Aihearkisto: Löydöt

S A L E P I C K S ja matkakuulumiset

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt Kommentoi

On niin kuuma, ettei ajatelluksi saa.

Ajelemme kohti mökkiä; Ilman lämpötila on ”vain” 26 astetta, tienpinta 45 astetta ja ilmastoimattomassa pikkuautossa sisälämpötila on lähempänä neljääkymppiä. 

Vaatteissa on läpimärät hikiläntit, koira läähättää ja hörppii matkakupista vettä ja kuskia kiukuttaa. Ei muuten tee yhtään huonoa päästä merituulen hellään huomaan ihan justsillään!

Mitä kuvitukseen tulee, kesäalekollaaseilla mennään edelleen – tällä kertaa houkuttelevimpien aikuisten tuotteiden merkeissä.

Itselleni kelpuuttaisin näistä kaikki, entäs te?

 

Kollaasien tuotteet: HM / Monki / Gina Tricot 

 

Kesän ehdottomasti ihanin hame !

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Päivän tyyli 6 kommenttia

Kevät- ja kesäjuhliin sopivia vaatteita alkaa rönsytä ketjun jos toisenkin rekeissä ja omaksi kompastuskivekseni osui Lindexin kevätmalliston herkullisen tylliunelmainen, luonnonvalkoinen pallomekko. Koska täydellisyys. (Meinasin ostaa myös jo mallistokuvista asti ihailemani pallo-maksimekon, mutta jokin raja täytyi vetää kesävaatteiden ostamiseen – varsinaista tarvetta kun ei todellakaan ole.) 

Koska en ole ikinä osannut jättää uusia vaatteita odottamaan parasta mahdollista käyttökohdettaan vaan kiskon ne päälleni pahimmillaan jo sovituskopissa, päätyi hame päälle heti parin päivän päästä. Ohikulkijoita taisi hieman huvittaa, kun Mari räpsi pakollisiksi julistamiani asukuvia aamuisella Helsingin reissulla, mutta hyvä vaan, jos kaatosateen keskeltä löytyi jotain hauskuuttavaa.

Paita, kengät ja sukkahousut: H&M / Hame: Lindex / Korvakorut: Glitter / Sateenvarjo: Monki / Vyö: Äidin kaapista / Kaksoisleuka: Omaa tuotantoa

 

P.S. Jos tykästyitte johonkin Lindexin juhlamekkoon, -pusakkaan tai -hameeseen – oikeastaan ihan mihin tahansa naisten vaatteisiin, koodilla FRN1518 saa 30.4 asti 10€ alennusta jokaisesta 40€ ostosta.

 

 

Kevään ihanimmat kengät pieniin jalkoihin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Löydöt, Muu tyyli 5 kommenttia

Eipä polttele nuo lasten keväisemmät tennariuutuudet sitten yhtään, ehei. Varsinkaan kun edullisimmat parit irotavat noin kympin hintaan JA lapsemme jalka tuntuisi kasvavan tasaisesti pari, kolme kokoa vuosittain… Viimein tästäkin taloudesta löytyy joku perheenjäsen, jolle täytyy ostella kenkiä ihan tarpeeseen – voi harmin paikka ja sillain.

Täytyy muuten sanoa, että monet niin sanotut tyttöjen osastojen kengät ovat siinä määrin söpöjä, että niistä tulee melkein ällöttävä olo – paitsi noista jätskitennareista, ne ovat huikeat. Ottaisinkin omiin jalkoihini jotkin popot itse asiassa mieluiten noista dinosaurus-sarjakuvaprintti-akselin kengistä. Ja tuollaiset dark side-sujautustennarit ostaisin kyllä lapselle ihan saman tien, jos hinta ei olisi noin hilloinen.

Joten sinä erityisen pienillä jaloilla varustettu aikuinen ihminen, olen virallisesti kateellinen siitä, että jalkasi mahtuvat näihin ihanuuksiin! Nyyh.

Kengät: Star Wars-tennarit: Zalando / Puma- ja viidakkotennarit: Ellos / Kaikki muut: H&M

Entisen alesekoilijan vinkit maltillisempaan shoppailuun

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Eko, Löydöt, Raha Kommentoi

 

Aika monena vuotena on tullut sorruttua alesekoamiseen. Siihen että käy jossain liikkeessä tai verkkokaupassa mukamas vain kurkkaamassa, mutta päätyykin raahaamaan mukaansa kassillisen muutaman euron maksaneita puuvillapaitoja, -mekkoja ja tekokuituhuiveja. Rihkamakoruista puhumattakaan. 

Loppupeleissä en kuitenkaan ole ollut ihan pahimmasta päästä tässä asiassa, joskin en suinkaan fiksuimmassakaan kulutuslaidassa; Niitä trikoorättejä on nimittäin tullut pidettyä parhaimmillaan kymmenisen vuotta, totaaliseen reikiintymiseen, hapertumiseen, tahriintumiseen tai maailmanlopun nukkaantumiseen asti. Ja senkin jälkeen niistä on tehty siivousrättejä tai mökkigarderoobin osasia. Viiden euron tekonahkaballerinoista vanhimmat edelleen käytössä olevat taitavat olla 2000-luvun alkupuolelta, tosin ne kelpaavat tänä päivänä lähinnä partioleireille ja leikkipuistokengiksi.

Tänä ja viime vuonna olen piipahtanut vain yksissä aleissa paikan päällä, Tukholman reissullakin kiersin joulunalusalennusmyynnit kaukaa. Ja äskeisellä verkkokauppakierroksellakin pidin pääni kylmänä – ruksi seinään! Alevaatteita välilehtiin auki klikkaillessani tein kuitenkin päässäni listaa siitä, mitä voisin ostaa niin, ettei aleshoppailun jälkeen iskisi pahimman luokan morkkista ja ekoahdistusta. 

Parasta olisi varmaan olla ostamatta mitään tai suosia tunnetusti työntekijöiden oloja valvovien tai kierrätysmateriaaleja tehokkaasti hyödyntävien yritysten tuotteita, kierrellä kirpputoreilla ja syynätä niin sanotusti laatumateriaalienkin kohdalla niiden tuotanto-olot; Paljon puhutaan siitä, että fiksu kuluttaja ostaa kestäviä materiaaleja: nahkaa, monensorttista villaa tai silkkiä muovisekotteiden tai tekokuitujen sijaan.

Mutta mitä jos tuotetta valmistettaessa vaikkapa nahkaa tai angoravillaa on hankittu eläimiä huonosti kohtelevilta tahoilta? Onko silloin (hyvin hoidettuna) pidempään kestävä ja laadukkaampi tuote eettisempi kuin nopeammin hajoava ja heikkolaatuisempi vaate?

Jos ostaisin jotain uutena, hankkisin varmaankin silkkisen paitapuseron, sillä tähän mennessä (kirpputoreilta) ostamani silkkipuserot ovat olleet ihanan tuntuisia päällä, hiostaneet harvinaisen vähän sekä kestäneet vuosien aktiivikäyttöä, vaikka ovatkin olleet jo ainakin toisella omistajallaan kierroksessa. Hankkisin myös biker-takin tai jonkin vastaavan päällysvaatteen, jonka uskoisin miellyttävän tyylisilmääni vielä vuosienkin päästä. 

Kunnolliset hanskat, vähäeleiset nahkanilkkurit, siisti bleiseri ja linjakas hame olisivat varmasti sellaisia paloja vaatekaappiin, että niihin voisi yhdistellä hieman sekopäisempiäkin vaatekappaleita ja siten lisätä niidenkin käyttökertoja. Ja koska jotain spontaania ja hauskaakin pitää toisinaan oikeuttaa ostoskoriinsa, heittäisin jokerikorttina mukaan kirkkaanvärisiä tai muutoin hieman erikoisempia alusvaatteita.

Unohtamatta tietenkään tulevan kesän juhliin: häihin, nimiäisiin, sukujuhliin tai muihin kekkereihin ajateltua katseidenkerääjämekkoa asusteineen. Sitä mieluisaa mekkoa asusteineen kun harvoin löytää kohtuuhintaan, jos asua täytyy ryhtyä metsästämään viimeisinä päivinä ennen käyttöpäiväänsä…

Millaisien vaatteiden tai asusteiden hankkimista lykkäätte alennusmyynteihin? Väijyttekö jonkin tietyn merkin alejen alkamista? Noudatatteko kierroksellanne vuoden mittaan kasattua puutoslistaa hankintoja tehdessänne? Vai sekoatteko niin sanotusti luvan kanssa alennusten aikaan ja hankitte vähän mitä sattuun?

 

// Kollaasien havainnevaatteet ja -asusteet: H&M

Hän on camotakkinen poika!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Raha, Ystävät & perhe Kommentoi

Winter is coming. 
Noin, nyt kun se on sanottu, voin todeta että ainakin yksi perheemme jäsen taapertaa läpi tuulen, tuiskun ja pimeyden ihan törkeän hienossa talvitakissa. Vähästä se ilo on välillä revittävä, kuten vaikka esimerkiksi pahuksen hyvällä alennusprosentilla löydetyistä lastenvaatteista. Mutta on se vaan niin hieno, että yksi jumitusmaanantai pelastuu!

 

Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Raha, Ystävät & perhe Kommentoi

 

 

 

Olen viettänyt viime päivinä muutaman tovin kellarikomerossamme. Yleissiistimisen lisäksi olen kaivellut esiin kylmempiä säitä varten varastoon ostamiani lasten tennareita. Tarkastus on ulottunut myös Kuutin talvivaatteiden varastojen tilaan, mutta pitäydytään tässä postauksessa kuitenkin jalkineissa jutun – tai oikeammin kuvien määrän, rajoittamiseksi jotenkin järkeväksi.

Ohuet kangastennarit eivät enää lokakuisessa pakkaskelissä tunnun hyvältä vaihtoehdolta lapselle jalkaan laitettavaksi. Itsehän kyllä hiippailen edelleen säännöllisesti ballerinoissa ja kangastennareissa, mutta se on ihan oma lukunsa; Aikuisena kuvittelisin osaavani pitää huolta jalkojeni kuivuus- ja kohmeisuusasteesta, mutta samaa en voi olettaa kaksivuotiaalta.

Joten millaisilla popoilla aiomme selvitä syksystä ja talven pikkupakkasista? Parit paksummat syksytennarit on mielestäni hyvä olla, yksissä kuvien kengistä on jopa karvavuori. Ja toisin kuin tällä hetkellä käytössä olevissa paksummissa tennareissa, noissa kaikissa on reippaasti tilaa parillekin villasukalle, mikä tietenkin pidentää kengän käyttöikää reippaasti.

Ketjuliikkeen edullisten toppatennareiden lisäksi tilasin kesäaleista, bloggaajakollegan tontilta löytämääni alennuskoodia hyödyntäen, Crocsin AllCast Leather Duck Bootsit. Voi olla, etteivät nuo lämmitä tarpeeksi, jos pakkanen alkaa hätyytellä kahtakymmentä, mutta tuttavien kokemuksien perusteellä sekä aikuisten että lasten mallit pitävät järkevällä sukalla varustetut jalat lämpiminä yllättävän hyvin.

Ja erittäin vedenkestäväksi mainostetut kengän kerrokset ovat tietenkin plussaa, ottaen huomioon, että suurin osa Etelä-Suomen talvesta tulee todennäköisesti olemaan kuran, vesilätäköiden ja hyisen loskan värittämää lotraamista. Eipä sillä, että kaipaisin myöskään paukkupakkasia. Jos pikkaisen pakkasta ja lumiukkojen tekemiseen sekä pulkkamäkihommiin sopvia lumikerros saataisiin, se riittäisi allekirjoittaneelle mainiosti…

Monella tapaa kevyempää alkuviikkoa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Mieli & hyvä elämä, Sisustus 8 kommenttia

Viimeinen ”arkipäiväyksinhuoltaja”-viikko on pyörähtänyt käyntiin. Alkuviikko on loppuviikkoa useammin itselleni jotenkin nihkeä ja tahmea; Aamuheräämiset, aikatauluissa pysymiset ja liikkumisen, opiskeluhommien tai kotitöiden aikaan saamiset ovat vähän niin ja näin. Miehen lähteminen arkiviikoksi toisaalle ei ole ainakaan vähentänyt alkuviikkoa kohtaan tuntemaani lievää antipatiaa.

Paras keksimäni hyvän päivän resepti on tähän mennessä ollut riittävän aikaisin herääminen, jolla varmistan että ehdin rauhassa pukea, seistä kuumassa suihkussa hetken pidempään ja huitaista aamulla vaikkapa pari kotihommaa valmiiksi. Tänäänkin oli kiva tulla kotiin, kun kuivat pyykit odottivat kuivaajassa ja puhtaat astiat tiskikoneessa. Inhoan kiireessä lähtemistä, lapsen hoputtamista, koiran kiskomista ja paniikissa pakkaamista huomattavasti enemmän kuin puoli tuntia aikaisemmin kännykästä pirisevää muumimusiikkia.

Alkuviikosta tekee viikonlopun kylässä syödyn omenapiirakan ja muiden herkkujen jälkeen mieli keventää myös ruokapuolta. Etukäteen aika pitkälle valmistetulla ja paistamista vaille valmiinna vuohenjuusto-juuresvuoalla, joka on suurta herkkuani sekä sen kaveriksi pikaisesti pilkottavalla salaattipohjalla pärjää varmasti useamman päivän päivällisistä. Tuo punajuuri-porkkanavuoka, johon voi toki laittaa kaveriksi melkeinpä mitä juureksia vain, vaikkapa bataattia tai lanttua, toimii kivasti salaatin lämpimänä lisukkeena ja kastikkeena, sillä vuokaan lorautettu oliiviöljy, hunaja ja pari valkosipulinkynttä maustavat sen. Nam!

Mitä urheiluun tulee, olen kuukausikaupalla soimannut itseäni siitä, etten oikeastaan koskaan selviä maanantaisin tai tiistaisin liikkumaan. Nyt kun opiskelusyksy on kevättä huomattavasti tiukempi ja perhekuviokin tavallisesta poikkeava, lupasin itselleni käyväni ainakin kahdesta kolmeen kertaa viikossa liikkumassa, mutta sen enempää en itseltäni vaadi vaan kaikki sen ylittävä on plussaa.

Kun keskiviikko näyttäisi olevan viikon ensimmäinen päivä, jolloin jaksan yleensä raahautua salille, juoksemaan tai crossaamaan, mutta perjantaina ja viikonloppuna jaksaisin käydä useampanakin päivänä peräkkäin, päätin lakata ruoskimasta itseäni alkuviikon tärähtäneistä olotiloista. Jos kone ei vaan tikkaa viikon alussa niin miksi piinata itseään odottamalla jotain muuta?

Tälle tiistaille sattui vieläpä yksi luennon siirtyminen, joten pääsin kotiin jo lapsen päiväunien aikoihin. Ehdin siis istahtaa alas ja juoda pari kupillista vihreää teetä sekä selailla sisustuslehteä tovin ennen kuin uskalsin suunnata päiväkodille kolistelemaan. Ulkona paistoi aurinko ja ikkunan alla aukeava metsä oli saanut kauniit ruskan värit. Kotona oli kissan kehräystä lukuunottamatta ihan hiljaista ja vaikka itse sanonkin, varsin kivan näköistä. 

Kun vielä tämän illan ottaa rennosti, loppuviikosta jaksaa taas paahtaa tehokkaasti muutamassa päivässä koko viikon hommat. Haaveissa siintää lapsen kanssa yhdessä peiton alla lueskeleminen ja ehkä jokin yhteinen taiteiluprojektikin. Sekä tuoksukynttilöiden polttaminen, mitä lapseni ei ainakaan vastusta, sillä kuulin ohimennen seuraavan keskustelun: 

– Hae vessasta hammasharja niin voit pestä ensin itse.
– En minä voi.
– Mikset?
– Siellä haisee. Laitetaan kynttilä päälle.

Terveisiä vaan haisupyllykissoillemme ja kroonisen tukossa olevalle miehelleni. Hyvä että lapsi on edes jossain asiassa tullut äitiinsä.

Mihin tänä syksynä rakastuisi?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Muu hyvinvointi, Raha 4 kommenttia

 

Oma vastaukseni on tällä hetkellä aika selvä. Nimittäin Mainion uusiin vaatteisiin – sekä lasten että naisten puolelta. Lapsellamme on tällä hetkellä vain yhdet ruutuleggingsit ko. merkiltä, mutta läppärin näyttöä muisuttava kristallipalloni säteilee siihen malliin, että pikapuoliin kaapista saattaa löytyä muitakin vaatekappaleita.

Jos olette onnistuneet ohittamaan kaikki mainiot hehkutukset lastenvaateasioihin vihkiytyneistä blogeista, joiden uhri minäkin tässä asiassa olen, Mainioon voi tutustua yrityksenä sekä vaatteiden tuotanto-olosuhteiden osalta täällä. Eli ei siitä sen enempää. Josko sitä piipahtaisi verkkopankissa kurkistamassa, onko lastenvaatekassaan salaperäisesti ilmaantunut lisää roposia…

Pyyteettömästi ihastunein terveisin, teidän
Norppaemo

 

Kenkäshoppaajan tunnustukset

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Löydöt, Ystävät & perhe 4 kommenttia


Siinä ne nyt sitten olisivat, M:n kengät ensi syksyksi, alkutalveksi ja kevääksi. Talveksi hankin kyllä vielä jotkin oikein kunnolla lämpimät kengät lisäksi. Mielenkiinnolla seurataan sitten tuon lapsen jalkojen kasvua ja jännitetään, sopivatko popot aiottuina ajankohtina.

Väijyin Elloksen alennusmyyntejä kalliimpien kenkien halvelluksien toivossa ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Puman alkuhinnaltaan 60 euron vuorelliset tennarit irtosivat lopulta himpun päälle parillakympillä ja Vertbaudetin noin 40 euron mokkanahka-kumipohjakengät kustansivat 14 euroa. Kaikista alennetuista kengistä kun sai vielä kolmekymmentä prosenttia pois. Jotain hyvää koitui siitäkin, että monen verkkokaupan erikoistarjouksista tulee tekstiviesti-ilmoituksia.

Pumat ovat kokoa 25 ja niiden olisi tarkoitus sopia ensi syksynä ja talvena. Mokkakenkien aiottu käyttäaika olisi ensi kevät ja ne ovat kokoa 26. M käyttää nyt koon 21 ja 22 tennareita. Mitä sanotte, vaikuttavatko koot jotenkin järkeviltä? 

Olisihan se kiva, jos olisi aikaa ja rahaa etsiä lapselle oikean kokoiset kengät juuri silloin kun niitä tarvitsee. Kivan näköisiä, oikean kokoisia ja kohtuuhintaisia sekä käyttötarkoitukseensa sopivia kenkiä tuntuu kuitenkin olevan lähes mahdotonta löytää kiireessä ja pakon alla. Joten eteisen kaapissa nämä(kin) nyt odottavat sopivia kelejä ja isompia jalkoja.

Löytyykö linjoilta muita lastenvaatteiden ja jalkineiden etukäteishamstraajia?

 

Välikausivaatteista

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Muu työ & raha, Ystävät & perhe 5 kommenttia

Klassistakin klassisempi äitiysblogiaihe on täten avattu: Raportoin lyhyehkösti M:n välikausivaatearsenaalista. Koska M:n pituuskasvu tekee säännöllisin väliajoin loikkauksia (suoraviivaisesti etenemisen sijaan), mutta etenee silti omalla käyrällään, en edes yrittänyt taktikoida ja hankkia välikausihaalaria, joka sopisi tänä keväänä, mutta menisi päälle vielä ensi syksynä. 

En halunnut haalarin olevan mitenkään järjettömän suuri, sillä kävelyä ja kiipeilyä epätasaisilla ulkoilualustoilla harjoitteleva lapsi ei nähdäkseni kaipaa jalan alle jääviä lahkeita tai käsien päälle valuvia hihoja riesakseen. Hankin siis haalarin joka sopii kevään ajan juuri eikä melkein: Mietitään tarpeen mukaan toista haalaria sitten syksylle. (Vanhan voi aina halutessaan myydä tai vaihtaa pois Lilyn vaihtoryhmässä.)

Hintaa säpäkänvihreälle Minymon välikausihaalarille tuli hieman reilu kolmekymmentä euroa, kiitos Huuto.netin väijymisen. Haalari oli ollut edellisellä käyttäjällään yhden kevään ja kesän, mutta tuli meille lähes uudenveroisena. Jopa lahkeiden lenksut olivat hyvässä kunnossa.

Tämän kapean mallisen koon 74 haalarin pitäisi sopia vielä koossa 80. (Ainakin 79 cm pitkällä lapsella se on mainion kokoinen.) Toisin kuin monet muut sovittamamme haalarit, tämä on takana olevan kuminauhakiristyksen ansioista hyvin istuvan näköinen myös hoikemmalla lapsella eikä se ”pussita”.

Haalarissa on ohut nylonvuori, yksi vetoketju ylhäältä alas asti, neppareilla irroitettava huppu,
vetoketjulliset sivutaskut sekä heijastintereet vetoketjun reunoilla ja hupun ympärillä.
Lahkeissa on vaihdettavat kuminauhalenksut. 

Vesipilariarvo on 4000 mm, saumat on teipattu ja haalarissa on vedenpitävä vetoketju. Mitä haalarin vedenpitävyyteen tulee, 4000 millin pitäisi asiantuntijoiden mukaan riittää jo istumiseen sateella. Tihkusateessa kävelyn ja kuraiseen maahan pyllähtelyn haalari on ainakin kestänyt kastumatta. Kuralätäkössä makaamista haalari tuskin kestäisi. Täytyy tehdä testi joskus!

Ja sitten asusteisiin. 
Kenkiä on vaikka muille jakaa. On kankaisia tennareita ja nahkaisia tennareita.
On kumisaappaat ja matalammat tennarit. Jos kangaskengät kastuvat, vaihtokenkiä siis löytyy
ja kovimpaan sateeseen sekä rymyhommiin laitetaan kumisaappaat.

Kaulurin, pipon ja kahdet mustat sormikkaat nappasin Lindexiltä, pipon ja kaulurin alerekistä ja hanskat normaalihintaisena. Ota kaksi, maksa yksi, koskee kaikkia loppuja aletuotteita-tarjouksen ansiosta pipo ja kauluri maksoivat muutaman euron, kahdesta sormikasparista taisin pulittaa neljä euroa. 
Lämpimimmillä keleillä usein hikisin käsin sisälle tuleva lapsemme selvinnee hanskoitta. Omenanvihreä, ohut, trikooneuleesta valmistettu Villervallan solmupipo odottaa korissa lämpimämpiä säitä.

_____________________________________

Eilen köpöttelimme MLL:n perhekerhon vappujuhliin noin 600 m matkan jalan. Rattaat olivat mukana, mutta niitä ei tarvittu. M oli erittäin innostunut kävelemisestä eikä yrittänyt paljonkaan poiketa reitiltä.

Hoitolaukussamme oli vappunaamareita ja värineuroottisen äidin omista juhlistaan kaappinpohjalle hylkäämiä (inhokkivärisiä) sinisiä ilmapalloja, jotka pääsivät onnellisesti käyttöön vappujuhliin. Kerhon avainhenkilö
oli paistanut munkkeja ja lapsilla oli hauskaa ilmapallo- ja serpentiinileikeissä. 

Illalla kävin pitkästä aikaa verenluovutuksessa (jee!). (Olin hieman huolissani hemoglobiinini tilasta raskauden ja vuoden kestäneen imetyksen jäjiltä, mutta se huiteli 150 lähimaastossa, joten huoli taisi olla aiheeton.) Kotiuduttuani söimme kotipurilaisia ja sekä minulla että miehellä kävi mieluisia vieraita. 
Perjantai oli siis erittäin onnistunut, saa nähdä mitä loppu viikonloppu tuo tullessaan.

Omatkin ulkoiluvarusteeni pääsevät jälleen testiin:
Lähden nimittäin yhdeksi yöksi partion kevätretkelle ”partiolasteni” kanssa. (M on isänsä ja appivanhempien hoivissa noin vuorokauden.) Sunnuntaina kotiin palaa todennäköisesti savulle tuoksuva ja väsynyt äiti. On kuitenkin ihanaa lähteä keskelle kevääseen heräävää metsää!


Lopuksi ulkovaatesanastoa:

Gore-Tex:
Mikrohuokoinen suojakalvo. Veden- ja tuulenpitävä, hengittävä materiaali.

Hankauksenkestävyys:
Kertoo Martindale-arvolla, kuinka kovaa kulutusta vaate kestää. Mitä suurempi arvo, sen parempi hankauksenkestävyys. Hankauksenkesto ulkovaatteissa on yleensä välillä 20 000–100 000 kierrosta.

Hengittävyys:
Kertoo, kuinka hyvin vaatteen kangas hengittää. Hengittävyysarvo ilmaistaan luvulla g/m2/24h,
eli kuinka monta grammaa kosteutta kangas läpäisee neliömetrin alalla vuorokaudessa.

Teipatut saumat:
Estävät saumakohdista kosteuden pääsyn vaatteeseen.

Suprafill:
”Kuravaatemainen” kosteussuojakangas, jota käytetään haalareiden alaosassa.

Vesipilariarvo:
Kertoo vaatteen vedenpitävyyden eli sen, kuinka suurta vedenpainetta se kestää; Mitä suurempi arvo, sen parempi vedenpitävyys. Jos vesipilariarvo on 3000 mm, se voidaan luokitella vedenpitäväksi ja sen alle olevat luokitellaan vettähylkiviksi. (Vedenpitävien vaatteiden vesipilariavo on yleensä välillä 3000-10 000 mm.)