Nälkäinen nainen kiertää ympyrää ja kuvaa

L tekee ruokaa keittiössä. Kuulemma kasvistortilloita. Tai jotain. Ei juustoraastetta, koska juhannusklähmäyksen jälkeen tulisi syödä kevyemmin. Yleensä yllä olevassa liitutaulutarrassa oleva lause toimii ruokailuni punaisena lankana, mutta tällä hetkellä mikä tahansa ruoka kävisi, oli se sitten pää- tai jälkiruokaa. Nälkä!

Vauva nukkuu taas hetken, joten päätin ruokaa odotellessani kuvailla vähän. Meillä on kaksi Sohvi Kirahvia, toinen on kiivennyt olohuoneen vaihtuvan näyttelyn seinälle koristeeksi. Taulu on itse akryylimaaleilla maalaamani. Älkää kysykö, mikä tuo otus on. Vasta taulun valmistuttua tajusin sen muistuttavan Hayao Miyazakin Prinsessa Mononoke-elokuvan metsänjumalaa – kun pikkuveljeni, joka myös on suuri ko. herran elokuvien ystävä, mainitsi asiasta.

Vessan oven vieressä on vessan lattialämmityksen säätösysteemi, jota voi toki käyttää korujen ripustamiseen. Mitä ei voisi. Sen päälle on istahtanut Ferm Livingin tarrapaketin mukana tullut sisustustarrojen kiinnittämisen harjoittelemiseen tarkoitettu tipunen.

Ruoka on valmis! Olen pelastunut. Nyt syömään.

Urheilukuvauksen aatelia?

Kuvailin Tirvassa L:n ja veljeni keskinäistä tenniksen läiskimistä sillä välin kun perheen pienin oli vaunuajelulla vanhempieni kanssa.

Pitäisi opetella kunnolla käyttämään tuota kameraa, nykyisellään joudun turvautumaan L:n apuun aina kun tarvitsen yhtään erikoisempia asetuksia.

Lastenhoitaja

Huhhuh!

Onpa tullut kokeiltua hoitaa oman jälkikasvun lisäksi vielä kahta leikki-ikäistä ja täytyy sanoa, että jos meille tulee toinen lapsi niin se tapahtuu aikaisintaan, kun tuo nykyinen on esikoulussa. Ihan kaikella rakkaudella. Ja vilpittömät lisäenergialähetykset niille, joilla on useampia alle 4-vuotiaita jatkuvasti hoteissaan.

Kuvattu asukokonaisuus on erään lapsenvahtisession jäljiltä melkoisen ryvettynyt ja alun alkaen suunniteltu kestämään ökly- ja vaipparäjähdykset, junassa istumisen, kantoreppu päällä hikoilun, tissi- ja muiden lasten kiinteän ruoan syöttötaistelut ja hiekkalaatikon laidalla kököttämisen.

Nyt kun kroppa alkaa synnytyssairaalareissun jäljiltä taas olla suhteellisen kunnossa, vauva on lihonut riittävästi ja säät suosisivat, ulkoilla voisi enemmänkin. Siitepöly saisi lakata kiusaamasta, onneksi sitä alkaa olla koko ajan vähemmän. Pahimpaan siitepölyaikaan kökötin useamman päivän sisällä ja kuvittelin säästyväni pölyltä, mutta sitten huomasin keittiömme mustien tasojen olevan keltaisen kerroksen peitossa. Ilmeisesti 7. kerroksessa asuminenkaan ei suojaa siitepölyn kinostumiselta sisään, joten samapa tuo on ulkoilla…

PS. 

Tällaisina julkisilla reissaus- ja lasten kanssa touhuamis-päivinä on hyväksi ja toimiviksi todettu Kozy Carrier ja kantoväline-yhteensopiva Kånken hoitolaukkuna.