Hertta tuli eilen kotiin. Ainakaan vielä se ei ole vaikuttanut erityisen masentuneelta tai surkealta pennuista eroon joutumisen takia. Toki tilannetta pitää seurailla. Ihanaa kun on taas koira kotona!

Kuvat on otettu eilen. Ja ne ovat todennäköisesti viimeiset kuvat Hertasta ja pennuista ennen kuin pennut lähtevät uusiin koteihinsa. 

Onneksi pennut eivät olleet meidän luonamme kasvamassa, muutoin olisin itkenyt niiden lähtöä katkerasti. Jopa näin kolmen tapaamisen perusteella tuntuu hieman haikealta.

Kerta kiellon päälle eli tässä olisi vielä muutama kuva kullankeltaisesta ihmenakista…

Karma potkii päähään: Juuri tuo suosikkipentuni on ainoa, joka saattaisi olla vielä vailla kotia. Toivoin, että se varattaisiin ensimmäisten joukossa. Sen pienet, kiiltävät pennunsilmät ja silkinpehmeät korvanlerpukat kiusaavat uniani varmasti siihen asti, kunnes tiedän sen kotiutuneen jonnekin.

Pentukuvien ja onnellisen koiranomistajan fiilistelyn merkeissä toivotan teille omannäköistänne pyhäinpäivää!