Perheessämme on kaksi hyvin erilaista pukeutujaa.
Minä haalin kaappeihini erilaisilla leikkauksilla, kuoseilla ja väreillä koristeltuja vaatteita, mahdollisimman montaa eri tyyliä ja materiaalia. Mies taas jämähtää herkästi yhteen suosikkiin, oli kyse sitten kauluspaidoista, lyhyt- ja pitkähihaisista t-paidoista tai farkuista; Saman paita- tai farkkumallin edustajia ostetaan kerralla useampi kappale, kenties korkeintaan eri värissä tai toisella kuosilla.

Minusta olisi hauska etsiä ja ostaa miehellekin erikoisia tai oivaltavia vaatteita, mutta olen muutaman yrityksen jälkeen luovuttanut; Kun lahjaa ei osata arvostaa ja se jää käyttämättä, siitä tulee paha mieli. (Välillä sekä lahjan antajalle että saajalle). Olen sen sijaan olen tyytynyt täydentämään miehen vaatevarastoa tämän suosimien kauluspaita- ja t-paitamallien erilaisilla versioilla.

Espritin oma, muutamia vuosia sitten Suomeen rantautunut verkkokauppa sekä Elloksen Esprit-osasto ovatkin tallennettuna tietokoneeni kirjanmerkkeihin otsikolla ”Lahjoja miehelle”. Ei ehkä mitään jännittäviä tai yllättäviä vaatelahjuksia, mutta ainakin mieluisia – ja toisaalta mieheni on myös sanonut vihaavansa yllätyksiä.

Tavallaan ymmärrän praktikaalisempaa puoliskoani tässä asiassa. Hän kun sattuu olemaan lyhyt, mutta kokoisekseen varsin harteikas. Useimmat miesten t-paidat, oli kyse sitten lyhyt- tai pitkähihaisista teeppareista, ovat mallia kaksi yhteen ommeltua neliön muotoista palaa, joihin on kiinnitetty hihat. Ei ehkä mikään imartelevin mahdollinen malli, paitsi ehkä  mahakkaammille herrasmiehille. Pienikokoisien yllä liian väljillä leikkauksilla varustetut vaateet näyttävät herkästi jopa lainavaatteelta.

Koska minun, puolestani rintavana ja isolantioisena sekä muutenkin suurikokoisena, on vaikea löytää mukavia ja istuvia vaatteita, toivoisin joskus voivani tehdä kuten mieheni tekee ja hankkia hyväksi osoittautunutta vaatetta kerralla riittävän useita kappaleita. Mutta vaihtelunhaluisena tyyleillä leikittelijänä ja pukeutumisen kautta identiteettiäni rakentavana asufiilistelijänä se kävisi hyvin nopeasti auttamatta liian tylsäksi.

Mies käyttää paitansa kirjaimellisesti puhki. Vanhin näissä kuvissa näkyvistä vaatteista on yksi vaaleansinisistä t-paidoista. Se on ostettu vuonna 2005 ja palvelee tätä nykyä lähinnä partio- ja mökkikäytössä. Yllättävän hyvin se on kuitenkin pitänyt mallinsa ja värinsä. Paidat ovat pitkän käyttöiän lisäksi erittäin aktiivisessa käytössä ja onhan niiden hieman pakkokin olla, kun mies ei pahemmin muita omista. Ne päällä lähdetään yhtä hyvin seuralaiseksi Aussie-gaalaan tai ulkomaanmatkalle kuin kokkaillaan kotosalla.

Ja täytyyhän se myöntää, että miehen lisäksi myös minä kokisin jonkinasteisen kriisin, jos kyseisten paitojen valmistus joskus loppusi; Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta ja mies on käyttänyt saman mallisia paitoja koko sen ajan, joidenkin paitojen osalta jopa tismalleen samoja vaatekappaleita. Ne ovat jo suorastaan osa hänen identiteettiään ja sitä, millaiseksi puolisoni miellän.

Aika pöhköä, mutta tavallaan myös ihanaa.