Pari vinkkiä pikkupotilaiden vanhemmille ja arvonta

Kävin Lapsimessuilla tutustumassa Mehiläisen messuosastoon, jossa Kuutti leikki lääkäriä, hoitaen nalleja, vihaisia lintuja sekä kissoja laastarein ja silityksin. Ehdin sillä aikaa keskustella messuosaston työntekijöiden kanssa ja sain paremman kuvan Mehiläisen lasten ja perheiden palveluista, joihin minua oli pyydetty tutustumaan.

Itselleni on kertynyt lyhyt, mutta mielenkiintoinen hoitohistoria, lähinnä terveyskeskuksista. Perheellemme ei sen sijaan ole kertynyt paljonkaan kokemuksia lastenlääkäripalveluista; Kun Kuutti oli vauva ja olimme kuunnelleet surkeaa vatsakipuitkua mielestäni liiankin pitkään, nappasimme lapsen auton kyytiin ja suuntasimme läheiseen (yksityiseen) lääkärikeskukseen selvittämään tilannetta. Sen lisäksi olemme joutuneet tarkistuttamaan flunssaisen ja erityisen kiukkuisen lapsen korvien kunnon muutamaan otteeseen, mutta muutoin lääkärikäynnit ovat rajoittuneet normaaleihin neuvolan tarkastuksiin. Onneksi!

Aina silloin tällöin lapsen sairastaessa huomaamme kuitenkin pallottelevamme keskenämme sitä kuuluisaa kysymystä, johon tuskin löytyy oikeaa vastausta: ”Koska pitää lähteä lapsen kanssa lääkäriin?”  Ja kuumekouristustaustaisen äidin huolenaihetta, joka onneksi on lapsen kasvun myötä hälvenemässä: ”Kauanko kuumetta voi seurata kotona?”.

Joku totesi juuri tovi sitten oksennustaudista, että lapset sairastuvat siihen tietenkin ilta- tai viikonloppuaikaan. Eli silloin kun lähin päivystys ei joko ole auki tai se toimii hyvin vajaalla teholla ja jonot kiemurtelevat pitkin odotusaulaa sekä käytäviä. Toteamus kuulosti hyvin tutulta ja lisäisin vielä soppaan sen mahdollisuuden, ettei lapsen kanssa olla aina kotosalla vaan sairastuminen voi tapahtua vaikkapa satojen kilometrien päässä kotoa: mökkipaikkakunnalla tai sukulointireissulla.

Olen vakaasti sitä mieltä, että lempeintä, huolehtivaisinta ja pitkäpinnaisintakin vanhempaa saattaa hieman kypsyttää, jos tekee varmuuden varmistamiseksi vaikkapa kahden tunnin ylimääräisen ajomatkan käydäkseen lääkärissä – jo valmiiksi kipeyskärttyisen lapsen kanssa. Hutireissujen ja tarpeettoman huolehtimisen välttämisessä Mehiläisen puhelinpalvelu, Lasten Mehiläinen kuulostaa varsin toimivalta:
Soittamalla Lasten Mehiläiseen saa yhdellä soitolla terveydenhuoltoalan ammattilaisilta hoidon tarpeen arvioinnin, hoito-ohjeita sekä tarvittaessa varattua aikoja. Ja soittaa voi aamuseitsemästä iltakahdeksaan, jokaisena päivänä viikossa. (p. 010 414 0414)

Vaikka minun piti perehtyä ensisijaisesti Lasten Mehiläiseen, keskittymiskyvyttömänä siiviläaivona selailin tietoa myös muista Mehiläisen palveluista. Neuvontapuhelinta enemmän minua kiinnosti itse asiassa OmaMehiläinen, maksuton verkkoasiointipalvelu, jonka avulla asiakas voi seurata käynti- ja rokotustietojaan, lähetteitään sekä laboratoriotuloksiaan. (Huomatkaa sanavalinta Asiakas eli joku jota tulisi kohdella inhimillisesti ja palvella, ei Potilas, jota voi pompottaa ja kohdella miten vain, kunhan tämä pysyy hengissä. Ei mitään traumoja, ei.) Palveluun kirjautuminen tapahtuu verkkopankkitunnuksilla eikä sen käyttö edellytä Mehiläisen asiakkuutta.

Koska OmaMehiläinen-palvelun perheprofiiliin on mahdollista liittää myös läheiset, muun muassa lapset, uskoisin palvelun helpottavan sekä omien että perheenjäsenten terveyteen liittyvien tietojen pitämistä järjestyksessä. Ainakin kaltaiseni jokapaikanhöylä, jonka aivot askartelevat tahattomasti ja jatkuvasti useamman asian parissa samanaikaisesti, arvostaisi palvelua, josta voisin tarkistaa oman ja lapseni rokotusten tilanteen tai kaivaa lääkärikäyntiä varten tiedoksi aiempien laboratoriokokeiden tulokset.

OmaMehiläinen vaikuttaa sellaiselta palvelulta, jollaisia soisin terveydenhuollossa käytettävän enemmänkin. (Sivulla on muuten todella kattava esittelyvideo.) Vai kuinka monta asiakaslähtöistä ja reaaliaikaista terveydenhuollon alan verkkopalvelua voitte luetella? Niinpä. Siksi merkitsin tämän postauksen myös kategoriaan ”Nörtin vaimo suosittelee”.

Onnettomuusalttiiseen sukuun kuuluvana pidän useimmiten vähänkin pidemmissä reissuissa mukana pientä ensiapupakkausta: Oikein hoidettu ensiapu suojaa tulehduksilta ja vamman pahentumiselta, oli kyse sitten haavasta, palovammasta tai nyrjähdyksestä.

Ensisiteellä, laastareilla ja puhdistavilla pyyhkeillä pääsee yllättävän pitkälle tavallisten naarmujen, nirhaumien ja nuljahduksien hoidossa. Saankin näin terveysaiheisen postauksen lopuksi arpoa kesän perheretkille ja miksei vaikka festarireissuillekin viisi kappaletta Reddie-ensiapuboxeja. 

Voit osallistua arvontaan, jättämällä kommentin tähän postaukseen ja sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään (osoite näkyy vain minulle). Arvonta on käynnissä 21.4. klo 12.00 asti.

50 kommenttia artikkeliin “Pari vinkkiä pikkupotilaiden vanhemmille ja arvonta

  1. Pakkohan tähän on osallistua, meillä on niin hävettävän huonossa kunnossa jo ihan kotilääkekaappikin ja reissussakin mukana aina ihan vaan laastari ja desinfiointiaine. (ja nyt kun sain aikaiseksi kommentoida ylipäänsä, niin samalla voisin kertoa, että olen aktiivilukija jo lily ajoista asti, en vaan ikinä jaksa kommentoida…)

    • Hei kiva että kommentoit!
      Olen itsekin vähän kehno kommentoimaan blogeihin, vaikka seuraan kymmeniä blogeja. Kommentointi vie kuitenkin aina oman aikansa (ja vaivansa). 🙂

  2. Juuri tässä aamupäivällä mietin, että mitä ihmettä sairaan lapsen kanssa kotona tehdään. Aamulla nimittäin nostin sängystään räkää valuvan, köhivän ja tavallista huomattavasti raukeamman taaperon. Sairastelusta ei ole onneksi paljon kokemusta, kun Tytöllä on nyt menossa elämänsä 3. nuha, ja siitäkin osa johtuu varmaan viikontakaisesta rokotuksesta.

    Vauhdin kesää kohti lisääntyessä ea-pakkaus tulee tässäkin perheessä varmasti tarpeeseen! 🙂

    • Olen onnellinen siitä, että Kuutti osaa jo kertoa, että esimerkiksi kurkkuun tai korvaan sattuu ja jos olo on ”hankala”, niin kuin hän itse asian ilmaisee. Muutamat pikkuvauva- ja taaperoaikana (ennen kuin lapsi oppi puhumaan enemmän) sairastetut taudit olivat kyllä vähän piinallisia, kun toisen kurjalle ololle ei saanut varmaa selitystä.

  3. Kyllä täällä meidän keskikokoisessa sisämaan kaupungissa myös tk-päivystykseen voi soittaa, jos lapsen tila mietityttää, ja aina olen sieltä neuvot saanut, kannattaako tulla paikalle vai seurata lapsen tilannetta vielä kotona. Ja päivystyksessä, jopa ihan kiireettömässä peruslabrassa, lapset ovat päässeet aina jonon ohi nopeasti asioimaan. Useimmiten lasten harmiksi ei ole tikkausreissuilla edes ehditty eväitä syödä, kun on jo oltu toimenpidehuoneessa. 🙂

    Ja vaikka tänä vuonna ei ole ketään vielä tikattu (kopkop), niin arvonnassa ollaan silti mukana.

    • Minäkin soittelin pitkään tk:n päivystysnumeroon, mutta kun eivät ottaneet kerran lasta sisään vaikka korvat olivat todella tulehtuneet ja väittelivät kanssani pitkään siitä, kuinka monennella viikolla olen raskaana, kyllästyin puljeeraamaan oman kuntamme tk:n kanssa. Mutta tilanne voi olla ihan erilainen jopa saman, isomman kaupungin eri tk:iden välillä. 🙂

  4. Mukaan mukaan! Mä kuljen kesäisin vähän vastaavan setin kanssa, mutta tuollainen boxi mukana olis vielä asiallisempaa olla puiston ensiaputäti 🙂

  5. Itsekin käyn mehiläisessä, koska olen siihen oppinut työpaikan kautta. Siksipä tuo LastenMehiläisen auttava puhelin oli tiedossa, vaikka onneksi ei ole vielä tarvinnut kokeilla. Päivystykseen ei huvita lähteä pikkuisen kanssa ja kun vauvavakuutus on hankittuna niin lasku ei pelota. Tärkeintä et nopeasti saa hoitoa ilman turhaa odottelua.
    Mukana arvonnassa!

  6. Heip, osallistun! Kesällä on tiedossa kolmen viikon reissu lasten kanssa poissa kotoa, olisipa olkapäänsä näppärää ottaa tuo paketillinen ensiapua mukaan! 🙂

  7. Mukana arvonnassa! Tarpeeseen tulisi, kun oma partioreissuilla rähjääntynyt ea-pakkaus alkaa olla käyttöikänsä päässä, ja 1,5 vuotiaan kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *