Aihearkisto: Muu koti

Toinen jalka ovensuussa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Terveys, Uutiset & yhteiskunta 8 kommenttia

Yöllä möyrintänsä aloittanut vatsa. Kurja olo ja sairaslomapäivä. Sängynpohjalla hikoilu, märät pyykit ja pölyiset nurkat. Sähköposti täynnä hoidettavia asioita. Illalla saunassa aukeavat hartiat, huono omatunto kuluneen viikon kehnosta liikuntasaldosta.

Typerä hullaantuminen ja tuttuakin tutumpi, joskin harvinainen vatsanpohjan kutina. Lapsi joka ulkoiluttaa koiraa juoksuun pyrähtäen, hypähdellen ja nauraa kihertäen. Ilta-auringon viimeiset säteet ja hetken hengähdystauko miehen kanssa sängyssä löhöten. Pakollinen kauppareissu, joka sekin on liikaa olotilaan nähden: kotona iskee väsymys ja jälkihiki.

Partioleirille pakkaaminen. Tavara kerrallaan, listat lyhenevät vähitellen. Laukut sohvalla täyttyvät. Tosin niiden piti täyttyä leirillä tarvittavista vaihtovaatteista, otsalampuista ja lapsen hoitotarvikkeista eikä kissoista. Kaikkea ei ilmeisestikään voi saada.

Toiminnan tasolla paljon pieniä asioita, vähän mitään mullistavaa, mutta ajatuksen ja tunteen tasolla suuria nousuja ja laskuja. Kiukkua, turhautumista, iloa, onnenpilkahduksia ja intohimoa. Kappaleita toisensa jälkeen. Koskettavia, läpeensä tuttuja sanoja, joiden äärellä, kanssa on itketty kerta toisensa jälkeen.

Kunhan tästä hiljaisten tunteiden pyörityksestä selviän kunnialla, sukellan taas yhteen todellisuuteen normaalin arkitodellisuuteni sisällä: Pääsiäisleirille, joita on kertynyt jo lukuisia aikaisempina vuosina.

Paljon muistoja: riehakkaita lipunryöstöjä, lähes hartaita iltanuotioita, sisarillisia saunahetkiä, onnistumisen kokemuksia partiokasvattajana, parisuhdekriisejä ja ystävyyksien solmimisia. Kaikista kerroksista muodostuu se tunnetila, jonka pinnalle lähden rakentamaan seuraavaa neljää päivää.

Toinen jalka ovensuussa, yhtä aikaa kiinni ja irrallaan. Me lähdemme nyt, mutta tulemme vielä takaisin. Hieman muuttuneina, enimmäkseen samanlaisina.

14/52 Yhteisvideona

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti, Terveys Kommentoi

Edellinen videohöpinäni sai osakseen positiivista palautetta, joten päätin toteuttaa viikon neljätoista yhteiskuvan videomuodossa. Kyselin videolla lapselta vähän lähipäivien puuhistamme kuten kaverin yökyläilyistä ja pääsiäiskoristeluista. Kissat veivät kuitenkin lopuksi huomion…

Kuutti yski ja itkeskeli koko viime yön, joten parantelemme tautia tämä päivä kotosalla, collegehousuissa ja tukka sekä naama sekaisin. Kipeän lapsen kanssa pätkissä ja huonoissa asennoissa nukuttu yö vei veronsa ja pääkopassani tykytti aamulla migreeni. Nyt oloni alkaa normalisoitua. Lapsi sen sijaan nukahti ennätysnopeasti ja helposti päiväunilleen, raasu.

Tällainen arkirealismipläjäys tähän väliin, kiitos ja anteeksi.  

Viikot veden lailla ne soljuu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Mieli & hyvä elämä, Muu koti 4 kommenttia

Kun vietän päivistä ison osan harjoittelussa, viikot tuntuvat sujahtavan ohi varsin vauhdikkaasti. Välillä huomaan tiettyjen kotiaskareiden seisovan päiväkausia ennen kuin löydän sopivan hetken niihin tarttumiselle: Viime viikolla puhtaiden pyykkien kasa odotti lajittelijaansa tiistai-illasta lauantaiaamuun, mikä on huushollissamme kaikkien aikojen saamattomuusennätys mitä pyykkihuoltoon tulee.

Säännöllisempään ja strukturoidumpaan arkirytmiin sopeutuminen on oma lukunsa. Terveydellisten asioiden kanssa pähkäileminen, lääkärien kanssa tappeleminen ja pään hakkaaminen seinään on kuitenkin se seikka, joka on ärsyttänyt raskaasti sekä vienyt voimia: Iltaisin on tehnyt mieli vain ottaa rauhallisesti ja kieriskellä itsesäälissä.

Onneksi pääsin tänään käymään toisella lääkärillä, joka määräsi laajemmat kilpirauhasarvot testattavaksi. Ainakin asia etenee ja toivon saavani laboratoriotulokset mukaani siltä varalta, että joudun marssimaan niiden kanssa seuraavaksi yksityisen lääkärin pakeille.

Isommmat projektit etenevät joko hitaasti tai olen luopunut niistä kokonaan, kuten eräästä partiopestistä, johon jaksamista ei juuri nyt vain riittänyt. En kuitenkaan jaksa ottaa asioista kauheaa stressiä. Luotan siihen, että saan olennaisimmat hommat hoidettua ajallaan eivätkä ne vaatteetkaan menneet sen kummemmin pilalle senkin päällä odotellessaan. Ihminen ei vain voi saada aikaiseksi määräänsä enempää ja nykyisessä terveydentilassani väsymyksineen ja sekaisin olevine aineenvaihduntoineen määräni on pitkälti tässä.

Koetan pyörittää ensisijaisiksi kokemiani velvollisuuksiani eli lapsen hoitoa, opiskeluhommiani ja kotia riittävissä määrin sekä hoitaa sitovimmat harrastusmenot eli partion kokoukset. Ennen kuin kesä tuo hieman väljyyttä aikatauluihin, en aio ottaa mitään maailmanlopun ahdistusta siitä, ehdinkö liikkumaan kahdesti vai neljästi viikossa ja unohdanko kokonaan ripustaa osan pääsiäiskoristeistamme.

Iän myötä olen tullut muutenkin enenevissä määrin siihen tulokseen että elämäänsä voi joko suorittaa ja juosta läpi tai siitä voi nauttia. Järjellä ajateltuna olenkin sitä mieltä, ettei kenenkään pitäisi vetää itseään ihan piippuun eivätkä ne hommat lopu tekemällä koskaan. Mutta tunteen tasolla kaihertaa ahdistus vaillinaisesta vanhemmuudesta, tekemättömistä kotitöistä, tekijäänsä odottavista vapaaehtoishommista, saavuttamattomista tutkinnoista ja ties mistä muusta.

Ehkä joskus vielä löydän myös tunnetasolla rauhan olemisen ja tekemisen välimaastossa. Ainakin toivon niin. Mutta sitä odotellessa haluan vielä lopuksi siteerata Anja Laurilaa:

Lähdin lapsuuteni kodista selässäni reppu
ja repussani mitta.
Sillä mitalla mittasin itseäni ja aina oli tulos;
ei riitä, ei riitä!
Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden. Se sanoi; riittää, riittää hyvinkin!
Silloin tajusin, että mittani oli virheellinen.
Sen ainoa lukema oli, ei riitä.
Vein sen takaisin ja äitini hämmästyi; Ei se virheellinen ole!
Se on perintömitta, kulkenut suvussa aina.

Juniorituolipohdintaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti, Sisustus 12 kommenttia

Kuutin syöttötuoli alkaa olla käyttäjänsä kokoon ja tarpeisiin nähden epäkäytännöllinen: Lapsi kykenee kiipeämään tuoliin, muttei pääse sieltä kunnolla alas, sillä tuoli on sen verran kiikkerä ja korkea, että se saattaa kaatua. Juoniorituoli voisikin olla lähiaikoina tarpeellinen hankinta ja olen ryhtynyt pohtimaan, millainen tuoli olisi hyvä.

Huonekaluostosten hätähankintamekan Ikean valikoimista löytyy pari juniorituolia, mutta pohdin kummankin tuolin kohdalla kahta asiaa: Pystyykö lapsi kiipeämään itse tuoliin helposti ja turvallisesti pelkän etuosan kapean riman varassa ja pitäisikö tuolissa olla myös sivuille asti ulottuvaa tukea estämässä sivusuuntaiset keikahdukset?

Juniorituolien tarjonta on mielestäni kaiken kaikkiaan melko vaatimaton. Koetin kartoittaa juniorituolivalikomaa eri nettikauppojen kautta ja tuoleja tuntui olevan tarjolla lähinnä muutaman kympin hintaluokassa tai sitten reippaasti yli sadan euron hintaan. Eikä valmistajiakaan ollut monia.

Kalliimpaa hintaluokkaa edustaa klassikkoaseman saavuttanut Tripp Trapp, joka ei ole varsinaisesti pelkkä juniorituoli, vaikka sen voikin yksinomaan siihen käyttöön hankkia. Tuoliin saa nimittäin lapsen iästä riippuen lisättyä vauvakaukalon tai syöttötuoliosan.

Vaikka Tripp Trapp onkin monikäyttöinen, en hankkinut sitä aikanaan Kuutille siksi, etten ole oikein ikinä lämminnyt sille tarpeeksi maksaakseni tuolista sen melko reipasta hintaa. Tuoli on mielestäni ulkonäöltään vähän romuluinen ja sen puhdistaminen on kaikkine jalkaosineen, tasoineen ja säätökoloineen erittäin rasittavaa.

Päädyin siis ostamaan Kuutille syöttötuoliksi vain siihen käyttöön sopivan tuolin, sillä mieluisaa pidemmän käyttöiän monitoimituolia ei tuolloin löytynyt. Juoniorituolipohdinnan myötä tuoliasia on taas pinnalla ja kävin viime viikolla Stokke Stepsin tuotelanseeraustilaisuudessa: Täytyy sanoa, että nyt taisin löytää monitoimituolin, jolle lämpenin varovasti.

Tällä hetkellä emme tarvitsisi kuin tuolin rungon, joten Steps-tuolin hinta ei olisi kovin korkea siihen nähden, että lapsi voisi käyttää tuolia useita vuosia. Ja jos joskus tarvitsisimme vielä sitteriä ja vauva- tai syöttötuoliosia, ne voisi aina hankkia jälkikäteen.

Stepsin ulkonäkö miellyttää silmääni huomattavasti enemmän kuin Tripp Trappin. Tuolissa täyttyvät torstaina tekemäni tutkimuksen ja pikatestauksen perusteella myös käytännön vaatimukseni juniorituolille eli helppo puhdistettavuus, tukevuus, sivusuuntainen tuki ja rakenne, joka mahdollistaa lapsen kiipeämisen itsenäisesti tuoliin ilman jatkuvaa putoamisen tai tuolin kaatumisen vaaraa.

Osaatteko vinkata hyviä juniorituoleja?

Millaisia ominaisuuksia juniorituolilla pitää mielestänne tai kokemustenne perusteella olla?

 

Viikko 11: Kissaa lihanuijalla päähän

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu koti 4 kommenttia

Jee, vein isiltä hampurilaispajasta lihanuijan!  No jaa-a, mitähän tällä hienoudella tekisi? Ei, et saa lyödä kissaa sillä! Aaai, Peppi on ihana. Halitaan Peppiä.

Siinäpä ne, viikon yksitoista yhteiskuvat.

Seuraavaksi pari ihanaa naista tuleekin meille syömään kotitekoisia hampurilaisia sekä mausteperunoita ja juomaan litratolkulla limua, jota mies lähti vielä ostamaan kaupasta. Viikkosiivous on tehty.

Ostamani talo pääsi seinälle ja juuri kun pääsin sanomasta, etteivät sisustusprojektit ainakaan tule etenemään, kun niihin ei  kuitenkaan riitä voimavaroja, sain pari muutakin työlistalla kuukausia pyörinyttä pikkujuttua hoidettua. Sunnuntai, varovasti veikattuna paras päivä viikosta.  

Vääjäämättä se saavuttaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu koti Kommentoi

Nimittäin ilmeisen pakollinen kevätflunssa. Tosin aamulla herätessäni ikkunasta aukeava maisema ei ollut erityisen keväinen, joten voisimmeko peruuttaa myös kevätflunssan, kiitos?

Lapsi sairastui keskiviikkona kesken päivän ja loppuviikon hän olikin toipumassa isänsä hoidossa kotosalla (pienellä perjantaisella hoitoavulla höystettynä). Kuumetta ei ollut enää perjantainakaan, mutta räkää ja kiukkua riittää edelleen hieman. Raukan kasvot ovat myös kuivaneet kaikesta niistämisestä, joten asunnossamme vaeltelee ajoittain melkoinen valkonaama. Onneksi rasvaaminen on ilmeisen hauska juttu, eikä siitä näin ollen tarvitse taistella.

Minut flunssa saavutti tänään. Treeni kulki tukkoisen oloisesti ja kotiin palattuani alkoi paleltaa ja huimata: Muutamaa tuntia myöhemmin iski kurkkukipu ja kuume. Toiveena olisi karistaa flunssa maanantaihin mennessä, sillä tuolloin minun tulisi aloittaa harjoitteluni (josta kirjoittelin täällä). Paljon teetä ja hunajaa systeemiin siis!

Josko ulkona oli märkää ja lumista ja pyörän sai salille lähtiessään kaivella esiin kinoksesta (mitä menin unohtamaan sen yöksi ulos), kotiin ehdimme onneksi laittaa Kuutin kanssa viime viikolla jo ensimmäiset pääsiäiskoristeet.

Pääsenkin ehtimisen, jaksamisen ja inspiraation salliessa koristelemaan kotia oikein urakalla, sillä pääsiäiskoristeiden yhteensopivuutta lapsen syntymäpäiväjuhlien koristeiden kanssa ei tarvitse pohtia, juhlia kun ei pidetä kotonamme.

Perjantaina sain yhden kymmenen opintopisteen laajuisen kurssin pakettiin ja toinen viiden opintopisteen laajuinen kurssikin loppui, tenttitulosta enää jännittelen. Kun syksyn puolella aloitetuista opinnoista alkaa viimein saada suoritusmerkintöjä, se tuntuu aika mukavalta. Peräti sellaiselta, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Talonvahdit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Matkat, Muu koti Kommentoi

Se olisi heippa vaan ja hellät tunteet. Tänään pitää haipakkaa, kun säntään ensin kouluun ja sitten nopeasti vaatteiden vaihdon kautta kohti Helsinkiä, satamaa ja laivalla Tukholmaan. Lapsellekin on pohjustettu reissua jo melkein viikon verran ja nyt hän osaa kertoa, minne olemme menossa, keiden kanssa ja mitä asioita laivamatkailulta sopii odottaa.

Koira lähtee vanhemmilleni hoitoon ja asuntoomme jää kaksi tunnollista talonvahtia. Paljon naksuja kulhoon, puhtaat hiekat ja iso saavillinen vettä. Kaksi yötä yksin, mutta toisaalta vain yksi kokonainen päivä keskenään. Karvahanurimme ovat jo varsin tottuneita moiseen ja onhan niillä seuraa toisistaan. Mutta kyllä kotiin palatessa on tuollaisen minireissunkin jälkeen jo vähän ikävä. (Kotiinpalaajia vastaan ottavasta naukumisesta, puskemisesta, säntäilystä ja kehräämisestä päätellen tunne on molemminpuolinen.)

Ihanaa viikonloppua, blogi päivittyy normaaliin tapaan, vaikka reissussa olemmekin!

 

Vinkki ruokalistan ja -budjetin laatimiseen

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Raha 12 kommenttia

Antakkee, kun vähäsennii neuvon teitä näissä tietokoneasioissa. Joo, oli ihan pakko.

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aika pitkään, mutta kuten moni muukin asia, se on vain jäänyt lojumaan luonnoksiin. Kulinaristina ja impulssikokkaajana tunnettu Emmi oli kauhistunut ruokalaskuaan, joka ylitti piikkinsä säännönmukaisesti kuukaudesta toiseen.Hän päätti ryhtyä toimenpiteisiin asian suhteen ja minä päätin siitä reipastuneena viimein esitellä teille meidän perheen arkea ja kulujenhallintaa helpottavan sovelluksen.

Alun perin minulla oli suureellisia suunnitelmia tehdä postausten sarja, jossa esittelisin erilaisia verkkopalveluita ja sovelluksia, joita käytämme, lähinnä niitä, jotka ovat parantaneet perhesopua, lisänneet ”tuottavuutta” eli aikaansaamista ja muistamista sekä säästäneet arjessa selvää rahaa. En kuitenkaan oikein saanut otetta siitä, miten ideani olisi tullut toteuttaa ja kiinnostaisiko teitä lukea aiheesta. (Kertokaa toki, kiinnostaako! Siltä varalta, että innostuitte, loin postauskategorian nimeltä ”Nörtin vaimo suosittelee”, jonne aiheeseen liittyviä postauksia saattaisi tulla silloin tällöin.)

Mutta se pakollisesta metatekstistä. Päivän asiana on esittellä teille palvelu nimeltä Foodie. En saa postauksen kirjoittamisesta mitään luontaisetuja vaan kirjoitan silkasta rakkaudesta. (Tosin niin kyllä teen, vaikka saisinkin testattavaksi jonkin mieluisan tuotteen. Epämieluisista ei pahemmin kirjoitettavaa heru.) Foodie on siis digitaalinen elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden hallinta- ja tilausjärjestelmä. 

Ai mikä? No siis sovellus, jonka voi ladata ilmaiseksi puhelimelle ja tabletille. Ja voipa sitä käyttää myös tietokoneella, kuten itse usemmiten teen, koska näpyttelen kännykällä niin vähän mitään tekstiä kuin mahdollista. Niin mitkä hikiset nakkisormet?

Suomessa Foodie tekee yhteistyötä S-ryhmän kanssa, mikä näkyy siinä että palvelusta löytyvät lähimmät S-ryhmän kaupat tuotteineen. (Muilta kauppaketjuilta en harmikseni löytänyt vastaavanlaajuisia palveluja.) Näin esimerkkinä Briteissä Foodien verkkokauppa-alustaa hyödyntää puolestaan Tesco. Meille S-ryhmäkytkös sopii, sillä hoidamme isommat päivittäistavaraostokset Prismasta ja täydennämme jotain puuttuvia asioita Alepasta, puhtaasti sijainnin vuoksi.

Jos oma ”lähikauppa”, oli kyse sitten kivijalkamyymälästä tai kolmikerroksisesta megamarketista, josta ei meinaa löytää koko elintarvikepuolta kahlaamatta läpi käytäväkaupalla pyöränrenkaita ja pilkkihaalareita (esimerkki elävästä elämästä, Kouvolan Prisma, hullu paikka!), on S-ryhmän kauppa, sen voi valita heti aluksi tietoihinsa kaupakseen. Sen jälkeen palvelu osaa kertoa, mitä tuotteita juuri kyseisessä liikkeessä on valikoimissa ja missä järjestyksessä ne on hyllytetty. Ostoslistaan syötetyt tuotteet ilmestyvät siis listaan niin sanotusti kiertojärjestyksessä. Kätevää, eikö?

Foodieta voi käyttää ihan vain digitaalisena ostoslistana. Tällöin palvelusta haetaan halutut tuotteet ja niitä lisätään sopiva määrä ostoslistaan. Jos ostoslistaan on lisätty käyttäjiksi muita perheenjäseniä, kuten meillä minun lisäkseni mies, molemmat näkevät ostoslistan tilanteen lähes reaaliajassa. Jos vaikkapa karkkihammastani kolottaa ja menen pikaisesti Prismaan, saatan kurkata puhelimelta, puuttuuko kotoa jotain; Palaankin lopulta kotiin tyhjän pienen karkkipussin, maitotölkin, vessanpesuaineen ja kiivirasian kanssa.

Tuotteet voi poistaa listalta sitä mukaan, kun kiertelee kaupassa, jolloin listalta näkee, mitä on vielä ostettava. Tämä on erityisen kätevää silloin kun teemme tehoiskun ruokaostoksille eli kiertelemme miehen kanssa kaupassa yhtäaikaa. Näemme saman tien, mitä toinen on ehtinyt jo kerätä koriinsa.

Foliohattulogiikalla saattaa tuntua ahdistavalta, että palvelu ”muistaa”, mitä kaupasta on tullut ostettua ja tarjoaa jatkossa ostoslistaan tuotteita valittaessa käyttäjän ostostottumuksien perusteella suosituksi toteamansa tuotteet ensisijaisina hakutuloksina. Minusta ominaisuus on kuitenkin yksinomaan käytännöllinen, ruokailutottumuksemme kun eivät ole mitään valtionsalaisuuksia.

Ostoslistoja voi myös tallentaa ja hyödyntää niitä jatkossa. Jos ostaa lähes samat tuotteet vaikkapa viikonlopun mittaiselle metsäretkelle, jouluaatoksi, mökille tai jokaisella viikon isolla ostosreissulla, voi tallentamaansa ostoslistapohjaa käyttää muistin virkistämiseen ja nollasta sataan pähkäilyn välttämiseen.

Mutta sitten niihin mielestäni pitkällä aikavälillä merkittävämpiin hyötyihin kuin siihen, että paperinen, taskunpohjalla nuhjuuntunut ostoslista sekä ”hei ootko vielä kaupassa, voitko tuoda…”-puhelut korvataan digitaalisella ostoslistalla. Nimittäin ruokakulujen seurantaan etukäteen sekä apuihin ruokalistan suunnittelussa.

Olen kuullut monen harmittelevan sitä, että nälkäisenä ja väsyneenä kaupassa kinasteleminen tai sen pähkäileminen, mitä tänään syötäisiin ei todellakaan voi olla hedelmällisin tapa hoitaa ruokalistan suunnittelu. Vain pyllytuntumaansa luottaen kauppaan lähtiessä pitää olla todella zen ja oman vatsansa sekä mielensä mestari, että kykenee tekemään järkeviä ratkaisuja – sekä ravitsemuksellisesti että taloudellisesti. Kuten Emmi totesi omassa jutussaan ”ei meidän talous kestä sitä että joka toinen päivä ostetaan kaupasta ex tempore -siikafileitä (15€) ja joka toinen päivä kympin paketti luomunaudan jauhelihaa”.

Foodiessa on laaja reseptipalvelu, josta voi hakea reseptejä, rajaten tuloksia haluamillaan ehdoilla: Käyttämiämme hakukriteerejä ovat olleet esimerkiksi ”kevyt”, ”edullinen” ja ”kasvisruoka”. Jos haluaa painottaa vaikkapa luomuruokaa tai kotimaisia tuotteita, nekin voi säätää hakuperusteiksi. Lisäksi haun voi tehdä sesonkiteemojen mukaan ja hakea vain sellaisia reseptejä, jotka on merkitty ”jouluruoka”- tai ”pääsiäisherkut”-kategorioihin. Lisäksi hakuja voi tehdä raaka-aineen mukaan. Jos iskee vaikkapa punajuurenhimo, hakukenttään voi syöttää sanan punajuuri ja hakutulos näyttää tältä:

Siinä vaiheessa kun viikon ruokalista alkaa näyttää hyvältä, valitsemistaan resepteistä voi painaa ostoskärryn kuvaa, jolloin valitun reseptin, esimerkiksi suklaa-banaanikääretortun aineet hyppäävät suoraan ostoslistalle. Jos kaapista kuitenkin löytyy jo sokeripussi ja kananmunakenno tai monessa reseptissä käytetään samaa tuotetta, ylimääräiset tarveaineet voi klikata pois ostoslistalta ja jättää muut aineet listalle.

Ostoslistan ollessa valmis, voi vilkaista, mitä koko viikon ruokaostokset tulevat maksamaan. Mikäli summa näyttää erityisen suurelta koko kuukauden ruokabudjettiin nähden, voi olla hyvä miettiä, voisiko listalta jättää jotain pois tai vaihtaa jonkin reseptin toiseen. Tai hurjastella ja korvata joitain tuotteita edullisemmilla vastineillaan. (Kuten kauniin paketin takia valitun teen ihan yhtä hyvään rumapakettiseen, krhmmm.)

Jos kuluja haluaa seurata tarkemmin, koneelle voi vaikkapa luoda tiedoston, jossa on jokaiselle viikolle oma kohtansa ja laittaa kaikkien viikon ostoslistojen loppusummat viikkojen alle. Ostoslistat voi myös tallentaa Foodieen ja tehdä halutessaan jossain vaiheessa katsauksen siitä, mihin perheen pieni tai järjettömän suuri päivittäistavarabudjetti oikein hupenee.

Kun suunnitellaan viikon ruokalistaa, on hyvä pohtia, monenako päivänä viikossa haluaa kokata. Jos vastaus on vaikkapa 4-5 päivänä viikossa, kannattaa ruokaa tehdä reilumpia määriä ja pakastaa ruokaa tai suosia ruokia, jotka kestävät hyvin jääkaappisäilytystä. Esimerkiksi monet keitot ovat hyviä lämmitettyinäkin. Meillä on usein yhdestä kahteen ruokaa ”jäminä” jääkaapissa, mikä on kätevää, jos aikuiset tai lapsi ovat jostain syystä niin nälkäisiä, että ruoka on parempi saada suoraan pöytään ilman pidempiä valmisteluja.

Meillä pyritään siihen, että kaupassa käydään tekemässä yksi tai kaksi isompaa kauppareissua, jolloin ostetaan koko viikon ruokien aineet ja täydennetään aamu, väli- ja iltapalatarvikkeita kuten maitoa, voita, juustoa ja hedelmiä. Kaiken painavan tavaran kuten limupakkausten lisäksi keskitetään myös isokokoisten tuotteiden kuten vessapaperin ja muun viikon aikana loppuneiden asioiden ostamiset mahdollisuuksien mukaan isoimpaan kauppareissuun. Tämä siksikin, että laina-autoamme voi useimmiten käyttää isoimman kauppareissun hoitamiseen ja pienemmät voi hoitaa rattailla tai pyörällä. Lähikauppaan kävelee alle kymmenessä minuutissa ja isompaan kauppaan vartissa.

Kun mies valmistaa ruokaa, hän tekee paljon tuoretuotteita sisältävät ruoat ensin ja puolivalmisteita, säilykkeitä, pakasteita tai juureksia sisältävät ruoat myöhemmin. Maitotuotteita, tuoretta leipää ja hedelmiä sekä muita herkästi pilaantuvia tai viikon aikana loppuvia asioita täydennetään yhdellä tai kahdella ostosreissulla. Joka tapauksessa kaupassa käydään korkeintaan kolmesti viikossa, ei todellakaan joka päivä, sillä jatkuva kaupassa ravaaminen on lisännyt meillä heräteostoksien ja ruokakulujen määrää hurjasti.

Välillä kyllä houkuttaisi saada ostokset kotiin kuljetettuina, mutta sitä emme ole vielä testanneet. Vaikuttaa kyllä ihan näppärältä…

Eli yhteenvetona sanoisin arvosanan olevan (vanhalla kunnon asteikolla 5-10) vahva 9, palvelun sisäistä ostosten tilastointijärjestelmää odotellessa. Meidän perheyksikkömme tykkää, yli kolmen vuoden testikokemuksella!

Saa kysyä, ihmetellä, kehua tai kauhistella. Ja ennen kaikkea kertoa: Miten teillä hoidetaan päivittäistavaraostosten suunnittelu, hankinta ja ruokakulujen seuranta?

Kuvat ensimmäistä laatukuvaa lukuunottamatta: Foodie.fm

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Lomaa lomasta?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Matkat, Muu koti 2 kommenttia

Alkukeväinen (vai lopputalvinen – miksi tätä epävuodenaikaa tulisi kutsua?) mökkiviikonloppu alkaa olla takana päin. Istuimme eilen miehen kanssa jäähdyttelemässä saunakertojen välillä ja keskustelimme transsukupuolisten oikeuksien lisäksi myös säästä. Totesimme ilman muistuttavan ennemminkin keskivertoa pääsiäistä kuin hiihtolomaa, kumpiakin olemme viettäneet mökillä.

Märkä, ajoittain tuulinen ja jatkuvasti liukas sää rajoittikin vähän ulkona puuhailua, mutta eipä muutamana päivänä tekemistä niin hirveästi vielä kaipaakaan. Varsinkaan jos saa mahdollisuuden nukkua vähän pidempään. Olympialaisten katsominen, blogien lueskelu, syöminen ja lapsen kanssa touhuaminen riittivät täyttämään viikonvaihteen.

Sellaista rentoa olemista, lomaa lapsen kanssa vietetyn hiihtoloma-arkiviikon päätteeksi. Vaikutin varmaan ihan patalaiskalta, kun luistin vesien kannosta ja muusta vastaavasta puuhasta, mutta syystä tai toisesta minun olisi tehnyt vain mieli sulkea silmät ja maata viltin alla sohvalla. On se lapsen kanssa lomailu rankkaa…

Koiralla sen sijaan oli virtaa vaikka muille jakaa: Tässä olisi todisteena rauhallisin kuva, jonka onnistuin saamaan siitä ulkoilun aikana.

P.S. Koetan saada (lukijan toiveesta) illaksi naputeltua selonteon siitä, miten lähes kaksi vuotta kestänyt kestovaippojen kanssa pelaaminen on sujunut: plussia, miinuksia ja ajatuksia aiheeseen liittyen. Lienee hyvä tehdä viimeistään nyt kokemuksesta vähän yhteenvetoa,  kun vielä muistan suurimman osan alkuaikojen päällimmäisistä ajatuksista…

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kettukarkkikuosia, jäätelöä ja Lapsellista menoa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu koti 4 kommenttia

Kävimme eilen Kuutin kanssa kylässä eräässä viehättävässä ja valoisassa kodissa. Viemisinä raahaamani runebergintorttulaatikko tyhjeni vauhdilla ja niiden ohella maistelimme Kolmen Kaverin uutuusjäätelömakuja, joista raparperi-valkosuklaa meinasi viedä järjen. Tiedättekö, kun jokin on vaan niin hyvää, että tekisi mieli itkeä?

Saimme perehtyä jutustelun, lapsien touhujen seuraamisen ja syömisen lomassa Beditin Suomessa valmistettaviin Zipit-päiväpeittoihin. Tuotteet olivat minulle ennalta tuttuja monien kuvien ja kokemusten kautta. Nyt pääsin kuitenkin myös hypistelemään kankaita, availemaan vetoketjuja ja pomppimaan patjan päällä (!).

Ajatukseni siitä, että haluan lastenhuoneen kerrossänkyyn tuollaiset petauspussit vahvistui entisestään. Ja kuten arvata saattaa, Vallilan kankaista tehtävien vaihtokansien kuoseista tuo Karkkipäivä-kuosi sekä Kettukarkki-kuosi veivät sydämeni. Seuraava isompi sisustushankintani tulee tämän testauksen jälkeen, rahatilanteen salliessa, olemaan lastenhuoneen yleisilmettä siistivät, lapsen mylläystä (avopetausta paremmin) kestävät, patjoja sekä petivaatteita lapsen ja eläinten touhuilta suojaavat vetoketjulliset päiväpeitot.

Muiden kotona on erityisen hauskaa kurkistella paikkoja, jos saa ottaa kuvia sisustuksen yksityiskohdista. Minä hiippailinkin pitkin asuntoa kuvaillen vähän väliä jotain kaunista. Kuutti leikki sillä välin yllättävän sävyisästi perheen lasten kanssa. Täytyy sanoa, että olin ylipäätään todella tyytyväinen lapseni käytökseen, mutta onnistumisen kokemuset eivät ole vanhemmuudessa jaksamisen kannalta varmaan koskaan tarpeettomia?

Piipahdus jäi hieman lyhyeksi, sillä juuri kahvipöytään käytyämme mies soitti. Hetken päästä hän jo odottelikin lähikoulun pihalla auto suunnattuna kohti mökkiä. Tai sitten useampi tunti sujui vain nopean tuntuisesti hyvässä seurassa?

Voisin tiivistää eilisen iltapäivän neljään sanaan: Kotikutsut – mikä ihana tekosyy.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ