Blogissa komeilee kuva ruokalautasesta, jonka takana häämöttää musta mötikkä – kas järjestelmäkamerahan se siellä. Ruoka odottaa lautasella ja voi muuttuu sulaneeksi kynttilän vieressä sillä aikaa kun bloggaajaporukka ottaa yhteiskuvaa spagettipurkin ja banaanin avustuksella.
Kanssabloggaajan selkä ja auringonlasku, miten tunnelmallinen otos. Mutta mikä hänellä on niskassaan? Kameran nauha tietenkin! Ja asukuvien takana häämöttävässä tavarakasassa vilahtelee lähes aina kameralaukku.
Kuva bloggaajasta, joka kuvaa jotain muuta samaan aikaan – klassikko.
Tätähän se on. Kotona, opiskelupaikassa, mökillä, partioleirillä, ostoksilla, uimarannalla, kamera kulkee mukana kaikkialla. Ja välillä sen esiin kaivaminen saattaa ärsyttää lähipiiriä.
Olikin mainiota tajuta, että eilisissä vintagemekkojuhlissa kaikki olivat eräässä hetkessä sitä mieltä, että nyt on pakko ottaa muutama kuva, kaikki muu seis siksi aikaa. Parasta!
Kuvista iso kiitos Rosannalle, jonka tontilta löytyy lisää otoksia vintagemekkojuhlista, käykäähän kurkkaamassa!
Ja löytyypä kuvia vielä Iksunkin blogista; Huomaa että kamerat ovat napsaneet illan aikana…
SEURAA BLOGIANI BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA JA FACEBOOKISSA
Eilen iltapäivällä kolme hienoa rouvaa löysi tiensä ovellemme. Osa tosin pidemmän lenkin kierreltyään.
Naureskelimme tovin sille, miten reilun viiden minuutin matkan saa venytettyä kymmenkertaiseksi kiertämällä ympyrää. Ei ihme, että olin jo ehtinyt pohtia, minne vieraani ovat kadonneet.
Ainakin sain hieman lisäaikaa asunnon viikkosiivouksen viimeistelemiselle, pöydän kattamiselle, itseni puunaamiselle ja kynttilöiden sytyttelemiselle sekä pöytäkoristeiden improvisoinnille.
Kävin keräämässä pihalta pihjalan oksia yhdestä lähes poikki olevasta puusta ja kasasin syksyn satoa eli naapurin rouvalta saatuja kesäkurpitsoita pöydän keskelle.
Ilta oli pimentynyt ja kiersin sytyttelemässä hieman tunnelmavaloja ja paljon kynttilöitä. Sillä aikaa uudet drinkit valmistuivat keittiössä ja pienten esivalmistelujen jälkeen istahdimme parvekkeelle siemailemaan juomiamme.
Perunasalaatin ja kakun santsauksien jälkeen keittiön pöydälle sytytetty kruunukynttilä veti viimeiset henkosensa ja sammui savuten. Totesimme yksissä tuumin valomerkin koittaneen, olihan jokaisella seuraavalle aamulle tiedossa puuhaa, joko lapsen kaitsimisen, koti-, opiskelu- tai blogihommien merkeissä.
Ja kello lähestyi jo uhkaavasti puolta yötä eli perheellisten naisten nukkumaanmenoaikaa. Ei sitä vain enää jaksa roikkua kolmeen hereillä, kun tietää ettei väsymystään saa nukuttua tasoihin edes koko seuraavan viikon aikana.
Toivon saavani blogiin vielä lisää kutsujen tunnelmia kuvien muodossa, kunhan muut rouvat saavat kameransa muistikortit tyhjennettyä ja kuvia jakoon.
Kiitokset vielä 
Kuten eilen jo ounastelinkin meillä on täysi hässäkkä päällä Vintagemekkokutsujen järjestelyjen kanssa. Ajattelin kuitenkin vinkata nopeasti H&M:n lastenhuone-sisustusuutuuksista.
Hauskimpia löytöjä olivat jo 
Oma viikonloppuni tulee olemaan kiireinen, mutta oletettavasti myös mukava.
Käyn perjantai-iltana, lapsen lähdettyä osaksi viikonloppua mökkeilemään, kouluttamassa sudenpentu- ja seikkailijajohtajia Mäntsälässä. Jännittää hurjasti, kun en ole ollut koskaan ennen tuollaisessa tilanteessa kouluttajana enkä tiedä, onko koulutussettini juuri toivotunlainen. Ja kamalan iso koulutettavien joukkokin vielä, hui!
Ennen koulutusta pitäisi vielä hoitaa kauppa-asiat ja valmistella tarjottavia huomisiin Vintagemekkopippaloihin.
Huomenna aamulla kuuramme asunnon ja mies ajelee appivanhempien ja lapsen seuraksi mökille. Iltapäivään mennessä olen toivottavasti saanut paikat siihen kuntoon että uskallan päästää kaikki vierailulle tulevat viehättävät naiset mekoissaan ovesta sisään.
Tässä sitten mietin, että ehdinkö saada sellaista 50-luvun kotirouvan siivous- ja huushollauskriteerit täyttävää lopputulosta aikaiseksi huomiseen mennessä. Vähänhän se kuuluisi vintagemekkopippaloiden henkeen…
Tosiaan, washiteippiä ja Pantonekortteja, kaipa sitä täytyy sallia itselleen samoihin, kymmenissä blogeissa ja lehdissä nähtyihin, pieniin kodin ehostuskeinoihin sortuminen. Varsinkin jos lopputulos miellyttää silmää.
On tämä hämmentävää, vanhempana olo. En sano että äitinä olo, vaikka olenkin sattunut kuulemaan vain naisilta heidän kokevan vastaavanlaisia tuntemuksia. Nimittäin syyllisyyttä, lukuisista asioista. Ja toisaalta pilkahtelevaa iloa ja pienistä asioista nauttimista – joista kokee kuitenkin lähes saman tien lisää syyllisyyttä.
Jos rahaa lojuisi vailla parempaa käyttötarkoitusta, tietäisin tämäniltaisen H&M:n verkkokaupan selailun jälkeen, mihin roposeni laittaisin.
Löytyikö näistä kollaaseista jotain uusia juttuja syksyn toivelistoillenne?
Kulttuuritehdas Korjaamolla Töölössä vietetään lauantaina 14.9 ja sunnuntaina 15.9 ohjelmantäyteistä viikonloppua Lastenmarkkinoiden parissa.
Säät alkavat olla niin viileät, että voin jälleen avata shortsikauden. En tunne oloani erityisen mukavaksi pelkissä shortseissa, mutta sukkahousujen kanssa ne ovat oiva yhdistelmä välikausikeleille.
