Päivän tipuasu ja imartelevuusdilemma

Nyt kierrätetään! Lintumekko on ollut nimittäin kerran ennenkin esillä blogin asupostauksissa. (Tosin vuonna 2012 ja silloin kun blogi piti vielä majaa Lilyssä. Kommentoikaa jos muistatte alkuperäisen asupostauksen vielä!) Nyt sentään kaikki asusteet koruista kenkiin ja neuleeseen ovat vaihtuneet.

Kyseinen mekko ei edelleenkään tuo parhaita puoliani esiin, sillä sen kavennus ei osu vartaloni kapeimpaan kohtaan ja se päättyy hassusti reiden leveimpään kohtaan, mutta pidän mekon kuosista ja väreistä niin paljon että haistatan sen väitetylle epäimartelevuudelle heinänkorret.

Onko teillä jotain suosikkivaatetta, josta tiedätte sen saavan teidät näyttämään peilitalon kuvastimesta karanneelta, mutta jota rakastatte silti varauksetta? Ja pitääkö vaatteet valita sillä perustella että niissä näyttäisi mahdollisimman hyvältä useimpien mielestä vai voiko vaatteita hankkia vain mukavuus-, tunne- tai huullaantumissyistä?

Nyt kysyn nimenomaan teidän mielipidettänne, sillä naistenlehtiä tai erilaisia verkkojulkaisuja selaamalla on kyllä käynyt selväksi että pukeutumisessa on tärkeintä osata muikistaa makkarat alusmekkolla, pukea päärynä piiloon, tuoda kuvioilla kurveja kakkosneloseen ja asustaa allit oikein.

Kännykkäkoruista olen kuullut, allikoruista en ja mielestäni pääministerin puukauppoja suurempi lautakasaskandaali piilee siinä, että vuonna 2014 naisia voidaan edelleen verrata mediassa huoletta puutavaraan. Oikeasti?

Meidän kehomme tulisi luokitella omenoiksi, päärynöiksi, tiimalaseiksi, erilaisiksi kirjaimiksi, puikuloiksi, pyörylöiksi ja ties miksi ruoka-aineiksi, symboleiksi ja kuvioiksi, jotta osaisimme pukeutua. syödä ja treenata oikein. Saavuttaaksemme mitä? Jonkin epämääräisen unelmavartalon, jossa raajojen pituus, kehon rasvapitoisuus, lihasten määrä ja sijainti sekä tissien muoto ja pyllyn koko olisivat oikeanlaiset.

Kun jokainen kuitenkin tietää että kehomme ovat erilaisia, eivätkä edes identtisten kaksosten kehot ole eletyn elämän myötä tismalleen samanlaisia, miksi meidän tulisi yhdenmukaistaa vartaloitamme kaikin mahdollisin keinoin kohti yhtä ideaalia. Sillä sitähän ajatus itsensä oikein pukemisesta pohjimmiltaan edustaa. Vai mitä mieltä olette? Kärpänen vai härkänen, yhteiskunnallinen ongelma vai yhden naisen ristiretki?

 

6 kommenttia artikkeliin “Päivän tipuasu ja imartelevuusdilemma

  1. Ihana kuosi tuossa! Joskus bongasin tuon saman kuosin kaupungilla ja jäi nääääääin paljon kaivelemaan 😀

    Hankin vaatteet yleensä sillä perusteella että itse koen oloni niissä mahdollisimman kauniiksi. Turhamaisena naisena se on tärkeämpää kuin esim. mukavuus, sen on urookin saanut tuta melko useasti, kun olen ”hidastellut” koroissani ;). Tietysti mukaviakin vaatteita on oltava ja esimerkiksi kurakeleillä on ihanaa vetää Sorelit koipeen, mutta kyllä se kauneuskin vaan on niin tärkeää.. 🙂

    • Vaatteiden kauneus onkin tärkeää, mutta huomaan itsekin jättäväni oman tyyliseni ja mielestäni kauniin vaatteen kaappiin/kauppaan vaan sen takia, että se saattaa saada minut näyttämään kalpealta/lihavalta tms. jonkun muun silmissä.

      Ja silloin mietin, että onkohan se ajattelu että aina pitäisi pyrkiä näyttämään parhaalta mahdolliselta, mennyt vähän liian pitkälle. 🙂

      Vaikka paatunut esteetikko olenkin!

  2. Mä en todella tiedä miten mun ”pitäis” pukeutua. Oon lyhyt, melko hoikka mutta ”isolanteinen” mitä ikinä se tarkottaakaan. Ei pal kiinnosta. Kyl mä vähän itseäni katselen sovituskopissa mut jos vaate näyttää kivalta niin käytän sitä riippumatta siitä onks se jonku menaisten mukaan optimaalinen mun vartalotyypille. Näytät ihan törkeen hyvältä tossa heitulamekkosessa ja en tasan tarkkaan kiinnittäny huomiota siihen mihin kohtaan se päättyy tai missä on mekon kapein kohta. YOU GO GIRL!

    • Ihana kommentti, justiinsa noin! Ei ne menaiset nyt mikään ylin auktoriteetti ole, ihmiset ne niitäkin vaan rustaa.

      Kiitoksia. 😉

  3. Mun varmaan pitää kirjoittaa tästä oma postaus kun tuli niin paljon asioita mieleen 😀 Mutta siis tiivistetysti, onhan se ihan kiva tietää jotkut tällaiset mittasuhdeteoriat (ööö) jos nyt haluaa jotenkin ”tasapainottaa mittasuhteitaan” (edelleen ööö). Mutta en käsitä sitä, että niistä on tullut niin normittavia, ja että niitä jaksetaan hokea tasaisin väliajoin joka naistenlehdessä.

    Se on kyllä kyseenalaista, että niillä pyritään muistuttamaan sitä tiettyä oikeanlaista kroppaa. Joka muodossa on jotain vikaa, mitä sitten voidaan ”tasapainottaa” tietynlaisilla vaatteilla tai asusteilla. Onhan niissä toki välillä näitä korosta sitä tai tätä juttuja, mutta sallitut korostettavat kohdat on aina ne samat! Ei siellä ole vaihtoehtoa, että ”pukeudu näin imarrellaksesi hekumallista pyöreyttäsi”.

    Hämmentävintä musta on se, että naiset ottavat nämä niin tosissaan ja eivät sitten uskalla pukeutua jotenkin toisin ”kun mulle ei sovi/ kun ei mun vartalotyypillä voi” ja pahimmillaan vielä taivastelevat jos joku julkeaa tehdä toisin.

    Itse mä en jaksa miettiä näitä yhtään. Noiden teorioiden mukaan mä en saisi käyttää pillifarkkuja, mutta mä en käytä mitään muita. Ja mun pitäisi korostaa vyötäröä, mutta suurin osa mun yläosista on tosi kaapumaisia. Pitäisi käyttää korkoja, mulla on yleensä aina matalat kengät jne.

    • Loistavaa, jos tämä on tiivistetty kommenttisi ja kiva kun päädyit kommentoimaan!

      Normittavuus, hyvä kiteytys. Jos annettaisiin aidon ystävällismielisesti neuvoja ja todettaisiin että tärkeintä on kuitenkin että viihtyy ja löytää mieluisan tyylisnä tjsp niin jotkin mittasuhdevinkit voisi ehkä sietää, mutta kun samaa juttua jumpataan joka tuutissa ja annetaan valmiiksi pureskeltuna totuutena…

      Sen mukaan mitä olen lukenut, tissejä, sääriä ja vyötäröä saa korostaa, miksei vaikka niitä alleja…

      Viimeisen kappaleesi perustella voidaan todeta että olet löytänyt ne omat lempparivaatteesi ja käytät niitä, ihan sama mitä joku ohjeistus sanoo ja tuskinpa koet suuria tuskia siitä, etten pukeudu ”oikein”. Esimerkillinen suoritus siis! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *