Uusia alkuja


 
Pääsiäinen on ollut minulle aina vähän enemmän uusi vuosi kuin itse uusi vuosi. Ja eri puolilla maailmaa uutta vuotta vietetäänkin juuri samoihin aikoihin kevään korvilla, mielestäni täysin loogisesti. Luonto herää talven jälkeen, samoin minä, kristinuskossa Jeesus aloittaa puhtaalta pöydältä ja kaikki koristeetkin huutavat symboliikallaan uutta elämää: kanoja, munia ja tipuja, ruohonversoja ja kevätkukkia.

On ollut ikävä. Valokuvaamista, elämän pienten ja isojen hetkien vangitsemista ruuduiksi, yksityiskohtien zoomailua ja vangitsemista, omien ajatusten ylös kirjaamista, paikkaa, jossa saisin itse päättää, miten ja mistä kertoa, mitä jakaa. Hidasta, kotoisaa, omannäköistä blogia nopeiden instagramien ja tiktokkien maailmassa. Joten uusia alkuja, ehkä tälläkin tontilla.

Valoa pimeyden keskellä

img_0160 img_0183img_0174 img_0176 img_0170img_0190 img_2068

Pian on käsillä vuoden pimein päivä. Luonnonvaloa saa kotona ollessaan metsästää ajoittain tosissaan, autot tööttäilevät ohittaessaan loskassa puuskuttavaa pyöräilijää katuvalottomalla tiellä. Jouluvalot on kiedottu jo lähes kaikkiin neliöihin, joissa enemmälti oleilen ja teekupponen tulee nautittua aika usein kirkasvalolampun välittömässä läheisyydessä.

Sängynpohja ja flanellilakanat, nuo viettelevän törkypehmeät pirulaiset kutsuvat silti entistä useammin. Työmatkapyöräilyn ulkopuolinen liikunta on vähissä ja talviunille mönkiminen houkuttaisi. Liekö alkutalven aurinkolataus etelänreissulla auttanut vai onko kiittäminen uusien ammatillisten haasteiden tuomaa draivia, mutta olo on moneen aikaisempaan talveen verrattuna varsin kohtuullinen.

Ja pian on joulu, tuo ilon, valon ja hyvän ruoan juhla. Kuten rakas aviomieheni totesi joskus, vuoteni koostuu pääsiäisestä, kesästä, halloweenista ja joulusta. Yhtä juhlaa koko elämä. Tai sitten ei. Ei muuten ainakaan tänään aamusta tuntunut siltä, että olisi ollut matkalla juhlahumusta toiseen.

Uusi keittiö – kyllä, viimeinkin!

img_0087 img_0115img_0121img_0141img_0111img_0094 img_0124img_0126img_0103img_0108img_0114img_0098 img_0132 img_0105img_0140 img_0144

Keittiöremontti valmistui, enimmäkseen miehen uskomattoman sitkeän työpäivien jälkeen painaman urakan ja perhetuttavamme suosiollisen avustuksen kantamana, jo ennen kuin lähdimme Kanariansaarille. Siitäkin syystä loma oli ihan paikallaan käytännössä tupladuunia useamman viikon painaneelle puolisolle ja lomatunteja kasaan paiskineelle vaimolle.

Uudet kuviot ovat imaisseet aikani ja ajatukseni sen verran tehokkaasti, että blogi on jäänyt täysin hunningolle ja silloinkin, kun olisin ollut kameran kanssa kytiksellä, päivänvalo on paennut minua tai asunto on ollut mullinmallin seuraavan remonttiprojektin (oi kyllä vaan!) vuoksi. Tuo meillä asuva kun mies sai ilmeisesti tarpeekseen vaimonsa vitkuttelusta ja maalasi viimein ajan ja auringon kellastamat sekä kolhuuntuneet mäntyportaat kyyhkysenharmaiksi ja ah, rakkautta, ne tekivät ihmeitä eteisaulallemme.

Keittiöstä vaihdettiin siis pois puhkikulunut parketti, johon kosteus oli tehnyt tehtävänsä jo edellisen asukkaan aikana. Vanhat kaapit ja kodinkoneet purettiin pois kokonaisuudessaan ja Ikeasta tilattiin uusi, paremmin hankalat kulmat, kattoon kurkottavat tilat ja täyskorkeat kaapit mahdollistavat nurkat hyödyntävä keittiön runkoratkaisu. Uudet ovet ja vetimet vaikuttavat tietysti eniten keittiön yleisilmeeseen, mutta lisälaatikot, integroidut kodinkoneet ja uudet ylähyllyt…

Sanotaan että meillä on nyt tyhjiä laatikoita ja hyllyjä keittiössä, vaikka olohuoneen astiakaapin painetta saatiin purettua reilusti. Ja keittiötä enimmäkseen käyttävä puolisko kiittelee uutta uunia, liettä ja päivitettyjä kodinkoneita noin muutenkin eli toiminnallisuudessa ei kaiken sen loputtomalta tuntuvan keittiösuunnitelman pyörittelyn jälkeen onneksi ole enää kauheasti viilattavaa.

Ja onhan se nyt kaunis, hitto vie. Sielu ja silmä lepää.

Ota tässä nyt sitten pihakuvia…

output_Ee0oKy


…kun terassilla lentelee supersankari.

Elämme akuuttia Flash-vaihetta enkä meinaa nyt koneet jumittavaa roskaa tai tapaa laitattaa tatuointeja vaan lapsen villitysenomaista taipumusta esitellä juoksutaitojaan mainostamalla olevansa, vaatimattomasti ”maailman nopein mies”.

Pitäisikö sanoa, että joo joo, nopea olet vai paljastaa karu totuus?

P.S. Jos luet juttua mobiilissa, klikkaa kuvaa, niin postauksen pointti aukeaa paremmin!

Ya Boy, ain’t nothing but a Malibu Party

IMG_8798 IMG_8786 IMG_8782 IMG_8781 IMG_8777 IMG_8759 IMG_8751 IMG_8750 IMG_8744 IMG_8737 IMG_8741 IMG_8736 IMG_8730 IMG_8734 IMG_8724 IMG_8719 IMG_8722 IMG_8709 IMG_8733 IMG_8699 IMG_8687 IMG_8685 IMG_8682
IMG_8716 (1)

Onhan mökillä vielä kalusteita maalattavana sun muuta, mutta talven aikana olin melkein ehtinyt unohtaa, miten kivalta täällä näyttää. Puhtaat, valkeat lakanat, uunista leviävä croissantintuoksu ja kameran kaukokuvausputken läpi tiiraillut, tyynellä merellä kelluvat sorsat, silkkiuikut, lokit, haapanat ja merimetsot eivät ainakaan vähentäneet zen-oloa.

Viime viikolla tuli tehtyä sairas- ja muiden lomien takia useampana päivänä ylitunteja ja keväthässäkkä painaa toissä päälle, varmasti aina kesäkuun korville asti, joten raikas meri-ilma, aurinko ja edelliskesän remonttiurakan hedelmistä nauttiminen tekevät siis todellakin hyvää.

Ainut harmituksen aihe on se, että mukana on vain oma porukka, joissa ei ole mitään vikaa, mutta parin hyvän ystävän ja näiden mökkeilyavecien jääminen matkasta hieman söi viikonloppufiilistä. Ai miten niin suhtaudun nihkeästi suunnitelmien muuttumiseen? Niinpä.

P.S. Jos luet koneella, selaimessa, klikkaa kuvat suuremmaksi kuvarullaan, saat niistä varmasti enemmän irti!

 

 

Kyllä äiti tietää

 

En erityisemmin välitä pihatöistä. Maanmuokkaus, istuttaminen ja painavien asioiden, kuten kivenmurikoiden kantaminen, ovat ihan siedettäviä duuneja, mutta kaikki ylläpitotoimet: haravointi, kitkeminen ja kuoputtaminen saavat aggression heräämään ja verenpaineen kipuamaan kattoon. Yäk.

Tästä syystä olen aina haaveillut puutarhattomasta asumismuodosta (talo dyyneillä, kenties?) tai havupuiden, kivien ja kalliokasvien peittämästä, lähes huoltovapaasta pihamaasta.

Uuteen kotiimme sattuu kuitenkin kuulumaan julmetun ison terassialueen (vähällä vaivalla paljon iloa, jes) lisäksi myös leikattavia koristeomenapuita, hoitoa vaativa sammalmatto sekä retuperälle päästetty etupiha muutamine pystyynkuolleine angervoineen, ykittäisine havuineen ja soraerämaineen.

Arvaatteko kuka on repinyt irti vanhoja, pystyynkuolleita pensaita, haravoinut, raijannut kivenjärkäleitä, ravannut puutarhaliikkeissä, raahannut multasäkkejä, saanut auringonpistoksen, tuhonnut harmikseen useamman muurahaispesän betonilaattoja siirrellessään, saanut sadekuuron niskaansa ja leikannut pensasaitaa? Noin muunmuassa…

No se sama nainen, joka vannoi, ettei omalle pihalle tule kuin kiviä. Kyllä äiti tiesi jo 12 vuotta sitten, ettei perfektionismiin taipuva (ja tuolloin nykyistä pahemmin kontrollifriikki) esteetikkotytär kestäisi hunningolla olevia tiluksia.

Niin vain entinen yli-iso parkkipaikka, joka oli alun alkaen ensimmäisen kuvan etupuolikkaan kaltaista pikkukuvikkoa, muuttui orastavaksi hyötypuutarhaksi norppaemon ja nörttimiehen toimesta. Vajaa kaksi päivää ja eloton nurkkaus sai aivan uuden muodon.

Lavoille tullaan istuttamaan mansikkaa, salaatteja, yrttejä ja minitomaatteja. Marjapensaiden osalta kasvamaan pääsivät musta- ja punaherukka, puutarhavadelma ja karviainen. Ehkäpä selitys pihanlaittointoon piileekin tässä – kasveissa on heti enemmän järkeä, jos ne tuottavat syötävää!

     
 

Se kevätaurinko

IMG_7914 IMG_7897 IMG_7867 IMG_7761 IMG_7816 IMG_7690 IMG_7678 IMG_7963 IMG_7906 IMG_7877 IMG_7819 IMG_7701 IMG_2974 IMG_7917 IMG_7931 IMG_7966 IMG_7975 IMG_7839 IMG_7824 IMG_7693 IMG_7951 IMG_7959 IMG_7900 IMG_2972 IMG_7880 IMG_7862 IMG_2950 IMG_7868 IMG_7941 IMG_2965 IMG_7901 IMG_7756IMG_7886


Arvatkaa vaan, kenellä on jo asunto pullollaan pääsiäiskoristeluja? Niinpä, mutta parempi levitellä ne nyt, että ehtii hetken niistä nauttiakin, ennen kuin supersankarisynttärit syrjäyttävät koristemunakokoelmat.

P.S. Kuvat saa tuttuun tapaan isommaksi ja selailtavaksi suurennettuna ”kuvarullana” klikkaamalla kuvan päältä hiirellä. Jos siis haluaa tillistellä yksityiskohtia tarkemmin.

 

Ohoh, valoisaan aikaan kotona – katso kuvat!

IMG_7075 IMG_7073 IMG_7072 IMG_7061 IMG_7059 IMG_7056 IMG_7054 IMG_7052 IMG_7044 IMG_7042 IMG_7034 IMG_7030 IMG_7025 IMG_7019 IMG_2497 IMG_2493

Olen valmistautunut tulevan viikonlopun kauan odotettuihin iltamiin järjestelemällä asuntoa, sillä tuntuu siltä että jotain tartteis tehrä; Sauna-, porras- tai keittiöremonttia ei tällä aikataululla kannata kuitenkaan aloittaa, vaikka kuinka haluttaisikin.

Alakerran kodinhoitohuoneen (ja vessan) apukärry sai viimein täytettä ja miehen joululahjaksi antama Kekkilän Ruukkuporras saatiin kasaan. Tuon hintaluokan kukkahyllyksi alkuperäiset ruuvit olivat surkean pehmeää materiaalia ja jouduimme ennen kokoajaisia suuntaamaan rautakauppaan. 

Mutta nyt on viherkasvia joka lähtöön ja lisää tulee. Olen aina haaveillut maltillisesta kotiviidakosta eikä parin viime vuoden viherkasvihehkutus sisustusblogeista Asuntomessuihin ja instagramiin ole varsinaisesti auttanut asiaa. Katsotaan kaunko pöheikkö kestää hurjien kissapetojen hyökkäyksiä…

Tervetuloa kurkistamaan uutta kotia!

IMG_6636 IMG_6631 IMG_6620  IMG_6617 IMG_6619 IMG_6612 IMG_1889 IMG_1890 IMG_1867  IMG_1881 IMG_1886  IMG_1869 IMG_1876 IMG_1873  IMG_1859 IMG_1879IMG_1856 IMG_6626IMG_1851 IMG_1885IMG_1839 IMG_6637IMG_1846 IMG_1888IMG_1845

Eräänä sunnuntaina, hieman yli kuukausi uuden asunnon avainten saamisen jälkeen sain aikaan otettua asuntokuvia, osan tosin vaan puhelimen kameralla, mutta kuitenkin.

Sitä ennen asunnossa oli rakennettu kokonaan uusi vaatehuone seinineen ja ovineen sekä vaihdettu yläkerran ovet ja ovenkarmit, uusittu yläkerran lattia, maalattu yläkerran kylpyhuone lattiasta kattoon, remontoitu tuulikaappi, koottu 1500 kiloa huonekaluja, purettu muuttolaatikot yhtä lukuunottamatta, tapetoitu, itketty, kiinnitetty tauluja, hermoiltu, vaihdettu tyynynpäällisiä, kiroiltu, sirkkelöity lattia- ja peitelistoja, valvottu öitä, työllistetty puoli sukua apujoukoiksi ja syöty remonttikaaoksen keskellä pizzaa.

Olimme asunnon vapautumista odotellessamme ja remontin pahimman alun yli melkein kaksi viikkoa evakossa ja senkin jälkeen jouduimme käymään pitkään suihkussa vanhemmillani. Radiohiljaisuutta onkin kestänyt täällä blogissa aika pitkään harvemman tai lähes olemattoman postaustahdin merkeissä, mutta eiköhän tämä pikkuhiljaa tästä. Järki meinasi lähteä ja painokin putosi kolmisen kiloa. Eiköhän joulun aika korjaa sen tilanteen, halusin tai en ja stressikin laantunee hiljalleen.

Uudessa kodissa on siis alakerrassa keittiö, olohuone, pieni, epäkäytännöllinen eteinen tuulikaappeineen, kodinhoitohuone-vessa ja käynti pienelle pihalle, jota hallitsee suhteessa jättimäinen terassi valo- ja sadekatteineen. Yläkerrassa on kaksi kivan kokoista makuuhuonetta, joista toiseen rakensimme miehen työnurkkauksen ja vaatehuoneen. Yläkerran suihkuhuone-vessasta on käynti saunaan, jonka saamisesta omaan kotiin olemme enemmän kuin onnellisia. Neliöitä on hieman vajaat 80 ja näillä olisi tarkoitus selvitä pitkään!

Mitäs sanotte näiden kuvien perusteella?

 

970kg

  
Siinäpä päivän luku teille! 970kg huonekaluja koottavaksi – vapaaehtoisia?

P.S. Itse olen megaflunssassa, joten ei oikein remontti nappaa juuri nyt.