Pistipä silmääni, kun Twitter-meemejä selasin. Että sellaista kertoili kansanedustaja vakavalla naamalla eduskunnan täysistunnossa. Ala-asteen ja sitä seuranneiden kouluasteiden historiantunneilta poimitut tiedot aktivoituivat ja teki mieli karjua yksinään tietokoneelle että: ”Jumankuukelis, ei tässä ankeassa maailmankolkassa ole leijunut edes kristillisen uskon vaikutuksien haamua useita tuhansia vuosia sitten!”

Lähetin kuvan miehelleni, luotettavimmalle neuvonantajalleni ja salamannopealle tietotoimistolle, joka tiesi kertoa suoralta kädeltä, että kirkolla oli lain takaama yksinoikeus avioliittoon vihkimiseen vuosien 1734 ja 1917 välisenä aikana. Vuoden 1917 jälkeen tilanne on ollut sama kuin tänäkin päivänä eli vihkioikeus on evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla sekä maistraateilla. Lyhyellä matematiikallani tuloksena olisi 183 vuotta kirkon avioliittomonopolia.

Tuhansia vuosia, vajaat parisataa vuotta – poteto, potato, pikkuvikoja ja sillain.  Sanotaan, ettei kansanedustajan hommaan tarvita esimerkiksi valtiotieteiden koulutusta vaan hommaan perehdytetään ja avustajat… avustavat. Että tavallisella yleissivistyksellä kyllä pärjää. Mutta mitäs tehdään, jos sitäkään ei löydy? Aina välillä loppuu jaksaminen näihin valopäihin. 

Avioliiton pitkän historian valossa kyseessä on ollut ennen kaikkea kahden suvun välinen oikeustoimi, jolla on vahvistettu siteitä ja turvattu taloutta. Kyseessä on ollut sopimus eikä romanttisella rakkaudella tai kiintymyksellä ole välttämättä ollut merkittävää roolia avioliittoon päätymisen kannalta. Vaikka kirkko olisikin vihkinyt ”naimisiin karanneen” pariskunnan ennen kuin kirkko siirtyi hallinnoimaan avioliittoja, liittoa olisi voituu pitää mitättömänä ilman avioliittosopimusta.

Ei kovin romanttista, mutta antaa perspektiiviä. Ja kun otetaan huomioon, että avioliitto on aikanaan oikeuttanut miehen vaimonsa edusmieheyteen – ja eräissä maissa oikeuttaa vieläkin, viime päivinä kovasti pyhäksi ja ikiaikaiseksi perinteeksi tituleerattu avioliitto menettää vähän hohtoaan. Eikä ainakaan kahden yksilön välinen liitto ole ollut navakassa myötätuulessa, sillä Suomessa solmittujen avioliittojen keskimääräinen kesto on huikeat 11,3 vuotta.

Tämä, kirkossa vihitty ja onnellinen vaimoke toivoo seuraavaa tämänpäiväisille äänestäjille: Järkeä, yleissivistystä, avarakatseisuutta, lähimmäisenrakkautta, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kunnioittamista ja ehkä myös pienimuotoista ihmettä. Kädet tai sormet ja varpaat ristiin, kukin tyylillään. Mutta tulkoon tasa-arvoinen avioliittolaki, että saisin viimeinkin hyvän syyn korkata tuon pahuksen kuohuviinipullon!

Perjantaina se tapahtuu. Kuten mieheni eilen vielä muistutteli, jokainen ihmisarvoa ja tasa-arvoa aidosti puolustava kansanedustaja äänestää ei. Kuulostaa tyhmältä eikös kuulostakin? Äänestääkseen tasa-arvoisen avioliiton puolesta täytyy nimittäin äänestää lakivaliokunnan mietinnön hyväksymistä vastaan. Huh! Helppoa tuo politiikan seuraaminen…

Eduskunnan lakivaliokunta tulee nimittäin esitättämään eduskunnan täysistunnolle tasa-arvoisen avioliittolain hylkäämistä. Sama pienen piirin porukka on torpannut lain etenemisen aikaisemmin. (Aloitteen hylkäämistä ehdottava kanta voitti valiokunnan äänestyksessä täpärästi 9-8.) Mutta nyt, laajaa kannatusta keränneen kansalaisaloitteen, galluplukujen ja monien kansanedustajien tuen myötä tilanne voi muuttua.

Lopullinen päätösvalta tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta on eduskunnan täysistunnolla, joka äänestänee asiasta ensi viikon perjantaina. Vähemmistöön jääneet kansanedustajat jättivät mietintöön vastalauseen. Äänestyksessä vastakkain ovat valiokunnan mietintö ja vastalause.

“Olemme toki pettyneitä siihen, että lakivaliokunnan enemmistöllä ei ollut rohkeutta esittää eduskunnalle aloitteen hyväksymistä. On surullista huomata, että niin moni kansanedustaja haluaa pitää kiinni samaa sukupuolta olevien parien erilaisesta kohtelusta, kun samaan aikaan reilu enemmistö suomalaisista haluaisi avioliittolaista tasa-arvoisen”, Tahdon2013-kampanjan puheenjohtaja Senni Moilanen sanoo.

Tasa-arvoinen avioliittolaki olisi hyväksytyksi tullessaan Suomen ensimmäinen kansalaisaloitteesta alkunsa saanut laki. Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista keräsi 166 851 kannatusilmoitusta. Enemmistö suomalaisista (65 %) kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Toteutuessaan lakimuutos mahdollistaisi samaa sukupuolta olevien parien avioliiton sekä antaisi mahdollisuuden hakea adoptiota pariskuntana.

Toivonkin, että kansanedustajilla on roheutta nousta puolustamaan tasa-arvoa aikana, jona sitä sorretaan räikeästi lähellä ja kaukana. Ja että puolueet antavat kansanedustajilleen aidon omantunnonvapauden äänestää! Tosin löytyy niitäkin kansanedustajia, joiden mielestä perimmäisiä oikeuksia tasa-arvoiseen kohteluun rikkovassa asiassa ollaan näpertelykysymysten äärellä. Hyvää duunia!

Tuntuisi huomattavasti paremmalta olla suomalainen, jos kaiken poliittisen urpoilun, nimityssekoilujen ja ryssittyjen ympäristöpoliittisten lausuntojen keskellä annettaisiin edes kirkas, julkinen valonsäde tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta.

Mitä mieltä Sinä olet?

Jos haluatte jakaa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien viestiä blogissanne, yllä olevia, mitoiltaan Lily-yhteensopivia väliaikaisbannereita saa minulta vapaaseen käyttöön. Bannerin voi laittaa bloginsa bannerin tilalle perjantaihin asti. Kiitos Emmille banneri-ideasta! Käyvät toki kuvinakin bannerien sijaan, jos postaatte aiheesta. 

Blogin oman nimen saa halutessaan näkyviin tuon valkokeskustaisen bannerin tyhjälle alueelle valitsemalla asetuksista bloginsa nimen näkyviin. Sama toimii toki muidenkin bannerien osalta. Lähetän täysikokoisen tiedoston maililla tarvittaessa, mutta kuvan avaamisen uuteen välilehteen ja sen ottaminen siten talteen pitäisi riittää. (Pyynnöt ja tekninen tuki kommenttiosioissa tai ilmansinuaolenlyijya@icloud.com)

Katso myös: Tahdon 2013-kampanjaan liittyvä juttuni.