Ei mikään Miss farkkupylly

Suhteeni farkkuihin on aika nihkeä. Voitte selata Päivän asu-postauskategorian juttuja hyvinkin pitkälle alaspäin löytämättä yhtäkään farkkuparia kuvista. Ja sille on syynsä, useampikin.

Jos käytän housuja, viihdyn todella korkeavyötäröisissä housuissa – haluan niiden ulottuvan oikeasti vyötärölle asti, en vain lantion päälle. Pitkällä keskikropalla varustetulle oikeasti vyötärökorkuisten farkkujen löytyminen tuntuu vain olevan sula mahdottomuus, siis ainakaan opiskelijabudjettiin sopivalla hinnalla. Kaikki sovittamani high waist-farkut ulottuvat juuri ja juuri napani alalaitaan asti. Eivät nämäkään kympillä ostamani farkut ulotu kuin napakorkeuteen, mutta ne näyttivät päälläni riittävän kelvollisilta.

Kaipasin vaatekaappiini joitain housuja, joiden kanssa voisin käyttää muutamia kaapistani löytyviä lyhyempiä paitoja näyttämättä siltä että olen jaksanut valita yläosan, mutta lähtenyt sitten hirveässä kiireessä liikkeelle pelkissä pitkissä kalsareissa. Pidempien puseroiden ja tunikoiden kanssa käytän leggingsejä ja jeggingsejä surutta, mutta tällaisten lyhyiden haitulapaitojen kanssa se kuuluisa hyvän maun, tai oikeammin napamakkara-raja tulee vastaan.

Farkkuihin liittyy myös ala-asteelta ja yläkoulusta asti mukana kannettuja ulkonäköahdistuksen rippeitä, jotka saivat lisää kierroksia muiden paremmista farkkutakapuolista ja pidemmistä sääristä sekä ohuemmista reisistä. Supertiukat ja kapeat farkut kuuluivat sämpyläkenkien ja ison untuvatakin ohella hoikkajalkaisten ja katu-uskottavien uniformuun. Kyllästyin kuitenkin jossain vaiheessa pääni seinään hakkaamiseen ja oman kehoni vertailuun muihin. Aloin käyttää kerroshameita, mekkoja ja keksin leggingsit ennen niiden varsinaista tulemista; Yläasteella käytin äitini mustia urheilutrikoita housuina.

Eivät farkut parhaimmillaankaan ole kropalleni kaikista edullisin vaatekappale, sillä ne korostavat tarpeettomasti lyhyitä ja paksuja jalkojani. Mutten muutenkaan pukeudu aina itseisarvoisesti juuri vartaloni kannalta optimaalisimmalla tavalla. Minulle riittää, että asussa on suurinpiirtein mukava olla ja se miellyttää itseäni. Näissä farkuissa on sentään kohtuullisen mukava liikkua ja istua eivätkä ne uppoa kroppaa taittaessa vatsan sisään kivuliaalla tavalla. Kyllä, näitä saatan jopa toisinaan pitää!

Ovatko farkut luottovaatteenne vai suosikki-inhokkinne? Löytyykö parhaita farkkuja vuosien takaa tai kauhumuistoja farkuista? Itseäni ainakin hirvittävät edelleen ala-asteen glitter-yliajokuvioidut trumpettifarkut…

16 kommenttia artikkeliin “Ei mikään Miss farkkupylly

  1. Oletko testannut Lee Cooperin LC01:siä? Löytyy ihan Sokokselta ja Prismoista, ainakin meidän kaupungissa. Ainoat farkut, jotka minulla tulevat kunnolla (melko leveän) lantion yli. Vihaan kaikkia matalalantiohousuja. Omistan näitä perus-Coopereita ainakin kuudet ja käytän niitä melkein joka päivä töissä ja kotona, koska farkut vaan on niin hyvät housut: tarpeeksi siistit, tarpeeksi mukavat, tarpeeksi kestävät.

    http://www.leecooper.fi/site/index.php?option=com_content&task=view&id=936&Itemid=80&ensimmainen=0#.U_M6dUnyWUk

  2. Mulla farkut ja housut ylipäätään kuuluu taas ihan vakiovarusteisiin kaapissa ja hameet ja mekot on hiipineet sinne vasta viitisen vuotta sitten. Itse myös rakastan korkeaa vyötäröä, enkä enää osta housuja ilman sellaista, sillä jenkkikset ovat valitettava osa elämääni olleet siitä lähtien mun kroppaan mitään muotoja tuli. Mulla kun ei nimeksikään ole lantiota tai takapuolta, niin toki se aiheuttaa omat ongelmat housujen suhteen kuten toki kilometrikoivetkin. Mun viime syksynä ostetut farkut on Cheap Mondayn ja niissä on tarpeeksi pituutta ja kapeutta. Lisäksi muutamia paksumpia jegginssejä olen löytänyt erinäisistä kaupoista, mutta nuo CM:n farkut ovat (vaikkakin strechillä höystettynä), sellaista oikeaa farkkua. CM:n farkuissa on vain se huono puoli, että ne on ostettu noin 5kg hoikempana, eli työhousuiksi niistä ei enää ole, kun ei niillä oikein istua nyt voi.. Mutta ne onkin semmoset ”seison tässä ja näytän hemmetin hyvältä”-housut, vähän samoin kun mulla on parit über korkeat korkkarit sitä varten 😉 Käytännöllistä mammamuotia parhaimillaan!! 😀

    • Mulla on vaan muutama sellainen ”seison tässä, kun en muutakaan voi”-mekko, muttei sentään housuja! Mutta ehkä tässä on looginen jatkumo housut vs. hame-linjalle muutenkin.

      Pitää pitää noi chiipparitkin mielessä, kun joskus saan kerättyä itseni ja iskettyä seuraavan kerran sovituskierrokselle. Palaan asiaan ehkä taas kolmen vuoden päästä. ;D

  3. Leviksen Hi Rise! Niitä kannattaa kyllä testaa 🙂 Korkea vyötärö ja pillit! Ja voisinhan mä tähän muutaman muunkin heittää 😉

    • JC:ltä löytyy myös nyt Crockerit alkaen 39,90 ja niistä POW-malli on korkea, pilli ja ihan superkiva! Värejä on vaaleasta tummaan. Lisänä farkkujen ostajalle ilmainen lyhennyspalvelu 😉

      • Hei sähän oot oikea farkkuguru! Nice! Ja hahah, näillä töppöjaloilla toi lyhennyspalvelu kieltämättä houkuttaa… 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *