkistaa Keravan kuvataidekoulun naisten taideopetusryhmän näyttelyä Cafe Introssa!”
”Tsekatkaa hei tän kaverin naamaa. Siinä teille leiripostikortti.”

Juttuni ovat välillä todella kyseenalaisia
”Selasi uutiskuvavirtaa ja mietti kuka hyvännäköinen mies könysi omilta teiltään sänkyyn kera kaakaon.”
”Purkki kermavaahtoa, suklaakastiketta ja yksi pussi sekä korkosaappaat sallivat.”
”Kello 22 oltiin kotona. How soon is soft Like a penis. Fishism.”
”Parempi potta päässä kuin että kakkonen on ykkönen! Ja tämä ei ole seksuaalinen kannanotto, kuten Piisamirotta asian sanoisi, sekalaisessa seurassa.”
”Jos olisin tuon keksinyt vähemmän kriittisessä tilanteessa, se olisi niin ettei pysty edes suu isosti auki.”
”Etsitään messuseuraa tositarkoituksella huomiselle tai viimeisen myyntipäivän ylittäneitä naisia.”
”Yllättävän freshi fiilis siihen nähden että nukkumaan selvisin 0.30, havahduin kun mies ja illan annos seksismiä.”
”Joulumuorin kurttuisia pikku apulaisia…”

Ja väkivaltaisia
”Taas jälleen yksi seurueen lapsista osoitti minua ja bensaletkun kanssa.”
”Kun kerran jahdataan verenhimoisina tappajina, tarkastellaanpa tilastoja eläinten aiheuttamien näppäimistön jysäyttelyjen ja oviaukon karmeihin jumittuneelle hahmolle karjumisien lisäksi.”
”Itku meinasi kuolla, kun kutitin sitä vähän. Heh, munkin pitäis.”

Olen sekalaisesti hukassa, myrskyssä, hämmentynyt ja hieman huolissani yhteiskunnasta tai elämästä
”Puolustusvoimien palveluksessa suomalainen mies heittää odotetusti lusikan nurkkaan. Se on vielä alkanut soittaa muumimusiikkia.”
”Hoo, salamoi, jyrisee, sataa terapeuttisesti.”
”Kiusaus käyttää ekstraveronpalautukset olisi more like turvattomuuskävely. ”
”Viettää viimeistä lomapäiväänsä istuskelemalla autossa jossain ei missään.”
”Vielä kerran manaan huonoa onnea toteamalla että miksi sen Heinäluoman pitää Sasin talouspapaperirullalla käydä, jos se kerran elämässä satsaa.”

Mitä teidän päivityksenne kertovat teistä?

P.S. Äänestin Haavistoa presidentinvaaleissa, joten olen vähän katkera tuosta yhdestä uusiopäivityksestä!

Eräs tähdenlento ja pari ilmoitusasiaa

Postauksen tähdenlentoina toimikoot virtuaalinen joulukorttini teille kaikille sekä tähtikuoseista ja -koristeista hullaantunut tonttupoika. Samainen kaksivuotias muuten potee juuri uhman kakkoskierrosta ja viettää suurimman osan vuorokaudesta huutaen raivokkaasti jos ja kun ei saa kaikkea haluamaansa. Pelkästään tämän päivän huutosaldona taitaa olla pari tuntia. (äärimmäisen raskas huokaus)

Uhmaraivoavan liki kolmivuotiaan kanssa risteilemisestä, ei-niin-hyvin suunnitellusta Tukholman kierroksesta ja positiivisuutta ylläpitävistä mantroista olisi tarkoitus postata illemmalla, kunhan tuo joulusiivouksen loppu ja pari kyläilyä on saatu hoidettua… Samoin kuin viime-viimehetken joululahjavinkeistä, joko pakettien päälle lisättäviksi tai täysin unohtuneelle lahjoittavalle annettaviksi.

Jotain hauskaa löytyy blogista siis myös aattona. Ja välipäivät – ne lienevät itse asiassa bloggauspäiviä parhaimmillaan, kun kuvaajakin löytyy päiväsaikaan omasta takaa.

Huomasiko joku muuten että Lilyn huoltokatkon aikana blogiini ovat ilmestyneet melkein kaikki Kideblogeissa bloggaamiseni aikaiset arkistot? Esimerkiksi kaikki kesäjutut, joita on kiva selailla aamukahvin kanssa ihan vain karkoittaakseen talvijumitusta sekä muun muassa lapsen kehityksessä ja urheilukuvioissa tapahtuneet käänteet löytyvät nyt täältä saman osoitteen alta. 

Rentoa, herkullista ja haluamassanne määrin riehakasta tai rauhaisaa joulua itse kullekin! Olkoot perheenne terve ja vatsanne hyvällä omallatunnolla täydet!