Aihearkisto: Muu koti
Makupaloja vintagemekkokutsuilta
Eilen iltapäivällä kolme hienoa rouvaa löysi tiensä ovellemme. Osa tosin pidemmän lenkin kierreltyään.
Naureskelimme tovin sille, miten reilun viiden minuutin matkan saa venytettyä kymmenkertaiseksi kiertämällä ympyrää. Ei ihme, että olin jo ehtinyt pohtia, minne vieraani ovat kadonneet.
Ainakin sain hieman lisäaikaa asunnon viikkosiivouksen viimeistelemiselle, pöydän kattamiselle, itseni puunaamiselle ja kynttilöiden sytyttelemiselle sekä pöytäkoristeiden improvisoinnille.
Kävin keräämässä pihalta pihjalan oksia yhdestä lähes poikki olevasta puusta ja kasasin syksyn satoa eli naapurin rouvalta saatuja kesäkurpitsoita pöydän keskelle.
Oksat päätyivät itse asiassa lopulta olohuoneen koristuksiksi, sillä huomaavaiset vieraani toivat mukanaan syötävän ja juotavan lisäksi myös kukkia.
Olipas kyllä mukavaa laittautua niin ettei kukaan häärännyt koko ajan jaloissa koettaen varastaa purkkejani ja puteleitani. Pieni kiire tosin painoi koko ajan niskassa, mutta se kuuluu tavallaan asiaan.
Rouvat olivat itse kukin oikein hehkeitä. Harvoin meillä käy näin viimeistellyissä kokonaisuuksissa liikuskelevia vieraita.
Oli ihanaa, että kaikki olivat sonnustautuneet oman tyylisiinsä mekkoihin, vintageen tahi ei ja panostaneet valitsemansa aikakauden hengen tavoitteluun kuka kengin, koruin ja laukuin tai meikein sekä kampauksin.
Juomina oli Iksun baarin Shirley Templejä ja Safe Sex on the Beach:eja, Fresitaa, kolaa ja sitruunamelissavettä. Jäipä jääkaappiin vielä korkkaamaton pullo kuohuvaa sekä alkoholittomia siidereitäkin odottelemaan seuraavia juhlia.
Ruokapuolta kannattelivat L:n ruokainen perunasalaatti, cocktailpiirakat sekä niin ikään miehen hyppysistä lähtöisin oleva mango-juustokakku.
Yleensä meillä on aina juhlissa ruokaa niin että joudumme syömään rääppeitä päiväkausia. Tällä kertaa tarjottavaa näytti olevan aika vähän, mutta kävi ilmi, että vähänlaisen näköisesti olikin sopivasti; Kaikki ruoka saatiin syötyä, mutta nälkäisenä ei tarvinnut istuskella missään vaiheessa.
Juttua riitti ja pikaisen asuntokierroksen jälkeen viihdyimmekin useita tunteja tarjottavien ja asian äärellä keittiön pöydän ympärillä.
Jossain vaiheessa huomasimme ajan rientäneen niin että meidän täytyi lähteä saattamaan Rosannaa juna-asemalle. Harmillisia nämä välimatkat, kun niiden taittamiseen täytyy uhrata hyvää höpöttelyaikaa.
Asemalla pyörähtäminen ja takaisin köpötteleminen sujui tällä kertaa varsin reippaasti ja palasimme vielä asunnollemme jatkamaan juttua.
Ilta oli pimentynyt ja kiersin sytyttelemässä hieman tunnelmavaloja ja paljon kynttilöitä. Sillä aikaa uudet drinkit valmistuivat keittiössä ja pienten esivalmistelujen jälkeen istahdimme parvekkeelle siemailemaan juomiamme.
Perunasalaatin ja kakun santsauksien jälkeen keittiön pöydälle sytytetty kruunukynttilä veti viimeiset henkosensa ja sammui savuten. Totesimme yksissä tuumin valomerkin koittaneen, olihan jokaisella seuraavalle aamulle tiedossa puuhaa, joko lapsen kaitsimisen, koti-, opiskelu- tai blogihommien merkeissä.
Ja kello lähestyi jo uhkaavasti puolta yötä eli perheellisten naisten nukkumaanmenoaikaa. Ei sitä vain enää jaksa roikkua kolmeen hereillä, kun tietää ettei väsymystään saa nukuttua tasoihin edes koko seuraavan viikon aikana.
Toivon saavani blogiin vielä lisää kutsujen tunnelmia kuvien muodossa, kunhan muut rouvat saavat kameransa muistikortit tyhjennettyä ja kuvia jakoon.
Kiitokset vielä Iksulle, Rosannalle ja Ellalle!
SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA
Sirkusnorsuja lastenhuoneeseen
Kuten eilen jo ounastelinkin meillä on täysi hässäkkä päällä Vintagemekkokutsujen järjestelyjen kanssa. Ajattelin kuitenkin vinkata nopeasti H&M:n lastenhuone-sisustusuutuuksista.
Hauskimpia löytöjä olivat jo yhteen aiempaan lastenhuonekollaasiini poimimien helistimien lisäksi nuo upouudet norsujutut. Ruotsalaiset ne vaan osaavat tuotteistaa sirkusnorsut aina uudelleen!
Leppoisaa lauantain jatkoa!
Perjantain pöhköt kissat ja koulutuspanikointia
Karva-ahterimme toivottavat teille oikein letkeää viikonloppua.
Oma viikonloppuni tulee olemaan kiireinen, mutta oletettavasti myös mukava.
Käyn perjantai-iltana, lapsen lähdettyä osaksi viikonloppua mökkeilemään, kouluttamassa sudenpentu- ja seikkailijajohtajia Mäntsälässä. Jännittää hurjasti, kun en ole ollut koskaan ennen tuollaisessa tilanteessa kouluttajana enkä tiedä, onko koulutussettini juuri toivotunlainen. Ja kamalan iso koulutettavien joukkokin vielä, hui!
Ennen koulutusta pitäisi vielä hoitaa kauppa-asiat ja valmistella tarjottavia huomisiin Vintagemekkopippaloihin.
Huomenna aamulla kuuramme asunnon ja mies ajelee appivanhempien ja lapsen seuraksi mökille. Iltapäivään mennessä olen toivottavasti saanut paikat siihen kuntoon että uskallan päästää kaikki vierailulle tulevat viehättävät naiset mekoissaan ovesta sisään.
Tässä sitten mietin, että ehdinkö saada sellaista 50-luvun kotirouvan siivous- ja huushollauskriteerit täyttävää lopputulosta aikaiseksi huomiseen mennessä. Vähänhän se kuuluisi vintagemekkopippaloiden henkeen…
… Mutta kun muu elämä™.
Tänä yönä jälleenkin, sorruin blogikliseisiin
Mut ne hienot on ja maksoikin vähän.
Tosiaan, washiteippiä ja Pantonekortteja, kaipa sitä täytyy sallia itselleen samoihin, kymmenissä blogeissa ja lehdissä nähtyihin, pieniin kodin ehostuskeinoihin sortuminen. Varsinkin jos lopputulos miellyttää silmää.
Metatekstiä, kattava arkikuulumisten kasa ja risteilijätunnelmia
Olen aina välillä kysellyt, mistä kaikesta haluaisitte lukea blogista. Kirjoittelen enimmäkseen siitä, mikä inspiroi, huvittaa, tuo iloa tai pyörii vaivaamassa mielen päällä. Toisinaan ideoita on kuitenkin varastossa enemmänkin ja tekstin tuottamisessa iskee ”kaikkiruokaisuus”. Silloin koetan kaivaa mielen perukoilta kommenteissa esitettyjä toiveita.
Välillä on toivottu treenikuulumisia, asukuvia, juttuja eläimistä tai sydänverellä kirjoitettuja, puolituskaisia avautumisia äitiydestä. Ja onpa moni sanonut, että niitä ihan perusarkisia kuulumisia yhteen kasaavia höpöttelypostauksiakin on mukavaa lukea, olkoonkin että niissä eri aihepiirit menevät sekaisin ja rytmittyvät yleisellä ”missä mennään” jorinalla.
Ja silloin kun jokin toivotuista asioista on päällimmäisenä, kiinnostavien asioiden huojuvassa pinossani, siitä on mukava kirjoittaa, kun tietää sen olevan jonkun muunkin kiinnostushorisontin keskiviivalla. (Joten jos jokin asia askarruttaa, kiinnostaa tai mietitte vaikkapa, miten päiväkodin aloitus on sujunut muistakaa huikata siitä kommenttiboksissa.)
Tämän metatekstin jälkeen onkin luvassa kokoelma kaikenkarvaisia kuulumisia: Viimeisiä kappaleita lukuun ottamatta hyvinkin arkisia.
Liikkumassa olen malttanut käydä kahdesta neljään kertaa viikossa. Kiireisimmillä viikoilla liikuntakerrat ovat jääneet kahteen, mutta välillä olen kiskonut itseni liikkeelle neljästikin. Kolmeen kertaan pyrin pääsemään pääsääntöisesti. Lisäksi salimatkat taitan enimmäkseen pyörällä, mikä on selvä parannus treenaamisen alussa jatkuvasti ruinaamiini autokyyteihin verrattuna. Mutta kuka hullu aloittaa liikkumisen marraskuussa, kysyn vaan…
Paino jumittaa melko lailla samoissa lukemissa kuin ennen kesää, mikä on toisaalta hyvä saavutus; Kesän epäsäännöllinen elämänrytmi, matkat ja kyläilyt ovat monena vuonna nostaneet vaa’an lukemia. Lisäksi imetys on vähentynyt satunnaisiksi aamu- ja iltaimetyksiksi mikä voi myös vaikuttaa painonhallintaan. Koska liikunnan ensisijainen tavoite on ollut parantaa peruskestävyyttä sekä terveyttä ja antaa paukkuja arjessa jaksamiseen, minulle ei ole herännyt mitään pakottavaa tarvetta ryhtyä syömään mammutinlihaa, auringonkukansiemeniä, juurimukuloita ja villimarjoja.
Sisustuspuolella eletään vähän suvantovaihetta, pitkälti siitä syystä, ettei asunnossa ole ilmennyt pakottavia ”tartteis tehdä jotain”-tyyppisiä ongelmakohtia. Paitsi tietysti wc-paperitelineemme joka putosi seinästä irti lopullisesti yli kuukausi sitten, mutta jonka kiinnittämiseen kaivattaisiin kiviporaa käyttäjineen emmekä ole saaneet asiaa hoidettua. Lisäksi lähiaikoina on tullut hajotettua yksi iso maljakko ja eteisen naulakko.
Viime talvena rikotulle sateenvarjotelineelle pitäisi oikeasti hommata korvaaja ennen syksyn kaatosateita. Hajonnut naulakko sentään korvattiin improvisoidulla käyttölaukuille varatulla korilla ja Ikeasta hankituilla ovenpäälliskoukuilla, joihin saa kätevästi hieman kosteat ulkovaatteet roikkumaan vaateripustimissaan. Tarvitsimme myös paikan, johon nostaa omassa aktiivikäytössä oleva laukku ja lapsen päiväkorireppu yläilmoihin, turvaan lapselta itseltään sekä turhan uteliailta eläimiltä. Muutaman euron satsauksella saatiin tämäkin asia kuntoon.
Enimmäkseen sisustuspuuhat ovatkin olleet järjestelyä, kaappien tyhjentämistä, tavaroiden myymistä ja lainaamista pois sekä arjen sujuvuutta parantavia pieniä muutoksia kuten kerniliinan hankkimista keittiön pöydälle, kun kerrankin löytyi halpa ja omaan makuun sopiva. Jotenkin tuntuu tyhmältä hankkia mitään sellaista, mitä ei tarvitse ja heittää täysin käyttökelpoista tavaraa pois tieltä. Luulenkin eläväni sisustamisen suhteen vähän suvantovaihetta, jossa kaipaan jo isompia neliöitä myllättäväkseni.
Partiokokouksia vedän ihan hyvällä mielellä ja perhepartiotoimintaakin olemme pyöritelleet ajatuksen tasolla muutamien paikallisten naisten kesken.
Haastavaksi koen hyvin eri-ikäisten ja eri partiopolun vaihessa olevien lasten kehitystarpeiden huomioimisen. Miten tarjota ryhmän vanhimmille ja kokeneimmille haastetta ja mielekäs harrastus vielä vuodeksi ennen siirtymistä isompien ryhmään, mutta pitää kokouksien sisältö sen verran perusasioissa että nuoremmat ja uudemmatkin pojat pysyvät mukana ja saavat onnistumisen kokemuksia?
Lisäksi lupaamani koulutussetin valmistumisen määräpäivä on huomenna ja olen ehtinyt vasta listata pääkohdittain settini keskeisiä aiheita. Yötöiksi menee, mutta menkööt. Ainakin mies lupasi tulla auttamaan tämänpäiväisen kokouksen kanssa opettamalla solmuja.
Ja entäs eläimet?
Hertalla oli juoksu; Se on aina juoksun aikaan apaattinen ja vetämätön. Nyt se taas jaksaa touhottaa ja pitäisi lähteä sen kanssa vaikka metsään juoksentelemaan, kun juoksun mukanaan tuoma ylimääräinen epävarmuustekijä toisia koiria kohdattaessa on ohi. Samanlainen itsepäinen, mutta joviaali paukapäähän se on kuin aina ennenkin. Haukkumistilanne on rauhoittunut, nyt kun pennutuksesta on jo pidempi aika eikä ympärillä ole enää koiralaumaa tai pentuja vahdittavana.
Kissat kaipaavat selvästi seuraa, olkoonkin että ne pitävät seuraa myös toisilleen ja olen koettanut napata arjen pyörittämisen keskeltä hetkiä, joissa kumpikin kissa saa olla vuorollaan seuranani. Saatan silitellä kissoja samalla kun luen tenttikirjaa, kirjoitan blogia tai katsomme miehen kanssa jotain ohjelmaa. Toisin kuin lapsi, kissat eivät tunnu pahastuvan siitä, jos minulla ei ole juuri sillä hetkellä mahdollista keskittyä heidän kanssaan seurustelemiseen aivan täysipainoisesti.
Niin ja siitä eilisestä tutustumiskäynnistä:
Sain kutsun lähteä vierailemaan monien muiden bloggaajien kanssa Royal Caribbeanin Vision of the Seas-laivaan, joka on risteillyt kuluneen kesän Itämerta ristiin rastiin. Tutustumiskäynnin lisäksi meille oli järjestetty ohjelmanumero ja ruokaa laivalle.
Laiva on varustamon vanhinta ja pienintä luokkaa, mutta sitä kiertäessä sai kuitenkin kokea väläyksen siitä, millaista olisi kiertää isolla luksusristeilijällä jotain maailman kolkkaa. Oli erityisen mielenkiintoista kuulla laivan risteilyisäntänä toimivalta, suomalaiselta Topi Ylöseltä tämän työnkuvasta ja erilaisesta elämäntavasta.
Kyseisellä laivalla positiivisinta oli tilojen avaruus ja valoisuus, hieman aikaansa jäljellä olevasta (tosin juuri remonttiin menevästä) sisustuksesta huolimatta sekä taide, jota oli jokaisessa porras- ja hyttikäytävässä, hyteissä ja yhteisissä tiloissa. Ei viinapullojen kimppatarjouksen valomainoksia tai rakeisia kuvasuurennuksia majakoista! Hyvin käytetty miljoona, etten sanoisi.
Olisihan tuollaisella risteilyllä käyminen hienoa ja varsinkin lapsen kanssa reissatessa, käytännöllistä. Sama ”hotelli”, tavaroiden purkaminen kerran, mutta useita eri kohteita. Matkan hintaan kuuluvat ruoat ja ilmainen huonepalvelu. Kymmenet, ellei sadat erilaiset aktiviteettipisteet, ohjelmat ja tehtäväänsä koulutetut lastenohjaajat – kaikki samassa majoituspaikassa. Ja tietenkin täysin monista muista risteilyistä poikkeava palvelun taso sekä kansainvälinen risteilyseura.
Risteilyjen hintataso yllätti myös positiivisesti. Lysti ei ollutkaan ihan niin kallista kuin olin arvellut ennakko-oletusteni perusteella. Voi olla että mekin testaamme pidempää ja erilaista risteilyä, seuraavan kerran kun rahaa on päässyt kertymään sukanvarteen…
P.S. Tuon suloisen karttapallon löysin Indiskasta ja sain itseni kiskottua liikkeestä ulos ilman sitä vai kuvittelemalla itseni kiertelemässä risteilijää karttapallo kainalossa. Jos joku miettii, mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi niin tuon jos saisin, olisin onnellinen.
Luksuslomalimbo
Tänään oli hurjan mielenkiintoinen päivä.
Tuntuu melkein siltä kuin olisi ollut lomalla, vaikka kävikin vain tutustumassa siihen, millaista tietyllä tavalla lomaileminen voisi olla. Olin kummallisessa välitilassa, en lomalla, en töissä, en opiskelemassa, mutta silti täysin erilaisessa paikassa ja ilmapiirissä kuin yleensä.
Kirjoittelen päivän touhuista enemmän huomenissa, mutta kuvat pistän teille kurkisteltaviksi jo nyt.
Iltakin oli mukava.
Pojalla riitti touhua, sillä lähdimme melkein heti päiväkotipäivän päätteeksi uimaan yhdessä.
Lapsi nautti täysin siemauksin ja mukana olleita isovanhempiakin tuntui huvittavan pienen innostus ja uintiyritykset.
Kävimme uinnin jälkeen haukkaamassa hieman iltapalaa isovanhempien luona.
Nyt olen lapsen nukuttamisen lomassa purkanut kameran kuvasaldoa.
Edessä on vielä loppuviikon kouluhommien ja aikataulujen jäsenteleminen itselleen ylös sekä liuta kotitöitä.
Odotan sitä hetkeä, kun huomaan löytäneeni järkevän rytmin asioiden tekemiselle tässä uudessa kuviossa, johon opiskelut kuuluvat jälleen.
Eiköhän siihen mene viikko tai pari, joten pahoittelen, jos blogissa ei ole lähipäivinä ihan niin usein kauhean pitkiä tai syväluotaavia juttuja.
Miestä ei tuntunut haittaavan, että hän joutui hoitamaan sekä taaperon päiväkotiin viemisen että sieltä hakemisen.
Miehen pitkäaikainen reissuhaave saattaa kuin saattaakin joskus hamaassa tulevaisuudessa toteutua…
Yksi suurimmista esteistä, nimittäin epäluuloinen vaimo, saattaa tämänpäiväisen kierroksen jälkeen olla vastaanottavaisempi.
Kivaa tai ei, toivon ettei ennen joulua ole enää montaa näin pitkää päivää, sillä täytyy sanoa, että poden huonoa omatuntoa, jos lapsen päiväkotipäivät venähtävät lähemmäs neljää kestäviksi. Aiheellista tai ei, se ei tunnu ainakaan näin alussa mukavalta.
Arvaako kukaan muuten missä olen mahtanut olla pyörimässä?
Sisustusuosikkeja poimin, poimin, pomp!
Selailin sisustuspuuskan kourissa Elloksen sivuja. Keräsin tällä kertaa heidän tontiltaan vähän suosikkejani leikekirjamaisesti esille.
Mustaa, valkoista, eläin- ja harlekiinikuviota sekä valoja. Ei siis mitään rajuja tyylisuosikkien muutoksia tälläkään kertaa. Olenkohan jotenkin urautunut vaiko löytänyt vain oman makuni?
Salmiakkaruutuinen pussilakana 24€, tyyny ”Daisey” lampaalla 9€, lettihuopa 50€, säilytyskori 9€ sekä lähes joka paikkaan sopiva LED-valosarja 70€.
Uusista innostuksista voisin mainita, että kulta ja kupari ovat alkaneet kiehtoa, kun silmä on tottunut niihin blogi- ja sisustuslehtiryöpytyksen myötä. Ja Asuntomessujen Maja-talon myötä aloin haaveilemaan tuon tyylisestä matosta.
Kattovalaisin 140€, valetusta betonista tehdyt ”pahvilaatikkoruukut” 9-13€, apteekkipullot 7-16€, Koira-sisustustarra 24€ ja villamatto 230€.
(Hinnat on pyöristetty lähimmän euron tarkkuudelle.)
”Blogipojat” mellastavat
Tällä tontilla aamusta iltaan kestävä hiljaisuuskin on poikkeuksellista, joten joku innokkain blogien lukija on saattanut pohtia, onko se kipeänä vai tullut järkiinsä, kun uutta postausta ei ole ilmaantunut viimeistään iltapäivällä.
Aamupäivällä minua työllistivät kolme koneellista liinavaatepyykkiä ja puolilta päivin ovikello soi ja lyhyen Tessan kanssa rupattelun jälkeen minulla olikin kaksi taaperoa hoidettavanani.
Pieni eroahdistelu saatiin unohtumaan kylvyllä ja isolla kasalla kumiankkoja.
Kylvyn jälkeen haukkasimme lounasta ja siivottuani poikien sotkut lähdimme lähipuistoon leikkimään.
Keinumista, hiekan heittelyä, kiipeilemistä, hiekkakakkuja, liukumäessä laskemista hiekkalaatikon reunalla juoksemista ja paljon lisää keinumista.
Hyvin perinteistä puistotouhua siis – ja niin pitkään että lapset alkoivat jossain vaihessa norkoilla omatoimisesti puiston portin kulmalla!
Jonkin verran sain kyllä toimia erotuomarina taaperoiden tökkiessä vuorotellen toistensa kasvoja, kaataessa toisen tai halailun muistuttaessa liiaksi painiottelua. Kaiken kaikkiaan yhteistouhut sujuivat kuitenkin kohtuullisen rauhallisesti.
Sää ainakin suosi, sillä pitkästä aikaa pihalla tarkeni varjossakin lyhythihaisessa paidassa ja suorassa auringonpaisteessa lämpötila oli suorastaan paahteinen. Muka varmuuden varalta laukkuun nakkaamalleni vesipullolle riittikin kysyntää.
On mukavaa hoitaa itselleen tuttua lasta tällaisia pieniä jaksoja oman lapsen vahtimisen rinnalla, mutta kyllä lyhyessäkin ajassa toteaa, etten jaksaisi pidemmän päälle kahden pienen lapsen kaitsemista.
Hatunnosto niille pitkäpinnaisille, joista asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin kuitenkin sanoa, että yhden lapsen kiukuttelujen ja uhmaamisen kanssakin meinaan välillä menettää hermoni ihan tosissaan.
Puisto oli Kainin mielestä ilmeisen loistavalla paikalla, menihän sen yli lentokoneita kahteen suuntaan vuorotellen ja ihan koko ajan. Isoimmat lentokoneet kirvoittivat kantavia naurunpuuskia ja pienemmätkin saivat osakseen kohteliaita osoitteluita ja hihkumista.
Aiemmin en ole huomannutkaan, miten paljon koneita kulkee tuosta kohdasta, kun ei ole ollut näin innokasta lentolaitteiden havainnoijaa matkassa.
Alkuillasta napostelimme vielä Tessan ja Kainin kanssa miehen paistamia lettuja sekä rupattelimme hetken. Lasten akuutin väsähtämisen vuoksi lettukestien jälkeen täytyikin pakata tavarat kassiin ja sopia, että juttua jatkettaisiin joskus myöhemmin uudestaan.
Kivaa oli, mutta kuten sanottua, jokapäiväisenä hauskuutena yksi lapsi on kuitenkin ihan tarpeeksi!
Pikavinkki muille siivousintoilijoille
Selailin Ikean sivuja ja huomasin kylpyhuonetarvikkeiden puolella erilaisia läpinäkyviä säilytyslokerikkojen settejä. Tavaroiden lokeroihin järjestelyn ja tarkasti omille paikolleen lajittelun ystävänä keksin lokerikoille lukuisia käyttökohteita.
Kosmetiikan ja kylpyhuoneen muiden tavaroiden lisäksi lokeroissa voisi säilyttää erimerkiksi koruja, ompelutarvikkeita, leluja, paperitarvikkeita, hiuslenkkejä ja -pinnejä… Moniin muihin vastaaviin lokeroihin verrattuna hintakaan ei päätä huimaa; Kaikki setit maksavat alle viisitoista euroa.
Kylpyhuoneen sisusteisiin pääset tästä.
Lähdemme käymään mökillä, mutta otamme sitä ennen vähän asukuvia mielestäni aika hienossa ympäristössä. Koetan valita ja jäkikäsitellä kuvat julkaisukuntoon vielä tälle illalle.
Kesäistä ja lämmintä viikonloppua kuitenkin jo niille, jotka eivät enää illalla vietä aikaansa blogien parissa!