Haamuraja rikki

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Liikunta & ravinto, Muu hyvinvointi, Terveys 4 kommenttia

En ole pahemmin juossut yli kymmenen kilometrin lenkkejä sen jälkeen kun likipitäen kaikki niveleni: polvet, kyynerpäät, lonkat, ranteet, nilkat – jokainen nivelpoloinen mitä käytin arjessa tai urheillessa vähänkin enemmän, alkoivat raskauden jälkimainingeissa kiukutella.

Nytkin on tosin lonkka ja nilkka kipeänä, mutta oikea ja vertaiskuvallinen aurinko kurkistelevat kilpaa pilvien raoista. Tästä se lähtee; Ensi kuussa viisitoista ja juoksukesän jälkeen kaksikymmentä kilometriä.

Ja nyt kaikki multimaratoonarit hiljaa siellä! Kropan totaalilakon jälkimainingeissä jokainen lisäkilometri lenkkiin ansaitsee pienet virtuaaliset ja eteisessä hikisenä kiskaistut tuuletukset, saati sitten pari, kolme ekstra-kilometritolpan väliä.

P.S. Nykyisen juoksusovelluksen osalta meni myös 200 juostun kilometrin raja rikki!

 

 

Pieniä onnenaiheita

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu hyvinvointi 1 kommentti

Lapsen käsitys hienoista vaatteista (eli esimerkiksi keltaisiin sydänleggingseihin, My Little Pony-collegepuseroon ja turkooseihin aurinkolaseihin sonnustautuminen).

Kevät

Juhlat, parhaat bloggaajakollegat ja jämäruoat. Näillä naurunrypyillä, tanssimisesta kipeytyneillä varpailla ja juustokakkuvararenkailla jaksaa taas viikkoja pirteämpänä. Pienenä miinuksena se, että painan kohta sata kiloa.

 

Nämä tyypit, kaikki kolme. Tätä tuskin tarvitsee avata sen enemmän?

Keravakierros ja se, että joku hullu ylipäätään suostui lähtemään kanssani tekemään pikaisen tutustumiskierroksen kotikaupunkiini. Kahvilassa istuskelu, lastentarvikeliikkeessä aletuotteiden hypistely ja kirppiksen koluaminen olivat tietysti plussaa.

Ja sanoinko jo kevät?

Päivän ärsytyksenaihe

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Uutiset & yhteiskunta 13 kommenttia

Rokoteasiat ovat olleet pohdinnan alla tässä blogissa ennenkin ja voisin vauhkota kymmenien kappaleiden verran siitä, miten lyhytnäköistä, typerää ja edesvastuutonta on päättää, ettei anna rokottaa lastaan rokotusohjelmaan kuuluvilla rokotteilla.

Kiitos kansallisen rokotusohjelman, monet tarttuvat taudit sekä niihin liittyneet jälkitaudit, eriasteiset vammautumiset ja kuolemantapaukset ovat hävinneet Suomesta kokonaan tai lähes kokonaan. Se on kuitenkin edellyttänyt ja edellyttää jatkossakin sitä, että riittävän suuri osa väestöstä on saanut rokotukset näitä tartuntatauteja vastaan.

Rokotuksista puhuttaessa nousee usein esille termi rokotuskattavuus, joka kertoo, kuinka suuri osuus väestöstä, tietystä ikä- tai riskiryhmästä on saanut rokotteen. Mitä herkemmin tarttuvasta taudista on kyse, sitä korkeampi rokotuskattavuuden tulisi olla, jotta rokotuksilla torjuttava tauti voitaisiin pitää poissa maasta – jos rokotuskattavuus laskee, taudit voivat palata takaisin.

Paheksun aniharvoja vanhemmuuteen tai lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyviä ratkaisuja. Koetan kuunnella erilaisia argumentteja, keskustella, avata ajatteluani ja kohdata. Mutta tässä asiassa voin myöntää päreideni palavan epäsäännöllisen säännöllisesti. Rokottamattomuudella ei vaaranneta vain omaa lasta vaan päätös koskettaa kaikkia niitä, joita ei voida vaikkapa terveydellisistä syistä rokottaa, niitä lapsia, joita ei ole vielä ehditty rokottaa ja jossain kohtaa myös tulevia sukupolvia:

”Rokotus suojaa rokotettua itseään ja hänen läheisiään. Kun ei sairastu, ei myöskään tartuta tautia eteenpäin. Näin esimerkiksi perustautinsa takia tartunnoille alttiimmat ja ikänsä puolesta tai muusta syystä rokottamattomat voivat saada epäsuoraa suojaa muiden rokotuksista. Tätä kutsutaan laumasuojaksi.”

Haluaisin tietää, josko en ymmärtää että millä ihmeen perusteilla ihmiset oikeuttavat itsensä tai lastensa rokotusten laiminlyönnin?

Toivoisin taustalla olevan ennemmin tietämättömyyden ja  sekä virheellisen tiedon* uhriksi joutuminen. Niihin kun voi tiedotuksella ja opastuksella puuttua, toisin kuin puhtaaseen itsekkyyteen ja väliinpitämättömyyteen.

P.S. Liian monta yllä olevan kuvan kaltaista uutista on osunut viime kuukausina silmiin. Viimeksi tänään. Keittää, sihisee ja porisee.

 

* Linkatussa postaukseen on kasattu useita asiallisia aiheeseen liittyviä linkkejä.

 

// Lainaus THL
 

Romantiikkapäivitys eli pienten eleiden tärkeydestä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu kulttuuri, Rakkaus & suhteet 2 kommenttia

Muistatteko kun kirjoitin romantiikkavajauksesta ja totesin että älykkyydestään, kokkaustaidostaan ja muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta mieheni ei ole kovin taipuvainen romanttisiin eleisiin tai urotekoihin… sanoin, lahjoin tai tunnustuksin.

Voitte siis ehkä kuvitella, että olin varovaisen innoissani saadessani pääsiäisleirille viestin, jossa kerrottiin, että minua odottaisi kotona jokin pienenpieni yllätys. Olin vilpittömän ilahtunut ajatuksesta, että mies oli poissaoloni aikana tuhrannut vapaa-aikaansa hankkimalla allekirjoittaneelle jotain kivaa. Kuten kävi ilmi, minilahjaan oli myös uhrattu ajatusta sekä kuunneltu vaimon hartaita toiveita ja surkeita kitinöitä – sain nimittäin zombiehevos-yksisarvisen! 

Jokunen teistä varmasti miettii, että mitä ihmettä. Juttu juontaa juurensa siihen, että märehdin miehelle katkerana, etten saanut työn alla olleeseen yhteispeliimme hahmolleni halumaani, pahuksen siistiä ratsua. Sillä kukapa ei haluaisi ratsastaa epäkuolleella otuksella, jonka päästä sojottaa ruosteinen miekka. Imago ennen kaikkea, eikös?

Kyseessä lienee vähän sama tilanne kuin jos olisin huomannut kaupassa erityisen ihanat korvakorut ja mies olisi sitten käynyt ostamassa ne. Paitsi että omistan kymmeniä korvakoruja enkä omistanut tätä ennen yhtään zombiehevosta. Korvakorut olisin voinut ostaa itse, mutta en olisi missään nimessä kehdannut käyttää oikeaa rahaa kuvitteellisen kulkupelin hankintaan. 

On se hieno, en kestä. 

 

 

Aliasraivoa, skumppaa, vyötiäishortseja ja naurua eli #teammomfie Keravalla

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu hyvinvointi, Ruoka & juoma, Ystävät & perhe 20 kommenttia

Huh huh mikä päivä! Hyvällä, sekopäisellä ja alavatsakramppaavalla tavalla. 

Raissi raivosi joutuessaan Alias-väijytyksen uhriksi, Emmi tunsi itsensä heti muotibloggaajaksi saatuaan villalierihatun päähänsä ja Iksu löysi hyvänmakuisen alkoholittoman kuohuviinin. Eräs urheiluverkkaribloggaaja hukkasi korteistaan numerot useampaankin kertaan, jaoimme Prismamuistojamme (?!) ja suunnittelimme tulevia sähellysreissuja.

Paikallisen lastenvaateverkkokaupan Coolkidsin omistaja kävi esittelemässä iltapäivällä kaikille siihen mennessä paikalle ehtineille Papun kevätmallistoa. Sinapinkeltaista, ananaksia, kolmioita, vahvaa turkoosia, taskuja, puolikuita, salamuurahaisia ja baggyhousuja, äääh, olisin voinut napata koko mallistokorillisen vaatteita itselleni. Noh, se siitä. Totesimme myös, että aikuisille pitäisi ehdottomasti olla saatavilla vyötiäiskuosisia, collegekankaisia kesäshortseja.

Pidimme tiimalasipuheenvuorojen rytmittämän esittelykierroksen, puhuimme lasten tekemällä tekemisestä ja huonoista tequilakokemuksistamme. Vertailimme housukaavoja, pohdimme kolajuomien hampaita syövyttävää vaikutusta ja lätisimme työ- sekä opiskelusuunnitelmistamme. Puheenaiheet vaihtelivat enemmän tai enimmäkseen vähemmän johdonmukaisesti kaikesta maan ja taivaan välillä, päättyen usein tavalla tai toisella monia meistä yhdistävään teemaan – bloggaamiseen.

Keskiyön paremmalla puolella intouduimme lähtemään paikalliseen baariin ja räpiköimme metsän sekä lähes aution keskustan läpi kohti tanssipaikkaa. Matkan varrella sattui pieni viinivahinko ja totesimme vedenkin olevan Keravalla kalliimpaa. En rehellisesti sanottuna muista, milloin olen jaksanut lähteä juhlien jälkeen vielä uloskin, joten oli ihan virkistävää selvitä ulos kotiovesta.

Silkkitassu ja louna olivat varanneet meiltä vierashuonepaikat jo hyvissä ajoin ja ”pahin Nanna” päätyi lopulta punkkaamaan olohuoneeseemme viritetyllä vieraspatjalla. Aamulla söimme jämiä, paikkasimme nestevajausta kivennäisvedellä ja tuoremehulla sekä pelasimme erän Catania. Puolenpäivän aikoihin tupa oli tyhjä, ellei mittavaa tyhjien pullojen pinoa eteisessä sekä keittiössä vaanivaa tiskivuorta lasketa…

Otetaanhan hei pian uusiksi?

 

 

 

Keittiössä kuultua ja monta syytä kilistää huomenna

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu työ & raha, Ystävät & perhe 4 kommenttia

– Saanko iskä syödä tota juustokakkua?
– Ei se valmistu tänään, sen pitää hyytyä yön yli.
– No huomenna sitten?
– Ei kun sinä menet ukille ja mummille kylään.
– Kuka sen kakun sitten syö?
– Tänne tulee sellainen kauhean iso lauma tosi nälkäisiä naisia ja ne pistelee kaiken kakun suihinsa…
– Oi voi. Harmi.

 

Miesten ja lasten suusta sen totuuden kuulee?

 

***

Huomenna kilistellään kuohuvalla. Ai miksi? Paristakin eri syystä.

Yhteisbloggaamiseen kuuluu tapaamisten ja reissujen järjestäminen, eikös?

#Momfien porukkaa on nähty erilaisilla kokoonpanoilla niin kotimaassa kuin naapurimaissakin, osaan tiimistä olen törmännyt viimeksi StreamTeamin illanvietossa ja isompaan osaan mekkoiltamissa alkukeväästä.

Näitä huipputyyppejä ei kuitenkaan voi nähdä liian usein ja tällä kertaa taas muutama uusi naama uskaltautuu Norppalaan tutustumaan kanssabloggaajiinsa. Vieraanvaraisuuden opittu tai peritty piirre nostaa päätään eikä meillä lasketa, ollaanko ennestään tuttuja – tänne vaan kaikki!

Toinen syy on se, että kaikkensa antaminen taisi viimeaikaisten käänteiden perusteella kannattaa. Ajattelin nostaa sillekin epävirallisen lasillisen huomenna. Vaikka sitten ihan itsekseni ja tyytyväisenä myhäillen.

Olen melkeinpä typerän innoissani aikuisten kesken vietettävästä illasta hyvän ruoan, juoman ja sekavien juttujen parissa. Mutta miksipä ei saisi olla; Luulisi itse kullekin lapsiperhearjen, töiden ja opiskelujen välissä palloilevan pystyvän perustelemaan itselleen pienen paussin toisinaan?

Iih, huomenna!

 

 

Mitä isommat helyt sen parempi

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu tyyli 2 kommenttia

 

Siinäpä se olennaisin asia jo tulikin, otsikossa ja kuvateksteissä. Nimittäin mottoni mitä koruihin tulee.

Onnekseni viime vuosina niin sanottuja statement-koruja eli toinen toistaan massiivisempia, kimaltavampia, värikkäämpiä ja kreisimpiä killuttimia on saanut ihan jokaisesta hyvin varustellusta vaatekaupasta ja rihkamaliikkeestä kautta maan. Sillä isompi on todellakin parempi – jos puhutaan kaula- ja korvakoruista.

Mitä mieltä muuten olette: Alkavatko isot korut tulla jo ulos korvista ja kuvastoista vai pitäisikö niiden saatavuus direktivisoida?

 
Kollaasien korut: H&M, Zara, Lindex ja FannyAlexandraBoutique

 

  

Ylpeä mutsi avautuu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Vanhemmuus Kommentoi

Tiedättekö niitä tilanteita, joissa lapsenne, lemmikkimarsunne, aviopuolisonne, pikkusisaruksenne tai joku muu teille merkityksellinen henkilö kunnostautuu jossain asiassa? Iloksenne, yllättäen ja pyytämättä… Tai oikeammin ilman, että olette ainakaan itse pistäneet tikkua ristiin asian harjoittamisen eteen.

Noh, pyhämaanantain kunniaksi minulle selvisi, että lapseni on opetellut appivanhempien valvovien silmien alla pyöräilemään. Kohta se lähtee reilaamaan, hajottaa älypuhelimensa pesemällä sen pyykin mukana, ihastuu toivottomasti ja kasvattaa viikset. Niisk. 

 

Kevätkukkia ja natisevaa nahkaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Päivän tyyli Kommentoi

Päivän asua pukkaa, tällä kertaa pääsiäiskyläilylle suuntaavan kävelymatkan varrelta napattujen kuvien merkissä.

Mies suostui ystävällisesti räpsimään kuvat, mutta ei vissiin tajunnut ohjeistaa kuvattavaansa suoristamaan mekon etuosan sangen ilmeistä ruttua. Jälkikäteen kun asiasta huomautin, totesi luulleensa rypyn kuuluneen asiaan ja ettei hän voi tietää, miten kunkin viritykseni kuuluisi asettua.

Näillä mennään kuitenkin – sekä kuvien että miehen osalta. Hih.

 

Takki, kengät, mekko ja kukkapanta: H&M /
Huivi ja vaaleanpunaiset rannekorut: Indiska / Helminauhat: Fida Kerava