Ultimaaliset kesäkuulumiset

Tiedän, että lupailin eilen kertoilla kuulumisia, mutta… Luovuuden puuska vei minut mennessään ja päätin ottaa kaiken ilon irti sen tuomista yli-inhimillisistä tehokkuuden lahjoista; Pari Lilyn äitiysbloggaajaporukasta tuttua tyyppiä keksi perustaa arkirealismia huokuvan yhteisen tyyliblogin ja innostuin heti oman hiekkalaatikkoni eli blogini ulkopuolella leikkimisestä. Väsäsinkin blogille useita banneriehdotelmia, logon, sivupalkin esittelypalleroita ja muuta ulkonäköön liittyvää sälää.

Kun suljin koneen, kello oli kaksi ja vasemmassa silmässäni tykytti kyynelkanavan tulehdus, jolla ei todennäköisesti ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta kuulostaapa traagisemmalta näin. Mutta kyllä valvominen seuraavan aamun jumituksesta huolimatta kannattaa silloin kun oikeasti pääsee täysille kierroksille jonkin asian parissa.

Ja viimein niihin kuulumisiin; Meille kuuluu ihan hyvää eikä opinnäytetyön edistyminen ole päässyt kiristämään päätä liiaksi, pitkälti kiitos isovanhempien ja miehen. Lapsi on nimittäin lomaillut myös isovanhempiensa takapihoilla, reissannut heidän kanssaan mökille ja puuhannut muutakin mukavaa muutamasta tunnista parin päivän rupeamiin. Sellaisina päivinä olenkin kiskonut kirjoitusurakkaa eteenpäin vauhdikkaammin ja koettanut keskittyä lapsen kanssa kahdestaan vietettävinä (miehen työ-) päivinä lähinnä kotitöihin, vähemmän häiriöherkkiin kirjoitushommiin ja lapsen kanssa leikkimiseen, lueskeluun ja arkiaskareiden puuhaamiseen.

Lapsihan oli päiväkodissa kesäkuun, joinan päivinä tosin vapaalla tai lyhyempää päivää. Kirjoittelin silloin kevään koulutyösuman loput tehtävät valmiiksi ja aloitin opinnäytetyön naputtelemisen. Heinäkuun alussa alkoi lapsen lomajakso ja hän on lomalla vielä koko elokuun. Kävin vanhempieni ja veljieni kanssa Tour de Keski-Suomella ja Revontulessa lomailemassa. Silloin mies sai hengähtää muutaman päivän itsekseen kun taas miehen lomaviikolla lapsi vietti pari laatuaikapäivää isänsä kanssa muun muassa Korkeasaaren vierailun merkeissä. Silloinkin sain kirjoitushommia vietyä eteenpäin.

Kauheasti emme ole ehtineet touhuamaan kotosalla, sillä olemme eläneet kesäsäiden alkamisesta asti matkalaukku- tai oikeammin urheilukassielämää. Asuntomme kuumenee kesällä turhankin lämpimäksi, joten olemme ajelleet viime viikkoina lähes säännönmukaisesti pitkiksi viikonlopuiksi mökille viilentymään meri-ilmassa. Kotona vietettyinä päivinä olen koettanut syödä mökkisapuskoja kevyemmin, selvitä salille asti, pyykätä reissuvaatteita ja rapsutella kissoja oikein urakalla.

Vaikka välillä tulee mietiettyä, että joskus voisi olla viikonlopun yli kotonakin, mutta sitä ehtii toisaalta harrastaa talvikuukausina akuuttiin kyllästymiseen asti. Reissataan siis nyt, niin kauan kuin säät ja kohtuullisen joustavat aikataulumme opiskelujeni ja miehen liikuteltavissa olevan työajan ja -ympäristön puitteissa sen mahdollistavat.

Lapsen kanssa on ollut kohtuullisen helppoa, vaikka loman alkaessa ehdin jo ahdistua siitä, että kaksi kesäkuukautta, joista normaalisti nautin suuresti, tulisivat olemaan yhtä itkua, kiukuttelua ja uhmahuutoa. Uhmassa on kuitenkin ollut nyt muutaman viikon suvantovaihe, jonka aikana kauniisti pyytäminen, kiittäminen ja ohjeiden noudattaminen on sujunut huomattavasti edeltävää vaihetta paremmin. Nähtäväksi toki jää, kuinka kauan tätä hauskuutta kestää.

Vielä takaisin alun aiheeseen siltä osin, että pieni aivojen tasoittelu on tehnyt hyvää; Tuntuu taas mukavalta kirjoittaa, valokuvata ja puuhata kaikenlaista muutakin itselle mieluisaa kuten suunnitella sisustusta uusimpaan projektiin, leikkiä esitysgrafiikkaohjelmalla tai väsätä pidempään jumittaneita kotiprojekteja kuntoon. Se haaveileva, ideoiva ja toisinaan yömyöhään valvova haihattelijapuoleni, jonka stressi väliaikaisesti ajoi pakosalle, on jälleen voimissaan. Ehkä vähän turhankin kanssa, mutta olkoot nyt hetken, ihan tasapainon nimissä.

P.S. Jos kesäjuttuja on mennyt ohi, pääsette näpsäkästi kärryille olennaisimmista tämän jutun linkkien kautta. Kesällä kun itse kullakin voi venähtää blogien lukemisväli pidemmäksi. Paitsi minulla, joka dataan kesät talvet, heh.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *