Kasvun paikka

Nyt lastenhuoneessa on leikkimatto. Oli ihanaa löytää matto, joka ei ole riemunkirjava ja joka miellytti myös materiaalinsa sekä kokonsa puolesta. Allekirjoittaneen puolesta siis kiitokset RK Designille yhden lastentarvikkeen tyyliseikka-ongelman ratkaisemisesta.

Matto odottaa lastenhuoneen lattialla käyttäjäänsä. Viimeistään kahden vuoden korkeassa iässä pikkukaveri ymmärtänee jo arvostaa leikkimattoaan.

Mutta on se kyllä hieno! Jos kaivaisi legolaatikon ja junaratasetin esiin ja leikkisi hieman itse. Hihi. L:n ilme olisi varmaan näkemisen arvoinen, mutta ehkä edesottamuksiini on toisaalta totuttu…

 

Muistoja

Kävin istumassa iltaa yhden opiskelutoverini luona Itä-Helsingissä.
Palaillessani kotiin ihan niin sanotusti ihmisten aikaan iltasella ja odotellessani bussia Mellunmäen metroasemalla, olo oli kummallisella tavalla tuttu ja haikea.

Asuimme noin kaksi vuotta vuokrakaksiossa Fallpakassa, Vuosaaren ja Mellunmäen puolessa välissä.
Asunto oli iso ja kulmasijaintinsa vuoksi rauhallinen sekä täynnä valoa. Se oli meille molemmille ensimmäinen asunto, jossa emme asuneet vanhempiemme kanssa – ensimmäinen yhteinen kotimme.
Kaikki eläimemme saivat meiltä kodin tuossa asunnossa.

Lehtomaisessa metsässä, siirtolapuutarhojen keskellä ja lopulta pitkin Rastilan rantaviivaa kiemurtelevat lenkkipolut aukesivat kotiovelta. Lähellä oli myös muun muassa Vuosaaren huippu, isoja luolia ja uimaranta.

Itäkeskuksen Prisma oli lähikauppamme, joten ostoksille pääsi aina, kun vaan halusi ja erikoisliikkeitäkin löytyi hyvin. Julkiset kulkivat hyvin, tosin metroon selvitäkseen piti ajella bussilla. Sipoon liitosalueen bussilla ajeli toisaalta suoraan keskustaan ja yöbussi tuli keskustasta asti ihan nurkallemme.

Teimme asunnossa vuokra-asunnoksi aika ison remontin, tapasimme ystäviä, pidimme juhlia,
elimme yhdessä ja erossa toisistamme, opiskelimme ja teimme töitä.

On mielenkiintoista, miten muutamassakin vuodessa elinympäristön toistuvat reitit, tuoksut, valon ja vuodenajan vaihtelut iskostuvat mieleen. Ja miltä tuntuu palata pitkästä aikaa entisille asuinsijoilleen.

Ja kuinka monet hetket ja tunnetilat palaavat mieleen; väsymys pitkän työpäivän jälkeen, kun vain haluaisi kotiin, toisen ikävöiminen. Kevätauringon äkillisestä lämmöstä nauttiminen,
ensimmäisen opiskelupäivän jännitys…

Kun muutimme tiesin, että moni tuleva koti voisi olla rakkaampi tai parempi, mutta sillä kodilla olisi erityinen paikka mielessäni. Varmaan samankaltainen kuin ensimmäisellä ihmisellä, johon rakastuu.

Muuttohässäkän keskellä surin päällimmäisenä kuitenkin samaa kuin Muumipappa pyrstötähden uhatessa muumien koko olemassaoloa: ”Ei enää pitkiä kylpyjä sunnuntaisin.” Tassuammeemme odottaa nimittäin toisaalla kotia, jossa olisi taas isompi tai edes jollekin ammeelle sopiva kylpyhuone.

Olenko vain sentimentaalinen
vai onko muillakin erityinen tunneside ensimmäiseen omaan kotiin tai entiseen kotiseutuun?

(Kuvat ovat vanhasta asunnostamme.)

 
 

Ikoninen oksennus ja loukattu kissa

Haha! Siitäs sait!

M on ollut tänään tehokas. Yksi kaaressa, sylistä suoritettu puklaus sotki seinää ja lattiaa sekä valui sateenvarjotelineeseen, mutta ennen kaikkea kuorrutti perintöikonin. Kehyksen puukaiverruksia oli muuten siistiä putsata, kun esim. tiskiharja ei ihan ollut sopivan hellävarainen operaatioon.

Lisäksi vauva veti kissaa hännästä – tosin vahingosssa. (Ja oli kaiken kaikkiaan niin hyvän tuulinen kuin vain voi neljä päivää …pantannut vauva olla.)

Kuvan ikoni ei liity tapaukseen, mutta siinä on samantyyppiset kehykset kuin vauvan kanssa yhteen ottaneessa yksilössä.

 

Framilla nyt: sunnuntaipuuhat

Kävin Ikeassa. Itse asiassa kävimme siellä peräti kolmen sukupolven voimin. Kannoin kotiin vain kolme kehystä, kaksi uutta mehikasvia ja vaihtorullia tarraharjaan, mikä on sangen hyvä saavutus.

Saimme kehystettyä kolme julistetta, huomenna ne voi kiinnittää ilman että naapureilla on syytä suuttua nakuttamisesta. Myös projektini ”Syö vaihteeksi kohtuudella” on sujunut hyvin huikean kauan – eli alle vuorokauden.

Asunnossa vallitsee levännyt ja raukea ilmapiiri, ainakin jos allekirjoittaneelta kysytään. Molemmilla talouden aikuisilla on ollut mahdollisuus puuhata jotain omaa ja mieluisaa, mihin ei joka päivä päästä. Nyt voi vain puoliksi torkkua ja keskittyä puoliksi tv-sarjaan. Ehkä syödä hedelmiä ja juoda teetä. Oikein kunnon sunnuntaiolo siis. 

Tuo yllä oleva kehys vain kaipaa edelleen kuvaa, jo neljättä vuotta. En osaa päättää, onko se peräti parempi kokonaan ilman… 

Sayyonara sitten vaan!

Vauvan sänky jää  joksikin aikaa, kun me livistämme meren äärelle.

Auto starttaa kymmenen maissa kohti mökkiä. Ahdamme kaksioviseen pikkuautoon kolmen aikuisen ja heidän tavaroidensa, liinavaatteiden, pelien yms. lisäksi vielä vauvan turvakaukaloineen sekä ruokaa. Onneksi koira ja vaunut lähtivät jo edellisessä autolastillisessa.

Vielä pitäisi ruokkia kissat, kastella kukkia, pikapyörittää pesukoneet, sulkea vesihanat, pedata sänky, laittaa itsensä lähtökuntoon, käydä kaupassa… Huh huh!.

Pitemmittä puheitta siis rentouttavaa, turvallista ja lämmintä sekä niin vähillä hyttysillä varustettua juhannusta kuin mahdollista (ellet ole hyönteissyöjä)!

Keittiö

Mennessämme katsomaan nykyistä kotiamme asuntoesittelyyn, olivat sekä appiukko että isäni mukana. Appiukko sattui sitten jostain syystä osumaan yhden laatikon kahvaan sillä seurauksella että koko laatikon etulevy tulla kolisi alas. Kymmenisen vuotta vanhat etusarjat eivät siis olleet hääppöisessä kunnossa, mutta entäs alkuperäisessä kunnossaan olevat rungot? Isäni taputti yhtä hyllyä ja rungon palojen liitoskohasta alkoi karista pientä puupölyä. Siinä vaiheessa totesimme, että keittiö pistettäisiin kokonaan sileäksi, jos saisimme asunnon.

Kun asunto oli ostettu, alkoi vanhan keittiön hikinen purku-urakka, seinien tasoitus ja katon maalaus vanhojen kaappien takaa ja päältä. Myös laminaatti piti asentaa. Purkuvaiheessa kävi ilmi, että silloisen jääkaapin paikalla oli ilmeisesti aikanaan ollut vanha hyvän ajan kylmäkomero, sillä seinässä oli iso reikä, josta tuli putki yhden komeron seinään kiinni. Putki oli tukittu vanhoilla sanomalehdillä, pitkien kalsareiden paloilla, rikkinäisillä sukilla; kaikella mitä oli aikanaan käsiin sattunut. Kun tuota ryönää kiskottiin ulos, löytyi niiden seasta täysin kuivunut ja siten erittäin hyvin säilynyt kuollut talitiainen. En pidä itseäni erityisen herkkähermoisena, mutta älähdin kyllä, kun linnunraato muksahti syliini.

Olin suunnitellut keittiön Ikean keittiön suunnitteluohjelmalla ja versioita karttui useita, kun pääkokkimme L kävi julistamassa suunnitelman toisensa jälkeen epäkäytännölliseksi. Lopulta jumppaus oli valmis ja suuntasimme Ikeaan tekemään tilauksen ja tarkistuttamaan, ettei suunitelmassa ollut mitään olennaista vikaa tai liikaa osia. Otimme samalla mukaan kaikkea pientä kuten ruokailuvälinelokerikon ja kasan jäteastioita jätteidenlajittelupistettä varten (kolme isoa ja kolme pientä).

Suunnittelu lähti siitä, että löysimme molemmille kelpaavan etulevyvaihtoehdon ja vetimet. Todettakoon, että yhtä vetokaappia lukuunottamatta samaa vedintä on käytetty jokaisessa keittiön kaapissa ja laatikossa sekä makuuhuoneen ja eteisen kaapistoissa. Halusin yläkaappeja vain toiselle seinälle, sillä muuten keittiöstä olisi tullut liian täyteen ahdetun näköinen. 

Mustat pleksilevyt välitilassa valittiin tuomaan syvyyttä tilaan ja ne päätettiin jatkaa liesituulettimen takana lähes kattoon asti, jotta musta liesituuletin istuisi taustaansa paremmin. Myös keittiön pienkoneemme uppoavat mustaan taustaan värinsä puolesta kivasti. Ne eivät ole samaa sarjaa, joten väri sama yhtenäistää niitä. Muuta keittiötä romanttisemmat seinähyllyt valittiin tuomaan pehmeyttä, kotoisuutta ja kokkausfiilistä. Ruokailutilaa piti saada mahtumaan ainakin viidelle, mielellään kuudelle ja sekin saatiin onnistumaan.

Mikron ja uunin yhdistelmä sekä kalusteovelliset tiskikone, pakastin ja jääkaappi ovat mainioita. Erityiskiitosta saa siisteysfriikiltä myös kuiva-aineiden uusi säilytyspaikka eli vetolaatikot, joista erinäisten ruoka-aineiden löytäminen helpottuu, päällekkäisten ja turhien ostosten määrä vähenee merkittävästi ja siisteyttä on paljon helpompi ylläpitää. Myös omat, alusta asti suunnittelussa huomioidut, paikat keräyspaperin, lasin, ongelmajätteen, pahvin ja metallin kierrätysastioille sekä seka- ja biojätteelle helpottavat lajittelua ja pitävät keittiön siistimpänä kun epämääräisiä kierrätysvirityksiä ei loju roskakaapin nurkissa.

Keittiö saapui viimein ja kiitimme itseämme siitä, että olimme maksaneet mukisematta kotiinkuljetuksesta. Eteisen ja makuuhuoneen kaapit tulivat nimittäin samalla kertaa ja keittiön korkeiden kaappien päätylevyt sekä eteisen kaappien päätylevyt ja ovet olivat liian suuria talomme hissiin. Niiden kantaminen seitsemänteen kerrokseen kapeissakierreportaissa mahtoi olla kivaa. Onneksi ei ole omakohtaista kokemusta. Jaoimme keittiön tsiljoona palasta kasoihin niin että jokainen laatikosto tai kaappi muodosti oman pinonsa ja sitten alkoi kokoamisurakka, joka kesti kolmisen päivää. Jokainen pala oli erikseen, vetimistä lähtien. Onneksi apunamme oli perhetuttavamme, joka työskentelee rakennusalalla ja omistaa kiviporan!

Perhetuttumme suosittelemaa sähkömiestä ei saatu kiinni ja ihmettelimme, missä mättää kunnes selvisi että tämä oli joutunut sairaalaan, mutta tämän kaveri tulisi hoitamaan hommat. Keittiöön asennettiin uunin ja liesitason lisäksi liesituuletin, ja työpistevalot toiselle tasonpätkälle, jaettiin virtaa erikseen liesitasolle ja uunille ja tehtiin pikasulake alakaappiin mahdollisen ylikuormituksen varalta. Samalla kertaa sähkömies myös siirsi kahden lampun paikkaa ja vaihtoi kaikkiin pistorasioihin sekä valokatkaisijoihin koteloinnit. Reippaasti sujuivat hommat, täytyy kehua!

Sitten vain putkimies asentamaan astianpesukone sekä keittiön ja vessan uudet hanat.Ikean kuormassa saapununeet seinähyllyt porailtiin paikalleen ja irroitettiin verhokotelointi, joka esti jääkaappia aukeamasta. Vielä kannettiin vanhat tuolit ja uusi ruokapöytä keittiöön. Valmista tuli! 

Nyt keittiössä on kokkailtu paljon, isännöity useat pirskeet polttareista partion johtajahuoltoon ja ritarisynttäreistä ristiäisiin. Hyvin pelittää-sertifikaatti on saatu myös pääkokki L:ltä.

Eteinen osa 2.

Sain viimein aikaiseksi yleiskuvattua eteistä. Eteisemme voisi olla erittäin käytävämäinen, onhan sen kautta kulku molempiin makuuhuoneisiin, olo- ja kylpyhuoneseen sekä keittiöön. Eteisestä on kuitenkin aikanaan tehty niin leveä, että täysisyvät vaatekaapit, jotka toimme tilaan remontin yhteydessä, mahtuvat hyvin aukeamaan ja tilaa jäi vielä senkille, jonka laatikoihin saa säilöttyä pipot, hanskat, villasukat, säärystimet ja M:n tumput, myssyt ja töppöset. Avohyllyt ulosvedettävine lokeroineen säilövät kaiken eteiseen kertyvän pikkutavaran kuten avaimet, laskut, hiusharjat tms.

Senkki laatikoineen on Ikeasta, peili on äitini vanha ja se vääristää muutamista kohdista sangen veikeästi, naulakko ja lamput ovat Ellokselta, kello on saatu lahjaksi, jakkara on Kartellin Prince Aha ja se on raahattu kotiin paikallisesta sisustus Närhestä.

Matto on muovia ja löytyi Prismasta. Sen päälle on hyvä nostaa kosteat kengät, elleivät ne vaadi märkyytensä puolesta kylpyhuoneessa kuivattamista. Näin laminaatti ei kastu ja turpoa eivätkä kosteat kengät ala haista kenkäkaapissa. Matto on myös helppo pitää puhtaana eikä se kerää karvaa.

Naulakon vasemmalta puolelta on kulku makuuhuoneeseen ja tämä kuva on otettu vierashuoneen puolelta.Naulakkoon kasautuu yleensä eniten käytössä olevia laukkuja,  pyöräilykypäräni ja hattuja sekä sienipussiin kankaisia kauppakasseja. Seinällä olevat kuvat on ottanut Nina Dodd. Kaulakoru on koottu Baby Showereissani ystävieni tuomista helmistä ja sillä on tunnearvoa.

Käytävän päässä oleva kaappi on Ikeasta. Vaihdoin sen tylsät vetonupit Indiskasta löytämiini posliinivetimiin. Kaappi on syönyt sisäänsä vauvan kenkäkokoelman, harsoliinat, tuttipullot ja ruokalaput. Kaapin päällä on purkki hiuslenkeille ja -pinneille sekä hajuvesiä.

Iso kaapisto nielee sisäänsä kolme ulosvedettävää lestikköä kenkiä, joiden yläpuolella on tanko takeilleni ja paikka huivisäilytykselle. Toisessa kaksiovisessa kaapissa on L:n ja M:n takkitanko, joka on käytännössä vieraskäytössä, koska L:n kolme ja varsinkaan M:n kaksi takkia eivät vie paljoakaan tilaa. Samassa kaapissa ovat myös pyykkikopat ja kolme isoa koria, joihin on lajiteltu pienempiin laatikoita jakaviin koreihin mm. laukkuja, eläinten tavaroita, kameralaukku, ensiapupakkaus ja esilaisia partiotarvikkeita. Lisäksi  yksi kaappi on varattu siivousvälineille ja työkaluille

Tämä kuva on otettu keittiön oviaukolta eteiseen päin. Käynti kylpyhuoneeseen on tauluseinän vastakkaiselta puolelta ja ulko-ovi kuvanottopaikasta suoraan eteenpäin. Seinällä on vähitellen koottu sommitelma Muumi-kirjojen kuvituksia, joita on hankittu mm. Tampereen kirjaston Muumilaakson kaupasta ja Perromaniasta. Kehykset ovat Ikeasta. Palopeite löytyi taannoisella Tukholman matkalla 10Gruppenilta.