Materialismiahdistus

Keltaisen hulluuden lisäksi minua on riivannut viime päivinä pakonomainen tarve ostaa jotakin. Ja silti en oikeasti tarvitse yhtään mitään. Selailen verkkokauppoja kummallisen pakko-oireen tavoin, täytän ostoskoreja ja poistun ostamatta mitään.

Erityisesti lastenvaatteet kuumottavat. Blogit ja lehdet pursuavat Mini Rodinin pallokalamekkoja, Conversen joustotennareita ja Papun leggingsejä. On naamiopaitaa ja ankkurishortseja, aakkospöksyjä ja ejsikkelejmetsoloita retrokissoineen ja lentokoneineen.
Ja alennuskorissa killuessaankin ne maksavat enemmän kuin minulla on tällä hetkellä varaa käyttää lastenvaatteisiin.

Mistä kumpuaa tämä hetkittäinen tarve hankkia ja omistaa?
Tekisikö sen mansikkapaidan ostaminen minusta kertalaakista paremman äidin, ihmisen, ajan hermoilla olevan kuluttajan?

Ja jos unohdetaan raha-asiat, jää vielä vähintään yhtä tärkeä näkökulma eli ekologisuus. Miten saada pää tyhjäksi, kun pankkitilin tyhjentäminen ja ekoterrorismi ei ole vaihtoehto?
Iskeekö muille joskus samanlainen materialismiahdistus?

Vinkkejä, neuvoja, kohtalotovereita?

 

Jos metsään haluat mennä nyt

Hankimme taannoiselta joulua edeltäneeltä Tukholman reissulta M:lle vaatteita odottamaan tämän kasvamista.
Kun koon kahdeksankymmentä vaatteet on nyt kaivettu käyttöön asti,
paljastuivat vaatekorista myös nämä ihanat Polarn O. Pyretin pöksyt.

M:stä saa aika kivoja kuvia, kun yrittää tarpeeksi kauan, mutta ei tästä tyypistä kyllä lastenvaatemallia tulisi. Vauhtia nimittäin riittää ja kuolaa valuu niin, että lähes joka kuvasta voi löytää isoja kuolapisaroita.

Omat vaatteet ovat alkaneet kiinnostaa M:ää enenevissä määrin. Kissapöksyistä alkoi vaatteiden kuvioiden tutkiminen, mutta nyt muidenkin housujen ja joidenkin sukkienkin kuosit ovat saaneet huomiota osakseen. 

Jos joka iikka ei ole sitä jo tajunnut, minulle lapsen pukeminen kivasti on oikeasti tärkeää.
Haluan että tällä on väreiltään yhteensopivat, ehjät, puhtaat ja mielestäni kauniit vaatteet yllään.
Mukavuus niin leikkauksen kuin materiaalienkin osalta, kestävyys, tarkoituksenmukaisuus ja pitkäikäisyys (käännettävät lahkeet ja lantiokappale housuissa, kiristettävä vyötärönauha jne.) ovat myös tärkeitä seikkoja. 

Vaikka vaatteet eivät ole mun aatteet eivätkä vanhemmuudessa tai lapsen elämässä oikeasti keskeisiä asioita,
kai sitä saa vähän harrastaa vanhemmuutta. Edes ikään kuin terapeuttisena juttuna

Koska minun kohdallani mieleisten vaatteiden metsästäminen kirpputoreilta, alennusmyynneistä, tutuilta ja nettikaupoista ei ahdista vaan tuo iloa, aioin ottaa kaiken ilon irti 
siihen asti kun pikkumies maksaa itse omat vaatteensa… Ja jos nätisti pyydetään, makutuomariksi voin lähteä silloinkin.

Oikeita metsään suuntautuvia, sulan kelin tutkimusmatkoja odotellessa
täytyy tyytyä tutkimaan metsäisiä asioita pöksyistä. Hassu pieni.

Kun nykyään kohistaan Pandorasta, Avatar on niin passé.

Matot olisivat ihania, mutta meille ei oikein jää niille järkevää paikkaa
muualle kuin keittiön ruokapöydän alle, jonne mattoa ei voi laittaa,
kiitos erään tietyn ihmispatukan aiheuttaman megalomaanisen ruokasotkun.

Ja sitten olohuoneeseen, jossa sielläkin maton pitäisi täyttää
epärealistinen ja massiivinen ominaisuuslista.

Maton pitäisi:
– Näyttää hemmetin hyvältä
– Olla helposti puhdistettavissa
koiran/kissan/vauvan oksennuksesta tai ruokasotkuista
– Suorastaan hylkiä pölyä ja karvaa
– Olla tukeva eikä mennä helposti ruttuun

Mutta jos hankkisin mattoa vaikkapa sen vaihtoehtotodellisuuteni ihanaan asuntoon,
jokin näistä voisi olla mukana matonvalinnan kärkikahinoissa.


Finaaliin pääsivät:
1) Ikirakkaus Ikeasta eli Alvine Ruta
2) Elloksen salmiakkiruudullinen villamatto
3) Varteenotettava haastaja ”blogimatolle”
4) Anno-sarjan huiman suosion saavuttanut Pandora-matto
5) Kolmiobuumin huipentumana voi peittää lattiankin kolmioin
6) Ja vielä jokaisen sisäisen pienen mummon suosikki eli ruusukelim

Löytyikö näistä uusia tai vanhoja rakkauksia?

PS.
Palaamme tänään leiriltä.
Luvassa on kuvia ja kuulumisia joko illalla tai huomenna,
riippuen väsymyskoomaolotilani määrästä.

 

pico pico pic pico pico pic

On hauskaa huomata, miten oman vaatteiden ostelun vaihdettua lastenvaatteiden osteluun, 
huomaa aikaisempaa paremmin, miten muutkin jutut kuin Cars-, Angry Birds- ja Hello Kitty-printit näkyvät monen eri merkin ja ketjun vaatteissa. Ideat kiertävät (tai sitten käy niin kuin lastenvaatteiden suunnittelun ihmeelliseen maailmaan vihkiytynyt Luru selittää kommenttiosiossa).

Hei tehdäänpä tällainen sadetakin oloinen romantisoitu kalastajakylä-rannikko-originellitakki
ja lisätään joku reipas väri. Tulee kyllä myymään kuin häkä kaikkien rumiin kuoseihin
ja softshelltakkeihin kyllästyneiden lastenvaateintoilijoiden keskuudessa.

Ja kun yksi takki myydään loppuun, muut tekevät äkkiä omansa perässä.
Mutta kyllä minä vähän tuota Seppälän takkia salaa hypistelin.

 

Littlephant + Lindex JEE

Ennen reissukuulumisia vielä hieman lastenvaateasiaa:
Ihana ja suosittu Littlephant-mallisto palaa uusien tuotteiden voimin Lindexin hyllyille.
Malliston kaikki vaatteet on valmistettu ekologisesta puuvillasta. Kokoja on saatavilla valitettavasti edelleen vain kokoon 86 asti, mikä on mielestäni huutava vääryys. Miksei tällaisia ihania, lapsekkaita vaatteita muka saisi käyttää enää kun lapsi täyttää 1,5-2 vuotta?

Ajattelin työntää oman lusikkani tähän soppaan ja kerätä teille nähtäväksi muutamia omia suosikkejani
niin vaatekappaleiden kuin tyylillisten seikkojenkin osalta.
(Aikaisemmin Littlephant-raportointia on nähty muun muassa Oi mutsi mutsin ja Mami Go Go:n tonteilla.)

Malliston ilmestymisajankohdasta liikkeisiin ja verkkokauppaan liikkuu monenlaista tietoa. Lindexin virallisessa tiedotteessa puhutaan huhtikuusta, mutta monessa muussa paikassa kuten blogeissa puhutaan viikosta 12. En ole yhtään sen viisaampi kuin tekään, mitä tarkkaan ajankohtaan tulee,
joten jos näitä ihanuuksia haluaa itselleen eiku siis lapselleen (köh köh) oikein kovasti,
kannattaa pitää silmät auki ja olla nopea.

Kuvituksissa näkyy tällä kierroksella monen monta uutta Littlephantin ystävää.

Olemme käyttäneet Littlephantin leikkisimpiä ja lapsellisimpia puolia, sekä lisänneet hahmoja tähän mallistoon. Hauskat kuvat innostavat lasta ja he löytävät kuvituksista muun muassa
leikkisiä koiria, kissoja sekä kirahviperheen”, Camilla Lundsten kertoo.

Lisää tietoja ja kuvia löytyy Lindexin newsroomista.
Jos Littlephant on vienyt sydämesi täysin, kannattaa tutustua myös
tämän ihmeellisen pikkunorsun virallisiin kotisivuihin

Kaikki kuvat on kaivettu niin ikään Lindexin sivuilta.
Minua ei valitettavasti ole kutsuttu mihinkään päheisiin uutuusmallistojen esittelytilaisuuksiin.
Kutsuja odotellessa…

(PS. Jos kirjoitan ihan sekavia, vetoan siihen että olen edelleen ihan kamalan flunssainen.)
 

 

Kaapin täydeltä


Jääkarhu-, kuumailmapallo- ja viiribody, kissarivistö- ja nappipökät sekä pilvihaalari Seppälä
Raita- ja isokorvakissaleggingsit Lindex
Kaupunkibody Polarn o Pyret
Ruutupaita H&M

Kissapaita ja kolmioleggingsit Lindex
Kaupunki- ja robottipaidat KappAhl
Pupu- ja kuusipaita sekä sydänleggingsit Seppälä
Nappisukat Marimekko

Tässäpä olisi joitain kivoja vaatteita, kenties yhtälailla tytöille ja pojille sopivia,
joita poimin verkkokauppojen tarjonnasta.

Todettakoon, että joitain karsiutui pois siksi, ettei tuotteista ollut kunnollisia kuvia. 
Sinällään merkillistä, ettei kuviin haluta satsata, kun ne kuitenkin leviävät blogeissa, lehdissä ynnä muissa virallisissa ja epävirallisissa markkinointikanavissa ja tuovat näkyvyyttä, ostajia ja rahaa.

 

Arvonta-asiaa

Koska koen bloggaajavelvollisuudekseni lahjoa uskollisia ja ihania lukijoita
edes joskus arvontapalkinnoilla, 
näin keväällä voisi olla hyvä hetki arpoa jotain kivaa.

Koska blogillani on ”lapsellisia” ja lapsettomia, hyvinkin urbaaneja ja maaseudun rauhassa asuvia,
partiolaisia, supertreenaajia, nörttejä ja ties millaisia muunlaisia lukijoita,
on selkeää kohderyhmää vaikea rajata.

Joten kysynkin siis:
Millaista arvontaa toivoisitte?

Mitään arvottavien tavaroiden sponsoroitua kasaa minulla ei ole odottamassa,
koska kaupallisia yhteistyökumppaneita ei pahemmin ole,
joten arvonta järjestetään ihan omin ehdoin ja varoin.

 

 

Hoitolaukku tarvitsevalle

VARATTU!

Kevätsiivousbuumin sivutuotteena olisi nyt tarjolla hoitolaukku sellaista tarvitsevalle.
Ihan vain siksi, että käytän hoitolaukkuna Marimekon merimieskassiani eikä tuolle ole ollut käyttöä.

Kyseessä on suhteellisen tilava,
olkalaukkumallinen (säädettävä olkahihna, käy useimpien vaunujen/rattaiden työntökahvassa roikutettavaksi) musta, siistissä kunnossa oleva, hieman liukaspintainen (helppo pitää puhtaana) laukku.

Laukussa on iso päätasku sekä sivutasku,
jossa on kaksi verkkolokeroa pystysäilytystä vaativille asioille
kuten juoma- tai tuttipulloille, avatuille ruokarasioille tai pienille
ja tärkeille tavaroille kuten avaimille, lomakolle ja puhelimille.

Laukun sivussa on myös erillinen tasku kännykälle, mutta se on enemmänkin mallia 3210 kuin iPhone.
Perus-mummokapulalle toki täysin toimiva ratkaisu!

Laukun mukaan laitan sen sisään hyvin sopivan käyttämättömän vaipanvaihtoalustan.

Laukkua on käytetty muutaman kerran ja se oli ihan hyvän tuntuinen käyttää ja söi ongelmitta ainakin
muutaman kestovaipan, vauvan vaihtovaatteet, liivinsuojia, rintakumikotelon, äidin neuleeen,
rättejä, ruokapurkin ja -lapun, lusikan sekä lompakon, meikkipussin, puhelimen ja avaimet.

Jos haluat laukun tai tiedät jonkun joka tarvitsisi sitä, laita kommenttia tai viestiä.
Laukun voi käydä hakemassa meiltä tai voin postittaa sen postikuluja vastaan.

Huuhtaisen ja tarraharjaan laukun, sillä siinä on säilytyksen jäljiltä vähän pölyä ja karvoja.
Jos olet  hyperallerginen kissoille tai koirille, voi olla etten saa laukkua tarpeeksi.

Informatiivisempia kuvia laukusta löytyy täältä.

PS. Kuvan kissa ei ole kaupantekijäinen,
vaikka auringossa kuvausta odottanut laukku miellyttikin sitä liiaksi.

 

Kokoomusasu

Kuten mainitsinkin, olimme lauantaina piipahtamassa ystävämme syntymäpäivillä.
Kyseisen ystävän kotona oli presidentinvaalien aikoihin jopa Pahvi-Sauli nurkassa,
joten ajattelin normaalin ituhipsterityylini sijaan sonnustautua hieman kokoomuslaisemmin.

Päädyin siis mahdollisimman luonnolliseen, mutta siistiin hiustyyliin,
joka oli kuvanottohetkellä vielä vauvauintia edeltävässä tilassaan.
Kuivailin tukan vasta juuri ennen lähtöä pukukopissa muotoonsa.

Rapsakkaa kangasta oleva paitapusero, pitsikoristeinen tulppaanihame ja neutraalit mustat korkokengät
olivat klassisimmasta päästä mitä tulee koko vaatekaappini sisältöön. (Huomatkaa myös monsterikäsi ensimmäisessä kuvassa.) Tekonahkarotsi kevensi matkojen aikana pakettia sen verran, ettei minua tultu värväämään suoraan kadulta Kokkareiden ehdokkaaksi seuraaviin vaaleihin.

Takki, sukkahousut ja hame: H&M / Paita: Vila / Kengät: Brandos / Kultakorut: Perintökorulippaasta

PS. 
Jos lastenvaatteet ovat tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ennemmin kuin aikuisten vaatteet,
kannattaa käydä osallistumassa Hunajaista-blogissa Mini Rodinin pantteripuseron arvontaan.
Haluaisin itsekin sen M:lle, mutta sielu ei siedä ostaa, joten toivotaan että arpaonni suosisi.
 

 

Kauhunhetki

Voi hiisi millaisen halvauksen meinasin saada tänään kotiin palatessani.
Tai melkein sainkin tai ihan vähän varmaan sain.
Mieskin pääsi juoksemaan täysiä koko kerrostalon portaat ylhäältä lähes alas asti.
Ehdin jo melkein aloittaa vollotus-raivari-epätoivo-kohtauksen.
Mutta tarinalla olikin onnellinen loppu.
Ihme kyllä.

Joskus on onni onnettomuudessa.
Kiitos oi suuri Omppujen suojelija!