Eurovaalilipukkeet kolahtivat postilaatikosta. Olen äänestänyt jokaisissa mahdollisissa kunta-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa, aina siitä asti kun sain äänioikeuden. Pidän äänestämistä ja politiikan suurien linjojen seuraamista kansalaisvelvollisuutena ja erityisesti sitä taustaa vasten yllätyin kun ensireaktioni vaaleihin oli jopa vastenhakoinen.

En olisi millään jaksanut lähteä täyttämään vaalikoneita, selailemaan ehdokkaiden verkkosivuja, punnitsemaan heidän vaikuttamismahdollisuuksiaan meppeinä tai miettimään, mitkä vaaliteemat olisivat itselleni olennaiset. Mieheni linkittämä ehdokashaastattelu avasi kuitenkin silmäni. Luulin nimittäin videota ensin poliittisen komediasarjan osaksi tai parodiapätkäksi.

Tuskallisen totuuden tajuttuani avasin huokaisten YLE:n eurovaalikoneen ja huomasin ilokseni saavani tulokseksi ehdokkaita, joita olin aikaisemmin äänestänyt joillain vaalikierroksilla ennenkin, joten tiesin heidän poliittisen linjansa ja taustansa pääpiirteissään jo ennalta. Helppoa kuin heinänteko, varsinkin kun samat naamat pyörivät mukana vaaleista toiseen. Ja kaipa rutiini auttaa äänestämiseen valmistautumisessa ja homman aikaansaamisessa siinä missä muissakin asioissa.

Jos siis mietitte, jaksaisitteko lainkaan äänestää näissä karkeloissa, katsokaa nämä kaksi videonpätkää tai muita videoita Meppigalleriasta ja päättäkää vasta sen jälkeen, lähdettekö uurnille.

Itselleni ainakin iski lähes pakottava tarve lähteä äänestämään.