Norppalan kotivärjäämö

Tämä postaus saattaa aiheuttaa akuutin bloggaajan naama-yliannostuksen. Yleisen reiluuden nimissä varoitan jo etukäteen.

Päätin siis eilen kipaista hakemassa kaupasta värinpoiston ja rusehtavanvaalean hiusvärin. Niillä sitten läträsin useamman tunteroisen saatuani lapsen nukkumaan. Värinpoiston ja sittemmin hiusvärin vaikuttaessa sain paljon rästihommia tehtyä. Muovipussi päässä taltutin kotikaaosta ja tein puolet rästissä olevista kouluhommista; Tehotiistai paikkasi siis hyvin kaoottisen maanantain sotkemia aikatauluja.

Hiuksissa on sama vanha leikkaus, joka näytti kampaajalla käynnin jälkeen melko lailla lyhyemmältä ja huolitellummalta. (klik) Leikkaukselle olisi tarkoitus tehdä jotain seuraavaksi, mutta tuskinpa ehdin istahtaa kampaajan tuoliin enää ennen kun istun jo lentokoneessa. Kaikki kunnia kuitenkin kampaajalleni Kinnalle siitä, että leikkaus näyttää näin kaameassa määrin ylikasvaneenakin vielä suurinpiirtein siedettävältä. Siis minun mielestäni ainakin.

Hiusten värjäyksen lähtötilanne oli siis se, että latvoissa oli pitkältä matkalta lähes mustalta näyttävää tummanruskeaa, muutama juurikasvu oli värjätty pois vaaleammalla ruskealla ja tyvessä oli aimo kaistale omaa maantienharmaata väriäni.

Ajatuksenani oli saada väristä sen verran vaaleampi, ettei juurikasvuni näyttäisi enää kaljulta. Uskoisinkin tämän värin olevan siinä suhteessa reippaasti armeliaampi. Ja lopputulos on mielestäni yllättävän siisti siihen nähden että tukassa oli kolmea tai neljää eri väriä sekä värjäämättömiä osioita sekaisin. Eihän väri tasainen ole, muttei sen mielestäni tarvitsekaan olla.

Koetin mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaavien kuvien nimissä kuvauttaa värin mahdollisimman luonnollisessa valossa ja laittamatta tukkaa mitenkään ennen kuvaamista. (Lennokas sivutukka on värjäysmärällä tukalla nukkumaan menemisen peruja.)

Mitäs tykkäätte?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

15 kommenttia artikkeliin “Norppalan kotivärjäämö

    • Kiitos, luulen että melko lähellä omaa väriä oleva väri sopii tavallaan luontevasti ihon, kulmien tms. sävyyn, vaikka esim. kirkas punainen ihana onkin… 😉

  1. Aikalailla sen värinen mistä itsekin haaveilen, mutta yritänYRITÄN ekaksi kasvattaa tuon kaiken värjätyn pois. Tosin saa nähdä, mihin mun luottokampaaja mut ens viikolla yllyttää!

      • Viimeksi menin aika tiukoilla kriteereillä: ”ei otsatukkaa eikä paljon pois pituudesta”. Nyt ainoa kriteeri on vain se, että hiusten pitää yltää olkapäiden alapuolelle, muuten vapaat kädet. Että antaa tulla otsista tai mullettia, I dare you!!

    • Kiitos, olen karttanut luonnolliseksi luokiteltavia värejä vuosia, mutta mennään tällä nyt hetki ja tunnustellaan, iskeekö ahdistus. 🙂

  2. Hei vau, tosi hyvältä näyttää! 🙂 Oot aikamoinen kampaaja kun tuollaisen sävyn itse loihdit. Ihanan luonnollinen lopputulos!

  3. Hyvältä näyttää! Värinpoistoa itsekin suunnitellen tahtoisin tietää, miten onnistuit saamaan noin tasaisen värin? Yleensä se omanvärinen juurikasvu muuttuu liian vaaleaksi muuhun kuontaloon nähden, eikä edes väri päälle tunnu auttavan.

    • Minulla oli tosiaan todella tummaksi värjätyt latvat, joten levitin värinpoistoa ensin ihan hiusten latvoihin ja sitten pikkuhiljaa ylemmäksi, kunnes kaikissa osioissa oli värinpoistoa aina juurikasvuun asti. Juurikasvuun en laittanut värinpoistoa ollenkaan, sillä oma värini on vaalea harmaanruskea. Uskoin varsinaisen väriaineen kyllä värjäävän tyven, sillä siinäkin oli vaalennusta mukana.

    • Se on Lindexiltä. Näyttivät olevan verkkokaupasta loppu, mutta lähimmässä liikkeessä saisi varmaan kurkattua, mistä liikkeestä noita Holly&Whyte-malliston kettuhuiveja vielä saisi ja kenties tilattua siihen ”omaan” myymälään. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *