Kasvissyöjän vapaapäivä


Meidän huushollissa keittiössä häärää pääsääntöisesti mies. Niin ruoanlaitto- kuin tiskauspuuhissakin.
Tosin silloin kun makeahammasta kolottaa, saattaa minutkin löytää köökistä pilkkomasta omenoita kaurapaistokseen tai survomassa taikinaa mustikkapiirakkavuokaan. Useimmiten ruokamme on valmistettu alusta asti itse tai puolivalmisteita hyödyntäen, eineksiä syödään aika vähän. 


Toisinaan kuitenkin kiire tai laiskuus iskevät ja sillon syödään tomaattikeittoa, tuorepastaa tai pakastepizzaa.
Tai ristikkoperunoita ja kalapuikkoja, jotka on helppo kaataa uuniin paistumaan.

Kun huomasin Buzzadorissa Hälsans kökin kampanjan, jossa testattavaksi tarjottiin nimenomaan kasvisruokia, päätin uteliaisuuttani osallistua. Nappasin pitkän tovin Prisman pakastehyllyn edessä seisoskeltuani testattavaksi kaksi pakettia soijanuggetteja ja pari laatikollista kasvispihvejä. Haa, nyt minäkin toin ruokaa pöytään!

Pihvit paistettiin hampurilaissämpylöiden, vihannesten, sipulin ja halloumin sekä cheddarviipaleiden kaveriksi, kun meillä oli vieraita. Makutuomareina oli kaksi kasvissyöjää ja kaksi (semi)lihansyöjää. Yksimielisiä olimme siitä, etteivät pihvit sentään voittaneet (hyvin) omin pikku kätösin tehtyjä kasvis- tai jauhelihapihvejä. Minä pidin pihveistä, vähemmän soijaruokia suosiva kasvissyöjäystäväni sanoi pihvien olevan ihan hyviä ja lihansyöjätkin söivät hampurilaisensa pihveineen päivineen tyytyväisinä.

Kasvispihvit voisivat olla sellainen ruoka, jonka voisin napata pakastehyllystä jatkossakin mukaan äkillisessä kotihampurilaishimossa. Niitä voisi ostaa maisteltavaksi omiin illanistujaisiin tai viedä tuomisina grillijuhliin, joissa tarjonta saattaisi olla kasvissyöjän näkökulmasta muutoin heikko.

Nuggetit syötiin oman perheen voimin ja ne katosivat uunipelliltä nopeasti. Minusta soijanuggetit olivat jopa paremman makuisia kuin perinteiset kananuggetit. Mies söi omansa kyllä, muttei kuulemma ihastunut, johtuen siitä ettei hän ylipäätään pidä nuggeteista kauheasti. Taapero kiskaisi sekä nuggetit että pihvit suuhunsa hyvällä ruokahalulla ja kinusi lisääkin.

Kaikki Hälsans Kök-tuotteet ovat kasvisperäisiä ja säilöntäaineettomia. Kasvisten lisäksi tuotteet sisältävät myös kananmunaa. (Falafeleissa ei ole kananmunaa). Tuotteet on valmistettu soija- ja vehnäproteiinista. Ne ovat koostumukseltaan ja maultaan lihankaltaisia: Uskoisin niiden sopivan täten myös useimpien tapalihansyöjien suuhun hyvin.

Jos haluaisi kokata kylään tuleville kasvissyöjäsukulaisille tai -vieraille eikä olisi ihan varma, millä korvaisi lihan ruoanlaitossa sanoisin tämän tuoteperheen olevan helppo tapa tehdä itselle tuttuja ruokia niin että ne onnistuvat. Tuleepa ruoasta myös proteiinin suhteen täysipainoista, tuotteissa kun luvataan olevan enemmän proteiinia (100g:ssa) kuin esimerkiksi sika-nautajauhelihassa, raejuustossa tai maitorahkassa.

Hälsans Kök -tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta ja sarjaan kuuluu
kasvispihvit, -fileet, -leikkeet, -pyörykät ja -mureke, kikhernefalafelit sekä soijanakit, -chorizot ja -nuggetit.  

Kasvispihvejä käyttäisin itse juurikin hampurilaispihveinä en niinkään ”pelkkinä” pihveinä. Mutta tämä saattaa johtua siitä, etten ole koskaan elämäni aikana ymmärtänyt pihvien syömisen hienoutta. Kasvispyörykät voisivat sopia lastenkutsuille cocktailpaloina tarjottaviksi tai korvaamaan lihapullia nuudelivokkiin tai muihin ruokiin, joissa käytetään lihapullia.

Kasvismureketta voisi käyttää yleisesti jauhelihan korvikkeena erilaisissa kastikkeissa, pizzoissa, keitoissa, uuniruoissa tai tacoissa. Falafeleja voisin kokeilla joskus jonkin salaatin tai pitaleivän seuralaisena. Olen vuosia sitten maistanut soijanakkeja ja se oli niin puistattava kokemus, että jättäisin tämän(kin) tuoteperheen soijanakkien kokeilemisen väliin, täysin henkilökohtaisiin traumoihin vedoten.

 Mutta tämä tuotepoppoo oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen ja itselleni täysin uusi tuttavuus!

PS. 
Buzzaaminen on tuotteiden testausta ja niistä kertomista eteenpäin omille tuttaville tai lukijoille omaan kokemukseen perustuen. Buzzatessa myös raportoidaan tuotteesta yritykselle ja näin yritys saa palautetta tuotteestaan. Buzzadorina voi toimia kuka tahansa, oli bloggaaja tai ei. Jos haluat päästä kokeilemaan uusia tuotteita ja jakamaan käyttäjäkokemuksiasi, Buzzadorin sivuilta saa lisätietoa.

 

Terassikauden avajaiset tänään

Viikonloppuna kuurattiin normaalin viikkottaisen siivouksen lisäksi erityisurakkana parveke

Mies pesi seinät muutaman vuoden aikana kertyneistä multaroiskeista ja liasta,
puunasi ja imuroi lattian sekä kiipeilypuun. Ja shoppaili ruukkuja yllättävän innostuneena.
Minä puolestani keskityin muun asunnon jynssäämiseen (ja parvekkeelta kulkeutuvan mullan torjuntaan).

Viime viikon Ikean reissulta tuotua kukkalastia täydennettiin muutamalla alppiruusulla, tuijalla ja orvokeilla.


Pihalla ei vieläkään pahemmin viherrä, mutta parvekkeella on jo mukava istua, kun ympärillä on vehreitä kasveja, tuoksu on raikas ja talven aikana kasaantuneet pölyt ja kissankarvat on häädetty. Viime kesänä hankittu hortensiakin pukkaa pieniä vihreitä lehdenalkuja. Se taitaakin olla ainut kasvi, joka selvisi talven yli hengissä.


Yksi ihana rouva ja toinen ihana neiti tulevat tänään kylään, joten täytyyhän terassilla olla tarjolla jotain kurkunkostuketta sekä grilliruokaa. Halloumi, tomaatit, paprikat, kesäkurpitsa, sipulit ja herkkusienet
vain grilliin muhimaan. Ai ai, kesäfiilis.

Miten teidän kevätpuuhanne edistyvät?
Onko parvekeviljelyprojekteja tai puutarhan haravointia jo suoritettu
vai ovatko keväthommat vielä ajatuksen asteella hautumassa?
Onko terassi- tai grillikausi jo avattu?

PS. Nuo varpaat voisivat olla seuraava ”laitettava kesäkuntoon”-projekti.

 

Uu mamat


Kuten jo perjantaina mainitsin, olimme viikonlopun alkajaisiksi Rosannan kanssa tuulettumassa Helsingissä. 

Napsimme pientä syötävää Namussa, kiertelimme ostoksilla ja kävimme kahvilla.


Seurasimme aika hienosti toteutettua, joskin lyhyeköä muotinäytöstä,
jossa mallit laskeutuivat alas pystysuoraa catwalkia.


Naurattaa tuo kuva, jossa meitä paikalle kutsuttuja bloggaajia ja toimittajia oli paikalla vasta muutama:
Suurin piirtein jokaisella on kamera edessään pöydällä. Hih.


Kuohuvaa, katkarapuvoileipiä, kinuskikakkua, lahjaostoksia,
valoisalta ja kivalta ostospaikalta vaikuttavaan Citycenteriin tutustumista…


Paljon naurua ja hymyjä. Kiitos vielä Rosanna, Iksu ja Jenn- sekä hänen pikkuaveccinsa!

(Lisää Helsinkireissun kuvia ja tunnelmia löytyy Rosannan tontilta.)

Ensimmäinen kuva Akifoton.

 

Hoitovapaalla eli kalenteri täynnä

Viikon 18 osalta kalenteri on täynnä pienenpienellä käsialalla tehtyjä merkintöjä, iCal:in kuukaistaulukossa loppuu joidenkin päivien kohdalta näytettävät rivit: Crossing. Ikean reissu ja parvekkeen kevätkuntoon laittoa. Vappujuhlat ja pesäpalloa. Partiokokous, hallituksen kokous ja kesäleirikokous. Perhekerho, muotinäytös ja mammakahvit. Autiotuvan talkoot, vauvauinti. Lenkkeilyä ja aivoriihi.

Ilmoittautuminen Naisten Kympille ja partiotaitokisoihin, iso pino laskuja, retkikamojen purkua,
päiväkotipaikan selvittelyä, blogipuuhia, pakettien noutamista ja lähettämistä.
Ja toki normaali arjen pyöritys ulkoiluneen, pyykinpesuineen ja siivouksineen.


Kohta tämä viikko on pulkassa ja ensi viikko väläyttelee lupauksia tyttöjen skumppaillasta,
synttärikahveista, elokuva- ja ravintolaillasta, poikkeuksellisesta partiovapaasta torstaista
ja kolmen päivän crossausputkesta perjantaista sunnuntaihin, sillä alkuviikko on niin tuhannen tukossa
ettei sinne oikein saa vaunukävelyä kummempaa liikuntaa ängettyä.

Ja ai niin, äitienpäivä. Taisinpa sen lisäksi lupautua yhdeksi Keravan Siivouspäivän puuhanaisista, hupsista!
Oli ilmeisesti liian vähän puuhaa ennestään….

Mutta yhtään ei leipiinnytä tai väsytä. Korkeintaan ihan pikkiriikkisen.
Valon määrän lisääntyminen ja selkeästi parantuneet yöunet (eläköön sopivassa vaiheessa aloitettu unikoulu, josta muuten myöhemmin enemmän asiaa) pitävät ison pyörän rullaamassa. (Ja ajatus kesästä,
jolloin saa tervetulleen lepohetken mukavista, mutta aikaavievistä partiotouhuista.)


Onneksi on tuo pikkuapulainen, joka kissojen suosikkityynyn tarraharjaamisen lisäksi osaa muun muassa kiivetä eteisen senkin, työ- ja ruokapöydän päälle sekä melkein vierashuoneen yläsänkyynkin. Irrottaa rikkaimurin latauksesta, sammutella valoja, piilotella irtaimistoa mitä kummallisempiin paikkoihin.

Päivänä eräänä viikatessani pyykkejä M otti pinosta yhden neuleen, käveli vessaan, avasi pyykinpesukoneen luukun, tunki neuleen koneeseen, sulki luukun, napsautti virtanapista koneen päälle, kieritti pesuohjelman valitsemisnamiskaa ja painoi käynnistysnappia. Siellä se pyöri, 30 asteen kirjopesuun kuuluva villapaita 60 asteen valkopyykissä. Sanomattakin lienee selvää, että pyykinpesukoneen virtajohto on tätä nykyä vain valeistutuksessa pistorasiassaan.

Taitoa on ja tarmoa, järkeä odotellessa!

Ja hei, M:llä on nyt päivähoitopaikka tiedossa ja kirjoissa elokuulta alkaen, talomme viereiseen päiväkotiin. Kyseinen päiväkoti on yksi harvoista kaupungissamme heinäkuussa auki olevista päiväkodeista eli pääsemme tutustumaan päiväkodin touhuihin kätevästi suoraan ennen aloitusta eikä niin että väliin jäisi kuukauden tauko. Loistavaa!

 

Karkausilta

Istun junassa matkalla Helsinkiin: Ihana Rosanna järjesti minulle kutsun toimittajille ja bloggaajille tarkoitettuun uudistetun Citycenterin avajaistilaisuuteen. Muotinäytös ja cocktailtarjottavat kuulostivat mahtavalta ja sovin innoissani miehen kanssa hyvissä ajoin että hän touhuaa pojan kanssa tämän perjantai-illan.

Tänään perhekerhossa jutellessani tajusin että saatan erottua vähemmän edukseni kaikkien metrikahdeksankymppisten ja neljäkymmentäkiloisten naisten joukosta.

Tukka on miten sattuun värjätty (hyvin leikattu kylläkin), kynnet groteskissa kunnossa ja hampaat keltaiset. Tissit roikkuvat ja naama on yhtä aikaa sekä kuiva että rasvainen. Kaikki vaatteet ovat täynnä kissankarvaa ja sukkahousut valuvat makkaralle polvien päälle ja nilkkoihin. Jakku haisee savulle, kiitos samassa kaapissa majoittuneen kuoritakin. 

Laukku on ostettu Pärnun halpamarketista. Luulen sillä olevan luiskaseurassa yhtä nukkavieru olo kuin omistajallaan. Mutta mitä sitä turhia surkuttelemaan; Keravalais-lähiömutsilookki tulee varmasti muotiin ihan näillä hetkillä.

Eikä tilaisuus voi olla kurja, jos tarjolla on ilmaista ruokaa ja hyvää seuraa. Ainakaan niiden mallimitoissa olevien naisten kanssa ei joudu taistelemaan viimeisestä macaronleivoksesta! Illalla pääsee vielä tasoittamaan jännitystä kahvittelemalla ”Lilymammojen” kanssa ja saunomalla. Vapise Anne Kukkohovi, norppaemo on vapaalla!

 

Erojen kevät

Ei tämä arki ole aina niin intohimoista. Oleminen ei ole jatkuvia romanttisia illallisia tai koko päivän viettämistä ihotusten peiton alla, Mutta mieheni on sitä mitä olen puolisolta odottanutkin. Ystävä, rakastettu, (kasvatus)vastuun jakaja, ihminen, jonka kanssa on hauskaa, henkinen ja miksei fyysinenkin tuki. Ja mitä ”parisuhteen hoitamiseen” lapsiperheen arjen keskellä tulee, olemme kyllä saaneet järjestettyä kahdenkeskeistä aikaa ja irtiottoja ihan hyvin.

Jokin on silti muuttunut: Riidellessä vaikuttaisi siltä että ykkösvaihde on kadonnut laatikosta kokonaan. Kun alkaa ärsyttää, siirrytään paljon nopeammin ”aina”, ”ei koskaan” ja ”sävaannytoottommonen”-osastolle. Näin ollen riitelyn kaikista puuduttavin muoto eli mihinkään johtamatin samasta asiasta jankkaaminen ja sitä seuraava huutoitkuvaihekin saavutetaan herkemmin.

Tuntuu että mitä enemmän molemmat on ajettu henkilökohtaiselle epämukavuusalueelle sitä nopeammin keitos kiehuu liedelle; Tilannetta kiristävät univelka, raha-asiat, menojen ja aikataulujen pyörittely, jatkuva kiireessä ja häirittynä syöminen, sotku, meteli – mikä nyt kumpaakin tai vain toista ärsyttää.

Sekä seuraamissani blogeissa että lähipiirissä ovet ovat paukkuneet tai sulkeutuneet hiljaa viimeisen kerran lähikuukausina. Kevät on muutenkin erojen aikaa, sen on huomannut viime vuosina yhä selvemmin. Ehkä keväällä riittää paremmin uskoa uusiin alkuihin tai edes jaksamista toteuttaa pitkään ajatuksen tasolla pyöritelty muutos. Mutta kyllähän se pysäyttää kun (puoli)tutut, ystävät tai sukulaiset pistävät lusikat jakoon muutaman tai useamman kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. 

Entäs ME? Onko kaikki hyvin? Mitä pitäisi tehdä ettei kävisi samoin vai voiko tehdä yhtään mitään? 
Onko omalla tahtotilalla tai yrittämisellä merkitystä, jos suhteen toinen osapuoli kyllästyy, lähtee kävelemään, löytää toisen, kokee ettei tämä olekaan sitä mitä hän on elämältään halunnut?
Erot tulevat uniin vaikka päiväsaikaan ja virkeänä tietää, ettei tällainen kauhuhkuvien pyörittely ole järkevää saati tarpeen. Mutta jossain siellä pohjalla se on, oman riittämättömyyden ja hylätyksi tulemisen pelko. Ja nyt siihen sisältyy vielä, unissakin, huoli lapsesta. 

Eroaiheisissa unissa olen aivan hirveä raivotar. Poltan sillat joka suuntaan, rikon irtaimiston, huudan, satutan sanoilla ja teoilla takaisin niin paljon kuin suinkin pystyn. Luulen että unien tunteet ja teot osuvat sikäli oikeaan että niissä ei ole vain rahtunen vaan ennemminkin täysin nyrkillinen totuutta: Ehkä olisin järkevämpi, jos tilanne tulisi joskus eteen – todennäköisesti en paljoakaan. 

Taannoin ihmettelin, miten jotkut ihmiset osaavat erota sovussa ja sivistyneesti. Minulle vastattiin, että kyllä sen ymmärtää sitten kun on omia lapsia. Mutta en minä ymmärrä vieläkään. Minusta ei tulisin ”hyvää tiimiä” tai osaa ”lapsen parhaan eteen toimivassa yksikössä” sellaisen ihmisen kanssa, joka heittäisi menemään kaiken, minkä eteen olen tehnyt vuosia töitä. 

En ehkä tekisi lapsesta suoranaisesti lyömäasetta, viestinviejää tai kiistojen selvittelijää, mutten todellakaan tekisi asiasta yhtään sen vähemmän vaikeaa kuin olisi pakko. Ja se minua huolettaakin. Vaikka lapsen olisi hyvä nähdä, että elämä jatkuu ja vanhemmat voivat edelleen hoitaa asiat keskenään, olisin susihuono kummassakin asiassa. Ainut positiivinen seikka minkä keksin on se, että lapsi pakottaisi kenties hoitamaan asiat kuntoon: Katon pään päälle, ruokaa lautaselle, nousemaan sängystä ja viemään roskat.

Joskus tuntuu, että parisuhteen rikkomisenkin pitäisi olla jotenkin lain piirissä. Jos joku vie yritykseltä rahaa, siitä voi joutua vankilaan, mutta jos joku valehtelee, pettää, tuhlaa yhteiset rahat, haukkuu toisen itsetunnon olemattomiin tai vie luottamuksen ihmissuhteisiin vuosiksi tai loppuelämäksi, se on kahden ihmisen välinen asia. Kenties kymppitonnin korvauksen uhka saisi keskivertopettäjän pitämään housut jalassaan tai horisontissa häämöttävä mojova sopimussakko puhumaan puolisolle ennen eropapereiden täyttämistä.

Että ei kyllä ruveta eroamaan,
vaikka keskinäinen sopimus siitä, että vauvavuoden aikana ei saa erota vanhenikin jo reilu kuukausi sitten!

 

Nyt niitä saa!


Kuinka onnelliseksi Keravan Prisman vihannesosastolla seisominen voi ihmisen tehdä? Ei tarvita mitään hiukeaa kauppahallia tai pientä ruokakauppaa puulavoineen, kauniine paketteineen ja erityisine miljöineen vaan pelkkä lähin perusmarkettikin riittää kertomaan sen tärkeimmän: Kevätkauden vihannekset ja juurekset ovat täällä!


Mies oli huomannut saman ja keittiöömme kannettiin tofun ja salaatin kavereiksi
pienet rapsakat retiisit, vihreät parsaniput, kirsikkatomaatit ja ulkomaiset uudet perunat.


Taaperokin sai maisteltavakseen uusia ruoka-aineita. Ensimmäisessä kuvassa suussa on upouusi makututtavuus retiisi ja seuraavassa kahdessa kuvassa työn alla on oliivi, joka jo aikaisemmin useampaan otteeseen maisteltuna alkaa saada osakseen varovaisen hyväksynnän. (Minun lautasillani ei oliiveja nähdä, mutta koetan välttää omien ruoka(-asenne)vammojeni siirtämistä lapselle.)

Odotan innolla kesän makuja. Herneet, mansikat ja muut torin herkut saavat ajatuksenakin veden herahtamaan kielelle, mutta erityisen hauskaa maisteluhetkistä tulee, kun saa seurata oman lapsen reaktioita niin terveellisempiin ruoka-aineisiin kuin satunnaisiin herkkuihin kuten jäätelöön ja muurinpohjalettuihin.

Nam nam! Kyllä tätä ruokatarjonnan monipuolistumista on odotettukin!

 

Parhaat palat | IKEA

Kävimme tiistaina harhailemassa Vantaan Isossa Keltasinisessä Eksyttävässä Automarketissa
ja reissun innottamana ajattelin listata ruotsalaisjättiläisen tarjoamasta annista parhaat tämänhetkiset jutut. Täysin puolueellisesti – yksistään oman makuni mukaan valittuina, luonnollisesti.

Tehdastyylinen valaisin / Koristeellinen lasikupuvalaisin vanhanaikaisemman tyylin ystävälle / 
Turkoosia tarjoiluun / Jättinappeja seinälle hauskuuttamaan lapsia tai miksei aikuisiakin
Vihreä pyökkinen pepunpidike / Uudenlainen pinnatuoli
 

Ihana leikkaussaliromanttinen vitriinikaappi / Hauska leipä- tai yleissäilytyskori (sopisi mainiosti myös vaikkapa lastenhuoneen pikkutavaroiden säilyttämiseen) / Lasipullot siman, mehun tai sitruunaveden säilömiseen ja tarjoiluun / Kaunista laatikkoa aina tarvitaan / Näppärä vaaterenki makuu- tai pukeutumishuoneeseen säilömään käytössä oleva tai tuleva asu sekä asusteet ja korut

Onko teillä Ikean (tämän hetken) valikoimassa joku ehdoton suosikki tai sydänkäpynen
tai vaihtoehtoisesti jokin tuote, jota inhoatte niin syvästi ettette soisi enää yhdenkään ihmisen sitä ostavan?