Lähdimme reissuun torstai-iltapäivänä.
Olin jotenkin onnistunut keräämään itselleni ihan suhteettoman stressimöykyn kannettavakseni ennen lähtöä. Suuressa viisaudessani olin päättänyt matkan olevan ehdoton takaraja lukuisien kasaantuneiden projektien valmiiksi saattamiselle.
Kaksi matkaa edeltävää päivää olinkin sen verran kireällä että perheemme kolme narttua ja kaksi miestä luikkivat ohitseni pitkin seinänvierustoja. Kodin ulko-oven sulkeutuessa takanani ja kärrätessämme matkalaukun hissiin, osa päässä hautuneesta paineesta lähti jo purkautumaan.
Pakkasin aika kevyesti, koska matka laivalle taittui julkisilla kulkuvälineillä. Kolmen ihmisen (kahden yön) laiva-kaupunkireissun tavarat sai mahtumaan mukavasti keskikokoiseen lentolaukkuun. Takaisin tullessa käyttöön jouduttiin ottamaan myös rattaiden tavarakori, sillä tuomisille ei oltu (tarkoituksella) edes varattu tilaa laukkuun.
Matkustimme Tukholmaan Siljan Symphony-laivalla ja hyttinä oli DeLuxe-hytti. Linkin kuvista poiketen hyttimme ikkunan näköala oli meren sijaan laivan keskellä kulkevalle ostos- ja ravintolakadulle ”Promenadelle” päin ja ikkunan edessä oli pieni divaani, jolta saattoi katsella neljä kerrosta alempana kuljeskelevia ihmisiä.
Kokoa hytillä oli neljätoista neliötä ja sinne mahtui parivuoteen, yöpöytien ja ”työpöydän” sekä eteisen vaatekaapin lisäksi kohtuullisen hyvin sisälle myös taaperon (vain öiksi avattu) matkasänky sekä rattaat. Työpöydän sivutasolle sai pystytettyä hoitopisteen. Ruoat ja juomat säilyivät omassa jääkaapissa. (Hieman reilumman kokoisessa hytissä matkustaminen ei välttämättä edes tule kalliiksi; Hintaa hytille tuli Siljan kesälahjakortin ja edellisiltä matkoilta kertyneiden bonuspisteiden käytön jälkeen alle viisikymmentä euroa. Tällä kertaa reissussa maksoivatkin siis lähinnä ruokailut ja ostokset.)
Sain äitienpäivälahjaksi valita jonkin kasvo- tai vartalohoidon laivan kauneushoitolasta ja halusin kokeilla tällä kertaa jotain uutta perinteisten jalka- ja käsihoitojen sekä ihonpuhdistuksen – joka sekin olisi kyllä tarpeeseen, sijaan. Hyttiin asettauduttuamme suuntasin melkein heti alakansille kylpytakkiin ja -tohveleihin sonnustautuneiden zen-tilassa olevien ihmisten keskelle, jättäen miehen ja taaperon tutustumaan uuteen temmellysympäristöön.
Seuraavat puolitoista tuntia vietin maaten vuoroin selälläni ja mahallani hoidettavana. Olin valinnut hoidokseni eksoottiselta kuulostavan ”hanakasumin”, jonka sanottiin olevan ”uudistava ja ravitseva vartalohoito, joka perustuu japanilaisiin perinteisiin”. Hoidon alussa koko vartalolle levitettiin kirsikankukka-riisijauhekuorinta. Kuorinta-aine poistettiin iholta pehmeillä kuorintapyyhkeillä. Sen jälkeen oli vuorossa jalka- ja kokovartalohieronta sheapuu- ja aasialaisia esansseja käyttäen.
Meinasin nukahtaa hoidon aikana useamman kerran ja hissille kävellessäni hartioistani kuului kaameita pamahduksia muutaman jumin ilmeisesti auettua. Ja iho tuoksui hyvältä vielä perjantai-iltapäivänäkin. Viimeistään hoidon jälkeen olin kunnolla siirtynyt minilomatiloihin ja stressikuorma oli unohdettu jonnekin ulkosaaristoon.
Palattuani rentoutettuna ja esanssoituna hyttiin, lähdimme kiertelemään putiikkeja Promenadelle ja alakerran Tax-Freehen. Matkamuistoni lisäksi ostimme hyttiin vähän juomista ja perinteiset hytti-Bountyni. Iltaruoan jälkeen kun tiedossa oli lähinnä töllön tuijottamista ja vierekkäin köllöttämistä vauvan nukahdettua unilleen. Matkalta tehdyistä ostoksista tulee juttua aikanaa, joten unohdetaan ne nyt ja siirrytään laivailun pääasiaan eli ruokailuun.
Menomatkalla söimme perinteisessä buffetissa. Suunnitelmamme nukuttaa Kuutti Tulaan ei oikein toiminut, sillä hän nukahti siihen liian aikaisin ostoskierroksellamme, heräsi viedessämme tavaroita hyttiin ja keikkui seuranamme koko iltaruoan ajan. Hän jaksoi muutamia kitinöitä lukuun ottamatta istuskella syöttötuolissa, erilaisia ruokalajeja maistellen niin kauan että olimme syöneet miehen kanssa tarpeeksemme.
Ruoka oli hyvää, vaikka söinkin tapojeni mukaisesti lähinnä kaloja ja kasviksia alkuruokapöydästä ja leivonnaisia jälkiruokapöydästä, jättäen lämpimien pääruokien lihantäyteisen linjaston kokonaan välistä.
Palatessamme hyttiin kello olikin jo yli yhdeksän ja taapero nukahti iltamaitojen jälkeen hetken kiukuteltuaan matkasänkyynsä. Lopun illan vietimmekin punkan pohjalla ja miehen nukahdettua puoliltaöin kirjoittelin vielä perjantain blogipostauksen. Selonteko Tukholmapäivän ja paluumatkan seikkailuista on luvassa maanantaina tai tiistaina, joten pysykää kuulolla.
