Ensimmäinen koulu- ja päiväkotiviikko…

Muutama ihminen on jo ehtinyt kysyä, että: Miltäs nyt tuntuu, ensimmäisen opiskelu- ja päiväkotielämän yhdistävän viikon jälkeen? 

Ajattelin kirjoittaa asiasta pidemmän pätkän, sekä omasta että lapsen puolesta – siinä määrin kun nyt pystyn tulkitsemaan hänen tuntojaan. Luvassa olisi myös
Päivä kanssani”-tyyppinen postaus. Mutta näin ensimmäisen arkihässäkkäviikon jälkeen järki seisoo päässä, silmät painuvat kiinni ja olo on melko pitkälti tällainen:

Joten ei auta kuin toivottaa… rentouttavaa ja virkistävää viikonloppua kaikille!

P.S. Inhoan sitä kun jääkaapista jää käteen juuston loppupala. En oikein kehtaisi syödä sitä sellaisenaan tai laittaa leivän päälle. Höylä ei enää pure noin ohueen palaan ja harvoin sattuu olemaan mitään juustoa kaipaavaa ruokakaan tekeillä juuri sopivasti. Suuret on ongelmat, tiedän!

 

6 kommenttia artikkeliin “Ensimmäinen koulu- ja päiväkotiviikko…

  1. Tuon takia pänniikin, että valmiiksi siivutettu juusto on niin hemmetin kallista! Tosin kerran laskeskelin, että kahden ihmisen juustonsyönnillä, kun ottaa huomioon tuon ”hukkapalan” painon tulos on melkein +/- 0. 😀

    • Meillä syödään aika vähän juustoa, koska syön leipää ihan hurjia määriä vain saadakseni syyn syödä juustoa. 😀 Kuvan tilanne tulee siis onneksi vastaan melko harvakseltaan.

  2. Eikun siinä juustossa pitää nähdä hopeareunus, nimittäin sen kun länttää leivän päälle ja käyttää mikrossa, niin lopputuloksena on erittäin mehevä tuplajuustoleipä! Toimii myös voileipägrillissä.

    • Njoo tuo logiikka että sulatettuna se paksu juustonpala leivällä ei näytä niin hurjalta, on ollut suosikkiratkaisuni asiaan. 😀

  3. Ooooo pelkästään tuo kuva aiheuttaa ahdistusväreitä – mä INHOAN tuota tilannetta. Mutta hei: onneksi on valmiiksi viipaloidut juustot; ei hukkapaloja!

    Tai toinen vinkki: (MÄ vinkkaamassa ruokaan liittyvistä jutuista – maailmassa on virhe) raastinrauta! Raastamalla saa melkein kaiken loppupalasta käyttöön! Sen ihan viimeisen nysän voi jo hyvällä omatunnolla haukata suoraan suuhunsakin 🙂

    • Heh, hyvä että kuvat herättävät tunteita. ;D

      almiiksi viipaloidut juustot ovat minulle sellainen ylellisyysjuttu, vähän niin kuin jotkut tosi kalliit hajuvedet. Niitä ei koskaan lapsena tai nuorena saanut ja jos aikuisena hankkii sellaisen, niitä ei meinaisi raaskia käyttää.

      Raastinrauta laulaa jos juustoraasteelle on käyttöä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *